Kellopeli eli aluehallinta
"Kellopeliksi" ristityssä pelimuodossa yritetään pitää kentällä olevia merkittyjä paikkoja hallussa pidempään kuin vastustajat. Hallussapidon kirjanpito hoidetaan tarkoitukseen rakennetuilla shakkikelloja vastaavilla laitteilla, joissa kytkintä kääntämällä saadaan oman puolen kello käyntiin. Eli aloituksessa kytkin on ns. nolla-asennossa, jolloin kumpikaan kello ei käy ja joukkueiden pelaajat pyrkivät sitten valtamaan kyseisen alueen ja käynnistämään oman kellonsa.

Pelin voittaa se joukkue jolla on peliajan päättyessä enemmän minuutteja kaikissa kentällä olevissa kelloissa yhteensä. Jos jonkin bunkkerin tai muun hankalasti vallattavan paikan arvoa haluaa nostaa, niin minuutit voidaan laskea pisteinä ja tällaisista erikseen merkityistä paikoista voi sitten saada vaikkapa kaksin- tai kolminkertaiset pisteet verrattuna "normaaleihin" kelloihin.

Kellopeli sujuu luonnostaan renegeraatiosäännöillä, eli osuman saatuaan pelaajat palaavat aloitusalueelle, putsaavat osumat ja saavat palata peliin. Peliaika on kohtuullisen pitkä, huomattavasti enemmän kuin vastaavalla kentällä normaalissa lippupelissä.

Kellopeli on myös mukava tapa tuoda uusia pelaajia mukaan, sillä kun peliin pääsee melkein heti takaisin, niin kovin suurta pettymystä ei pääse syntymään pikaisestakaan putoamisesta. Aktiivista peliaikaa tulee myös huomattavasti enemmän kuin lippupelejä pelattaessa, kellopelin aikana alkaakin usein jo väsymys painamaan .

Kellopeliin voi suhtautua monella tavalla ja se antaa jo todellisia mahdollisuuksia suunnitella peliä jos tiimiläiset vain ovat asiasta kiinnostuneita. Vähänkin isommilla joukkueilla kannattaa jo laittaa yksi mies hoitamaan johtoa yksinkertaisen kartan ja radion kanssa, sillä eri puolilla olevien kellopaikkojen valtauksista ei yksittäinen pelaaja pysty eikä ehdi pitämään lukua. Tämmöinen "esikuntatehtävä" on myös sikäli mukava, että siinä pääsee pelaamaan vaikka olisi hieman loukkaantuneena tai pallot lopussa, eli vaikkei kellopeli varsinainen skenu olekaan, niin siinä on monipuolisuutta.

Vinkkejä:
Jos kenttäpuoliskot ovat pelimahdollisuuksiltaan epätasaiset, niin peliaika kannattaa jakaa kahteen osaan ja vaihtaa välissä puolia, silloin mahdollisuudet eri kellojen hallintaa ovat molemmille tiimeille samat. Tauko on usein myös tervetullut, kellopelissä tosiaan saa pelata niin paljon kuin jaksaa.

Jos peliaika on kohtuullisen pitkä, niin kannattaa muistaa varata vähän voimia myös pelin loppuun. Jos kaikki pelaajat vetävät itsensä piippuun jo ensimmäisellä puoliskolla niin vastustajalla on sitten pelin loppuvaiheessa helpot oltavat.

Varsinkin uudemmille pelaajille kannattaa selittää pelin kulkua etukäteen, jotta kaikki ymmärtävät sen että palloja ja voimia pitää riittää loppuun saakka. Peli menee aika ankeaksi jos puolet tiimistä päättää lopetella kun peliä on vielä puoli tuntia jäljellä .

Takaisin pelimuotolistaukseen