Jos olisi mainittava peintin historian saralta pari hassua nimeä jotka jokainen pelaaja on edes joskus kuullut, Autococker löytyisi varmaan top kolmosesta. Ja suurin osa 2000-luvulla aloittaneista pelaajista olisi kuitenkin että mikä?

En itse ole koskaan aiemmin pelannut mekaanisella Cockerilla, yhden pumppuversion olen omistanut. Vaikka paljon on puhetta kuultu vanhan linjan pelaajilta, esimerkiksi Jani ”Grande” Anderssonilta 2007 Vironpelissä ensimmäistä kertaa kuultu termi ”Black Magic Cocker,” olisi voinut minulle merkitä enemmänkin hyvin varusteltua afrikkalaistaustaista aikuisviihdetähteä kuin peinttimerkkainta. Olen kuitenkin aina ollut erityisen kiinnostunut mekaanisista merkkaimista (kun en jaksa muistaa paristoja vaihtaa), joten olihan tämä tarkastettava kun mahdollisuus tuli saada tutustua Empiren Resurrection Autocockeriin.

(Kuvista isommat versiot klikkaamalla)

Mutta hieman merkkainhistoriikkia ensin!

Autocockerin kehityksen voidaan katsoa alkaneen 1986 Bud Orrin valmistaessa ensimmäisen Sniper pumppumerkkaimensa Sheridanin PGP:n pohjalta, tavoitteena saada merkkain pidemmällä piipulla. Worr Game Products perustettiin markkinoimaan ja kehittämään näitä merkkaimia. Merkkainmarkkinoiden suuntautuessa 80-luvun loppupuolella yhä enemmän puoliautomaattisiin, myös WGP oli saatava markkinoille omaa semituotetta.

1989 ajatusta pumppumerkkaimesta oltiinkin kehitelty niin pitkälle, että saatiin markkinoille ensimmäinen pneumaattisella järjestelmällä varustettu puoliautomaattinen merkkain, Autococker.

Autococker pysyikin aina pohjimmiltaan pumppumerkkaimena, jossa oli automatisoitu pumppausmekanismi. Näin ollen merkkain on tänäkin päivänä helposti muutettavissa asianmukaisella kitillä puoliautomaattisesta pumppumerkkaimeksi kohtuullisen pienellä vaivalla. Mahdollisuus on siis veivata samaa merkkainta pumpuksi ja takaisin mekaaniseksi, viitseliäisyyden rajoissa.

Autocockerit käyttävätkin suljettua bolttia (closed bolt, eli pallo on siirretty piippuun edellisen liipaisun yhteydessä, uusi liipaisu ampuu pallon ja siirtää jälleen uuden pallon piippuun, boltti jää eteen), kun taas useimmat valtavirran merkkaimet operoivat tätä nykyä avoimella boltilla (open bolt, liipaisimen laukaisu siirtää pallon piippuun ja ampuu sen, boltti siirtyy taakse). Suljetun boltin systeemi - joidenkin piirien mukaan - tekee merkkaimesta tarkemman, tämä on taitaa olla kuitenkin varsin käyttäjäkohtaisen kokemuksen varaista tietoa.

Mahdollisuus kustomoida merkkainta teki siitä erittäin suositun 90-luvulla, niin suuret toimijat kuin pienemmätkin nyrkkipajat valmistivat omia versioitaan perusmallista aina 2000-luvun alkuun asti. Tätä aikaa ennen elektropneumaattisia merkkaimia, Autococker liki hallitsi sen aikaisia kisakenttiä, ainoana varteenotettavana haastajanaan Automag. Jotain suosiosta kertokoon vaikka se, että tänä päivänäkin suuri osa merkkainvalmistajista käyttää piipuissaan Autocockerin kierteitä.

Sähkömerkkainten aikakaudella Cockerit alkoivat jäädä yhä enemmän marginaaliin, eikä edes osittain sähköistetytkään mallit antaneet kovin montaa lisävuotta. Merkkain kuitenkin säilyi pienen harrastajapiirin käytössä ja varsin suosittuja ne ovatkin olleet pumppupiireissä tarkkuutensa sekä helpon muokattavuutensa ansiosta.

Ja aikamatkaillaan lähimenneisyydestä tähän päivään. Yritysostojen kautta oli päädytty tilanteeseen jossa Autocockerin uudesta tulemisesta vastasi Empire. Näin oli vastattu harrastajien huutoon uuden mekaanisen mallin markkinoille tuonnista. Vuonna 2011 Empire oli jo lätkäissyt markkinoille Sniper pumppunsa, jonka pohjalle mekaaninen versio on jälleen rakennettu, ympyrä sulkeutuu ja alkaa uudestaan . ”Bringing back the Harley Davidson of paintball” sanoi joku hemmo, jossain videossa.

Jälleen kerran Paintball Sissos erittäin ystävällisesti toimitti koestettavaksi yhden kappaleen Empire Resurrection Autocockereita, kiitos siitä sinnepäin. Posti-Kustin polkemana paketti lähikonttoriin ja sieltä haltuun. ERA oli laskeutunut (en jaksa koko aika kirjoittaa Empire Resurrection Autococker, siksi nokkela lyhenne).

Koko hässäkkä oheiskamoineen tulee pahvisessa laatikossa, mistä ehkä pieni miinus valmistajalle. Ei se muovi varmaan niin paljon maksaisi. Metallikeissi tietty olisi kaikkein hienoin .

Tärkeimmät oheistuotteet. Piippusukka tietenkin, varaosasettiä, rasvaa, avaimet tietenkin ja heti kärkeen todella maukkaan oloinen kuusiosainen Sniper-piippusetti.

Merkkain on yleisilmeeltään puhtaan käytännöllinen. Ei mil-sim karkkia mutta ei myöskään kisamerkkainten kromipuskureita.

Käteen otettuna laitos on kevyt. Piippuineen päivineen merkkaimen koko paino on vaivaiset 1,2 kg. Runko on tietysti alumiinia, ERA on rakennettu käytännössä Sniper Pump-merkkaimen alustalle.  Mukaan on vain lisätty säädettävä LPR, 4-tie venttiili ja rammeri suorittamaan virittämisprosessi pneumaattisesti pumppauksen sijaan. Delrin-boltti on irroitettavissa nopeasti vain pinni ylösvetämällä. Huomattavaa on, että ERAsta puuttuu yksi Cockereiden tunnusomainen osa, pneumatiikan liikuttama back-blokki. Teknisesti se ei liene haitta, mutta Cocker-uskovaiset pitänevät sitä erittäin vakavana puutteena .

ERA on varustettu vipulukitteisella feedneckillä, detentit kuitenkin kumia jousivoimaisten sijaan. Silmiinpistävin ero ”normimerkkaimiin” nähden, mekaanisiin tai sähköisiin, ovat rungon sivuilla näkyvät kirkkaat ohuet metallitangot eli ”rodit” sekä 4-tie venttiili suoraan piipun alla letkuineen. Rodien tehtävänä on huolehtia liipaisinpainalluksen liikkeen siirtäminen 4-tie venttiilille laukaisun jatkotoimenpiteitä varten, eli suomeksi virittää merkkain uudelleen rammerin toimesta. Monessakin mekaanisessa toki lähes samankaltaisesti suoritetaan kyseiset operaatiot, mutta erotuksena tässä liikkuvat osat ovat näkyvissä.

Kahvasta, 45 freimi kumeineen istuu käteen ja tuntuu mukavalta. Liipaisin on yhden sormen, alkuun kaipasin kahdensormen versiota mutta äkkiäpä huomasin erheeni. Liipaisu ERAssa on yhtaikaa napakka ja pehmeä, sitä normaali vastetta mitä useimmissa mekaanisissa tuntee sormeaan vasten, ei tässä huomaa.  Asiansa osaava saa irti palloa piipusta varsin mukavasti ihan semilläkin.

Bleedaava ASA löytyy tottakai, ERAssa se on vipumallinen. Henkilökohtaisesti paljon mukavampi kuin ruuvattavat mallit. Mekaaniseksi puoliautomaatiksi laitos on varsin ilmataloudellinen, omalla pelaamisella tuli ammuttua kahdeksan puikkoa vajaatäyttöisellä .68:n ilmapullolla. Näprääjälle jos eivät tehdasasetukset riitä vaan pitää saada parempi pallo/ilma suhde, harrastajat suosittelevat ”sweetspottingia.” Aikaa, palloa ja ilmaa vievä prosessi mutkan pikkutarkkaan säätämiseen, joka tekijänsä palkitsee. Toisaalta interwebbissä löytyvissä testeissä tehdasasetuksissa olevalla ERAlla lasketellaan läpi 11,5 normipuikkoa.

Ja se piippusetti tosiaan. Kaksiosainen (back/front) 14 tuumaisena johon tulee mukaan frontti ja viisi erikokoista backia pallon optimaaliseen kohdalleen mallaamiseen. Takaosan sisähalkaisijan koot loikkaavat aina .005 tuuman välein (.675, .680, .685, .690, .695 ). Ensimmäistä kertaa koeajoa suorittaessa huomasin suljetun boltin järjestelmän ja normaalia tiukemman piippu/värikuula-suhteen vaikuttavan tässä normaalia enemmän. Ensin mallattuani käytettävät kuulat siihen backiin josta ne vierivät läpi kohtuullisesti, huomasin parin pelin jälkeen toimenpiteen tässä kohtaa vääräksi. Koska suljettu boltti tarkoittaa myös sitä että joka laukaisun jälkeen boltti työntää uuden pallon piippuun, siis ohi detenttien. Jos piippu/maali suhde ei ole tiukka ja piippu vähänkin maata kohti, tuloksena siis ulos vierivä pallo ja yksi tyhjälaukaus.

Ampuminen tällä on varsin miellyttävää ja yllättävän hiljaista (varsinkin jos on pelannut enimmäkseen aina luotettavilla vaan kovin kovaäänisillä Etekeillä ). Tarkkuus pitää laukaus toisensa jälkeen, helposti noviisikin tässä joutui nielemään mainoskorulauseet suljetun boltin paremmuudesta, tosin asiallinen piippusettikin auttoi asiaa.

Hinnaltaan ERA asettuu ns. midprice luokkaan eli 500-600 euron hujakoille. Mekaanisesta merkkaimesta aika paljon joka saattaa ajatella, mutta oman kokemuksen jälkeen merkkain vaikuttaa sen verran laadukkaalta ettei hintalappu kovin kauhealta kuulosta.  Ja edelleen pitää ihan bonuksena vielä lietsoa ja kehua piippusettiä, Autocockerin kierteellähän ne mukavasti ovat käytettävissä omistajansa muihinkin merkkaimiin.

Kisakentillä tätä ei luultavasti hirveämmin nähdä varsinaisissa turnauksissa, mutta satunnaiseen supipelaamiseen kyllä kelpaisi minulle jo sellaisenaan kokeiltavaksi. Seesteisemmässä metsäpelissä tai isommalla pelialueella merkkaimen tarkkuus pääsisi oikeuksiinsa parhaiten.

ERAa voisi suositella yhtä hyvin  hieman parempana vaihtoehtona aloittelevalle harrastepelaajalle (Out Of The Box – valmis) kuin yleisestikin laadukkaista mekaanista merkkaimista kiinnostuneille. Myös säätäjät ja virittäjät löytävät tästä omansa helposti, tässä riittää puuhasteltavaa heillekin pitkiksi talvi-illoiksi.

• Muita tuotetestejä