Ajatus lasten ja nuorten tutustuttamiseksi paintballin maailmaan oli ollut Päijät-Hämeen Paintball ry:ssä mielessämme jo muutaman vuoden. Kuten jokainen harrastaja tietää, meitä ei ole liikaa. Aikuisia harrastajia tulee mukaan tipoittain ja samaan aikaan poistuu näyttämöltä lähes samaan tahtiin aktiivimaalaajia.  Nuorisotyössähän se aina kaikessa toivo on, sanotaan. Propangandatyötä siis tekemään ja nuorison mieliä turmelemaan, ihan vaan vaikka lajin takia sitten .

(Kuvista isommat versiot klikkaamalla, paluu selaimen takaisin-nuolella.)

Junnuikäisten kanssa oli jo pelattu muutaman kerran pienimuotoisilla kokoonpanoilla aikaisemmin, mutta ihan aikuisille tarkoitetuilla varusteilla. Merkkainten lähtöjä yritettiin säätää huomattavasti normaalia alemmas ja käyttää herkemmin hajoavaa palloa, mutta silti ongelmaksi muodostui useimmiten se, että varusteet olivat yksinkertaisesti vain liian isoja ja raskaita pelaajille.

Uutta eloa ja intoa asiaan saatiinkin kun JT Splatmaster tuli markkinoille. Merkkain edusti uutta ajattelua ja ennen kaikkea oli kevyt että kestävä, ei liian monimutkainen, eli sekä helppo käyttää ja huoltaa. Ja kun kenttätestitkin osoittautuivat menestyksekkäiksi, päätettiin ottaa idea käytäntöön. Ei muuta kuin omat ensimmäiset lapsille suunnatut pelit kehittelyyn.

Omiin tapahtumiimme edellytimme aikuisen huoltajan mukanaoloa maksimissaan kahdelle junnulle. Ajatuksena oli tarjota tietoa lajista ja halusimme että myös vanhemmat/huoltajat näkisivät omakohtaisesti mistä lajissa on todella kyse. Siinä samassa voitiin myös tarjota aikuisille mahdollisuutta jopa osallistua pelaamiseen. Mikä sen paremmin yhdistää kuin yhdessä tekeminen.

Pelejä suunnitellessa haluttiin kiinnittää ennen kaikkea huomiota turvallisuuteen. Asiaa auttoi suuresti huoltajien läsnäolo, heitä käytettiin peleissä mukana huoltajina ja tuomareina. Oman aikuisen läsnäolo silminnähden rauhoitti monia vilkkaimmista junioreista.

Junnujen kanssa toimiessa on muistettava määrätietoisuus, juniorit ovat taipuvaisia testailemaan kaikenlaista mieleen juolahtavaa, alkuun maskit eivät pysy päässä sen paremmin kuin humalaisella polttariporukallakaan. On osattava olla rauhallinen ja jaksettava pysyä johdonmukaisena. Ja juopuneista aikuisista poiketen, junnuilla annetut ohjeet rupeavat päässä pysymään.

Kuitenkin kokonaisuutena emme osanneet hirveästi etukäteen suunnitella tai kuvitella olisiko näissä peleissä jotain erityistarpeita. Päätettiin edetä normaalin pelinvetämisen puitteissa. Kokemus sitten opettaisi.

Ensimmäiset uuden sukupolven pelit meidän osaltamme pidettiin kotikentällämme Heinolassa 27. kesäkuuta, juuri lomakauden kynnyksellä. Ihan ensimmäisenä emme ehtineet Suomen mittakaavassa Splatmaster pelejä pitämään mutta ainakin hyvin oltiin kärjen imussa mukana .

Koska pelialueemme tarjoaa mahdollisuuden pelata useampaa eri alustaa, pelit päätettiin vetää läpi metsä-, konsepti- ja sup' air kentillä.

Ensimmäiset pelit ajoitettiin viikkopelipäivälle ennen varsinaisia treenejä. Ilmoitettuun aikaan paikalle saapuikin sekalainen kokoelma jännittyneitä junioreita, ikähaarukalla 6-12 vuotta. Tosin rehellisesti sanottuna, jännitys taisi olla järjestävälläkin osapuolella samaa luokkaa .

Kaikenkaikkiaan neljätoista junnua ja kymmenkunta aikuista ehti kokeilla uudenlaisen pelaamisen maailmaa. Junnulle pelaaminen tietysti oli uutta jo sinänsä kuin osalle aikuisistakin, enemmän pelanneet aikuiset saivat taas kangistuneisiin kaavoihinsa uusia näkökulmia. Pelata voi monella tavalla.

Kuitenkin vielä tässä tapahtumassa pelattiin aika puhtaasti joko junnu- tai aikuisporukalla, hieman oli arkuutta nuorimmilla ottaa edes tuttuja aikuisia peliin mukaan.

Alkupelien hapuilusta ja uuden opettelusta kasvoikin nopeasti sangen taitavia pelaajia, joiltakin alkoi informaatiokin putoilla joukkueiden sisällä ihan itsestään.

Toinen tapahtumanne 7. heinäkuuta oli osallistujamäärältään hivenen heikompi, kuitenkin mukaan saatiin uusiakin junioreita. Viidakkorumpu oli tehnyt työtään. Hieman vajaamman setin kuitenkin uskalsimme laittaa lomakauden piikkiin.

Mukaan oli saatu tällä kertaa myös uusia aikuisiakin. Junnutkin olivat jo sen verran rohkaistuneet ensimmäisestä pelikerrasta että sekajoukkueissa pelaaminen oli mahdollista. Pelikokemus taisi olla sitäkin huimempi jokaiselle .

Näiden kahden tapahtuman jälkeen oli ilmeistä että niin kuin pitääkin, junnupeleissä tärkeintä on hauskanpito. Ei niin väliä kuka voittaa ja kuka häviää, vaan se että peli on kivaa. Pelejä seuraillessa huomaa kuinka me aikuiset sen ilon osaamme joskus kadottaa. Sehän oli koko pointti kaiken kilvankin keskellä. Se kun rakastui lajiin!

Linkkejä:

• www.PHpaintball.fi
• PH Paintball Facebookissa
• Aiempi artikkeli junnupeleissä käytössä olleista JT Splatmastereista: "Testissä JT Splatmaster z200"

Tästä takaisin "Mitä on paintball?"-sivulle