Tero Kettu

Sijainti:

Sijainti: Hei, No LA!
Postinumero:
Maa: FI

Tilastot

Uutiset: 23
Tapahtumat: 6

.50 kaliiberin värikuulat käytännössä

21.01.2015
Kirjoittaja: Tero Kettu
Kategoria: Junnupaintball

.50 kaliiberin värikuulat käytännössä

Paintball-teollisuuden taholta lyötiin rumpua kovastikin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuoliskolla .50 kaliiberin kuulien tulemisen puolesta. Varastointitila puoleen, ilmatehokkuus, pienempi hinta, kevyempi, luontoystävällisempi ja vähemmän roskaa. Pienempi pallo tuottaa pienempää kipua, joten mukaan saataisiin uusia pelaajaryhmiä, yhä nuorempia lapsia ja herkempiä aikuispelaajia. Tästä piti tulla uudempi ja parempi, tässä ja nyt.

[Kuvista isommat versiot kuvatekstein klikkaamalla, paluu selaimen takaisin-nuolella.]

.50 kaliiberin värikuula-aseiden ajateltiin ja ajatellaan yhä saavuttavan suosiota aloittavien pelaajien keskuudessa monistakin syistä. Ensinnäkin osumaenergia on viidesosa standardinomaisiin .68n palloihin verrattuna. Eli voima jonka .50 kaliberiinen tuottaa, on minimaalinen .68iin verrattuna. Suomeksi, se ei satu niin paljon. Tämä tosin koskee samaa lähtönopeutta, eli vakiona käytettävää alle 300 FPSää.

Toisekseen hinnat näyttävät asettuneen hieman halvemmaksi jopa kisalaadun pallolle, pitkässä juoksussa tämä tietysti tarkoittaisi kokonaiskustannusten laskua. Ero ei kuitenkaan kuluttaja näkökökulmasta ole kovin merkittävä euromäärissä mitattuna, mutta edukkaampi yhtäkaikki.

Ilman kulutuksen pitäisi myös laskea merkittävästi, valmistajat spekuloivat (elleivät jopa hekumoi) normitankista irtoavan jopa kolminkertaisen määrän laukauksia 68iin jälleen vertailtuna. Normaalihkon 68/4500 tankin luvataan antavan 4000-5000 laukausta, riippuen tietysti pallon nopeudesta (FPS) ja merkkaimen muista säädöistä, saatikka henkimaailman suosiollisuudesta.

Valmiilta vaikuttava maailma vain muuttuu kovin hitaasti. Älä korjaa sitä jos se ei ole rikki, kovaääniseksi esteeksi ilmeisen valmiiksi kaavailun muutoksen tiellä nousivat konservatiivisemmat pelaajapiirit kovin tunneperäisiltä vaikuttavin nostalgiasyin. Purkaukset olivat sen verran voimakkaita että tämä yhdistettynä siihen tosiseikkaan että varsinaisesti edes valmiita merkkaimia ollut olemassa uudelle kuulalle. Merkkainvalmistajat jäivät odottavalle kannalle, uskaliaimmat julkaisivat lähinnä .68 merkkaimille tarkoitettuja muutossarjoja pikemmin, kuin uskalsivat tuottaa puhtaasti .50 kaliiberille valmiita merkkaimia. Vallankumous näytti olevan ohi ennen kuin alkoikaan.

Kuitenkin, pienempi kaliiberi jäi elämään varjoissa. Valmistajista Spyder ja JT uskaltuivat kokeilemaan. Tuloksena edullisemman hintaluokan puoliautomaatteja ja JT Splatmaster mallisto. Vaimeaa tuulta saatiin purjeisiin ja keskustelu uudelleen käyntiin. Valmistakin tavaraa alkoi ilmestyä jopa Suomeen. Jaadijaadijaa, oliko pohjustusta tarpeeksi ennen pääasiaa? Noniin, kamera siirtyy ja fokusoituu maakuntiin.

Tutustumista

1357_blogs.jpg?width=300Omia aikojaan saapui .50 kalibeeri sitten Päijät-Hämeeseenkin. Omia pelejä ja testailuja saatiin suoritettua puhtaasta uteliaisuudesta, kalustoa hankittiin. JT Splatmaster -mallisto hyväksi havaittiin vasta-alkajien houkutteluun.

Seuramme oli järjestänyt jo muutamia kymmeniä, lapsille suunnattuja pelejä, .50 kuulan kanssa Splatmaster kalustolla aloitellen jo vuonna 2013. Niistä sai alkuun hyvän perusvaikutelman pienemmän kuulan mahdollisuuksista. Ehkä tässä olisi jotain. Kokeilla pitäisi henkilön ihan itse.

Tässä vaiheessa mielessäni oli jo jonkin aikaa pyörinyt halu testailla .50 palloja normi pelitilanteissa. Koska tällä kalustolla pelaaminen on vielä lapsenkengissään tässä maassa (tai sellaisista peleistä ei huudella), minun täytyi siis heittäytyä mukaan standardinomaisiin peleihin testejä varten. Talvi 2014 sai toimia kaluston kasaamisen ajankohtana.

Testivälineistä tärkein eli kalustosta joutilaana löytynyt Ego 8 oli käynyt läpi muutossarjan kautta tien .68sta .50ksi. Muutossarjan sai kokonaisena Egoon suunniteltuna pakettina Paintball Sissokselta. Samasta paikasta löytyi edullinen Kingmanin sähköloaderi.

1358_blogs.png?width=300Muutossarjan itsessään sisälsi kaiken oleellisen täydelliseen kalibeerin vaihdokseen (tai oikeastaan ei, .50 piipunputsainta en saanut vielä tähän hätään mistään). Piippu, feedneck, detentit, boltti ja sisäiset sovitepalat. Kaikki menivät paikoilleen aika helposti, vaan aika tiukasti. Hieman jännittää joskus se päivä jos haluan kääntää prosessin toisinpäin, lähtevätkö kaikki palat irti ilman silmitöntä väkivaltaa. No, sen ajan murhe. Koko operaatioon meni alle tunti. Merkkaimen ääni tuntui hieman muuttuneen koeammunnoissa,mutta ei häiritsevästi.

Talvi menikin sitten eri kuulilla suorittaessa satunnaisia koeammuntoja, haaveilin jopa johonkin talviturnaukseen osallistumista pienemmällä pallolla, vaan en jaksanut (uskaltanut).

Testailua

Omat testaukseni Splatmaster pumppumaailman ulkopuolella toteutuivat vihdoin kokeiluna kesän 2014 aikana muutamassa normaalihkossa metsäpelissä PH Paintballin Hillbilly Areenalla ja Vierumäki Areenan supikentällä viikkopelejä pelailtaessa. Molempiin sessioihin oli käytössä pelivarusteiksi upouusi mutanttini Ego 8 .50 cal kitillä, vanhan NXEn luottobulkkivyö ja laatikollisen verran erilaista .50 cal kuulaa (n. 2000 kpl).

1359_blogs.png?width=300Peruskenttähommat ensin pelipaikoilla. Yksi 500 kuulan pussillinen upposi mukavasti liki kokonaan normaaliin 140 puikkoon, arviolta 450 mahtui sisään. Näitä kolme vyölle. Boksiin näyttikin uppoavan yksi puikollinen kuulaa eli noin 450. Aika hyvin vakiorotoria pienemmäksi loaderiksi. Täysin varustettuna, boksi täynnä ja kolme bulkkia kannossa, mukana olikin jo 1800 kuulaa. Merkkain oli kronotettu about 270-280 välille. Näillä asetuksilla lähdettiin pelaamaan molempia alustoja. Supisessiossa ammuttiin kahta erilaista kuulaa, Splatmasterin omaa pallo sekä Celticin kovempaa harrastekuulaa. Metsäkeikka vedettiin puhtaasti Celticin kuulalla. Hajoamisongelmia ei ollut kummallakaan pallolla.

Kenttäkokemukset poikkesivat jonkin verran toisistaan.

Vierumäellä pystyi ampumaan ainakin supikentän toiseen päätyyn breikistä, tosin ehkä hivenen kevyempi pallo kaartoi ja ei ainakaan käytetty Celticin pallo suoraan vartalo-osumasta tuntunut aina ( suurimmassa osassa tapauksia) hajoavan.

Kovempiin pintoihin tämäkin hajosi selkeän jäljen jättäen, kuten merkkaimiin, maskeihin ja muihin varusteisiin. Lyhyemmiltä matkoilta jo hajosi vartaloonkin. Pelattaessa tuntuma oli kohtuullinen, vastustajan sai pois kun meni lähemmäs, ampua sai urku auki 10,5 pallon rampilla aika kauankin yhtä soittoa. Splatmasterin kuulaa suosittelen kisakentän valinnaksi, vaikka hinnakkaampaa onkin.

Peli-ilta oli kuuma, mutta kaiken kaikkiaan mukava. Metsäkenttäpelit olivat hieman masentavampi kokemus.

Metsäkentällä luonnollisesti ampumamatkat olivat pidempiä, joten päästä päähän ampumiset (vaikkakin kyllä PÄÄHÄN) eivät onnistuneet mallikkaasti.

1360_blogs.png?width=300Pelailtaessa suurimmaksi ongelmaksi muodostui metsä itsessään. Aina reilun parinkymmennen metrin yli ammuttaessa oksat tekivät tenää kun pallon vauhti alkoi hiipumaan. Pallot eivät vain hajonneet oksiin vaan kovemmalla satsilla pelattaessa oli nähtävissä jopa vanan muuttavan suuntaa oksaan osuessaan. Tämä olisi ollut hupaisaa ellei kohde olisi ampunut takaisin, ja ilman samaa ongelmaa isommalla pallolla :).
No, teknisenä suorituksena ampuminen oli suorastaan ihanaa, koska breikkiammunnassa ei täälläkään kuula päässyt loppumaan, eikä kovin monessa pisteessä tarvinnut edes puikottaa (vaikka en edes tippunut).

Metsäsession masentavuuden korvaukseksi muutama veto konsepti kentällä palautti hauskuutta hommaan.

Plussana ilmatehokkuus muuten tuntui parantuneen molemmilla kerroilla oikeastikin. Suurimpana miinuspuolena yleisesti ottaen on mainittava että pitkilläkin vanoilla, kirkkaammillakin palloilla, vana katoaa näkyvistä. Etenkin metsään. Vaikeutti hommaa hivenen.

Ristiriitaiset tunteet pelikokemusten jälkeen itsellä. Pelaaminenhan on aina kivaa. Seuraavan kerran taidan haastaa .68 kalustoa omalla vastaavalla. Hauskaa tämä oli, mutta .50llä pelaava antaa liikaa etua vastustajalle, ellei nyt halua itseään koetella. Hyvät puolet, (ilmatehokkuus, pienempi paino, suurempi kuulamäärä) kumoutuvat varsinkin 68/50 pelissä huonoilla puolilla (kuulan heikompi näkyvyys, tuulenvaikutus keveyempään kuulaan, lyhyempi kantomatka hajoavuuteen nähden).

1361_blogs.jpg?width=300Kyllä tämä toimii, mutta taidanpa odottaa mahdollisuutta päästä puhtaaseen 50/50 peliin. Sitten voin olla taas, jos nyt en viisaampi, ainakin kokemusta rikkaampi. Siitä sitten ehkä oma kiehtova tarinansa. Hommatkaa kalustoa, päästään pelaamaan.

Lajia jo harrastavat tuskin innostuvat suuremmin pienemmästä pallosta kuin kuriositeettina, tämä lähinnä siitä johtuen että kaikilla on jo 68 kaliiberin varusteet. Harva kiinnostuu hankkimaan toiselle kaliiberille sopivat merkkaimet ja loaderit.

Kuitenkin lajia kokeilemaan kiinnostuneelle pienemmän pahan pallot voivat olla helpompi tapa tutustua lajiin. Tietenkin jos kaikille saadaan samat varusteet tai uusia pelaajia ammutaan sitten pienemmillä palloilla :).

Karrikoiden, lapset ja vanhempaa polvea edustavat, ei peliä kokeilleet, on helpompi saada mukaan peliin tuntemaan se sama koukuttava jännitys minkä takia lajia harrastetaan.


Lue myös:

Jesper Raevaara
22/01/15 16:27:03 @jesper-raevaara:

Splatmasterit ovat lapsille (alle 12-v) ehdottomasti toimiva ratkaisu tulla kokeilemaan lajia. Naispuolisille pelaajille toimii ihan aikuisillekin, kunhan kaikki pelaavat samoilla aseilla.

Koska kuula on vähän pienempi, niin se tuntuu osuessaan vähän erilaiselta. Osuma on enempi nipistys tms. kkuin sattuisi samaan tapaan kuin 68 voi sattua. Osumasta jää hassuja punaisia pilkkuja.

Aseiden toimintaperiaatteet vähän vaikuttaa saadaanko ilmahyötyä vai ei. Kuten Kettukin huomasi, voi ilman kulutus laskea todella paljon. Tiettävästi osa Jenkkien pelikentistä peluuttaa vain 50cal aseilla. Itse uskon että jos pelataan vain yhdenlaisilla aseilla, niin 50cal on etenkin aloittelijoille ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin 68cal.

Skenariopeleissä yms. tuolla 50calilla voisi saada hyvin esim. KK-miehet käyttöön, kun ilman kulutuskin saataisi riittävälle tasolle ja kuulaa saisi melko helposti mukaan tuhansia kappaleita.

Meidän testeissä huomasimme että normaali suojaverkko ei estä 50cal kuulia, koska kuulan koko on niin pieni. Splatmaster-aseissa verkotus toimii ihan hyvin, koska lähtönopeus on sen verran pieni. Jos ammutaan noin 300fps, niin kuula menee vrkon reiästä läpi venyttäen verkkoa.


Tagit