Tilastot
SWAT-raportti Sissos Winter Seriesin ensimmäiseltä kierrokselta
Parina viime vuotena paintballin irtoturnaukset ovat ikävä kyllä kuihtuneet käsittämään pari hassua halliturnausta talviaikaan. Otettava on sitten se mitä saadaan, joten meidän joukkueemme tietenkin oli mukana jälleen näissä riennoissa mukana.
Talvikausi joukkueellamme oli mennytkin tähän asti samankaltaista kaavaa kuin edellisvuodet, leijonaosa jäsenistöstä vetäytyy talvilevolle ja aktiivisimmat käyvät treenaamassa uusien innokkaiden kanssa. Tähän talvikauteen piristystä oli saatu niin sanottujen kollektiivitreenien muodossa, joilla vältyttiin motivaatiokadosta sen takia ettei treeniseuraa olisi.
Kuitenkin treeniäkin tärkeämpää mielestänne on turnauskokemus, eli uusille pelaajille olisi perustaitojen lisäksi, hyvä saada iskostettua kalloon miten kisoissa toimitaan, sitten kun tahti on vähän kiivaampi. Eikä kertaus koskaan olisi pahaksi vanhemmillekaan pelaajille, että pysyisi totuus mielessä…
Tätä silmälläpitäen päätimmekin ottaa osaa Bunkkerilla järjestettävään Sissos Winter Series 2013 sarjaan. Kaksi kierrosta normitreenien lomassa olisi juuri omiaan tyydyttämään pahinta pelinälkää.
Sarja tultaisiin pelaamaan tammi-helmikuussa 2013 ja se oli järjestetty pelattavaksi kolmella eri tasolla. Menneinä vuosina tapamme oli ollut uuden rosterin kanssa liikkeelle lähdettäessä ottaa osaa alimpaan sarjatasoon, että saataisiin pehmeämpi aloitus noviiseillemme.
Pois ne ajatukset kuitenkin tällä kertaa, pää edellä betoniin eli suoraan toiselle sarjatasolle. Siellä kun saisi pelata muutenkin enemmän varmoja pisteitä (kolmeen pisteeseen), toistohan on kaiken a ja o. Pohjiksi laitoimme joukkueeseen muutaman seniorin kuorrutettuna parilla lupaavalla noviisilla. Tässä olisi kaikille jotain uutta .
Winter Serieksen 2. divariin oli ollut jostain syystä nihkeästi osallistujia. Yhden kotimaisen, tuttavista kasatun joukkueen lisäksi mukaan oli saatu sentään kattaus naapurimaista. Ulkomaalaisten tiimien kanssa pelaaminen olikin virkistävä kokemus meille kaikille, kotimaisten kanssa saa nyt aina vääntää ihan tarpeeksi.
Matkaan oli lähdetty kuuden pelaajan voimin, lisäksi Niko Hyytiäinen oli tullut mukaan valmentajaksi. Normaalit rutiinit, pelaajat kuntoon ja palloa bulkkeihin. Pikainen leiskan tarkastus, saattaisi olla tämä meille konstikas. Käytettävät breikkivaihtoehdot käytiin läpi, varioitaisiin sitten päivänmittaan.
Tunnustettiin realiteettit, uusi kokoonpanomme oli altavastaajan asemassa tällä sarjatasolla. Lähdettiin pelaamaan pelejä piste kerrallaan, kaikkia emme suostuisi häviämään .
Degernes Rednecks-SWAT
Vuonojen maasta (eli Norjasta, you fools!) oli tullut ensimmäinen kattaus viikinkien jälkeläisiä. Norjaa puhuttiin sitten sen verran että peli saatiin taputeltua mukaviin lukemiin 2-3, vaikkakin ikävä kyllä meidän tappioksemme.
Itse peli oli todella viihdyttävä, saatiin pelattua kuusi pistettä (yksi no-point mahtui mukaan) ja tilanteet vaihtuivat vauhdikkaasti. Välillä eivät kummankaan joukkueen pelaajat tienneet missä tilanteessa mennään. Tuomarilinjaan saatiin kosketus ja se tiukaksi mutta hyväksi päästiin havaitsemaan.
EPC-SWAT
Eestiläiseen vastustajaamme saatiinkin parempi kosketuspinta, peli päättyi voittoomme 2-1 mutta pisteitä päästiin pelaamaan viisi (yksi no-point, viimeinen meni aikaan). Eestiläisille tasoitus jäi 10 sekuntin päähän, kentän olivat saaneet tyhjäksi ennen kellon soimista.
Brothers Of Paintball-SWAT
Toisen viikinkiannoksen tarjoilivat Ruotsin omat pojat. Heidän kanssaaan mittely oli suoraviivaisempi ottelu kuin norjalaisten kanssa, ensimmäisen pisteen onnistuimme itsellemme vääntämään huonosta alusta huolimatta , mutta sen jälkeen kolmessa suorassa pisteessä peli vääntyi vääjäämättä ruotsalaisille.
Led Region-SWAT
Pienen välianalyysin kävin tässä kohtaa lähinnä omassa päässäni. Sovittu kun oli joukkueen kesken ettei sorruta laskelmoimaan, vaan pelataan omaa peliä, piste kerrallaan ja voittamaan pyritään aina!
Kahden tappion ja yhden voiton tilanne oli se, että tämä olisi voitettava, niin polku voisi aueta vielä yhteen lisäpeliin eli finaaliin.
Tilanne oli siinä määrin kutkuttava että asiaan vaikuttaisi myös samassa parissa pelattava toinen ottelu (BOP-EPC). Led Region oli voittanut kaikki pelinsä tähän mennessä. Jos finaaliovesta olisi vielä käyminen, meidän ei tullut vain voittaa tätä peliä vaan myös EPC:n (joka oli hävinnyt kaikki ottelunsa tähän asti tullessa) tulisi voittaa ruotsalaiset. Voittivat ne eestin miehet pelinsä muuten.
Vaan mites meidän kävi.
Ensimmäiset kaksi pistettä saimme itselle LR:n miesten töhöillessä ensimmäisessä pisteessä itselleen rangaistuksia ja toisenkin pisteen rullatessa meille. 2-0, mukavasti olimme ottaneet hajurakoa. Ainoa mutta vain, aikaa oli jäänyt kelloon aivan liian paljon. Pelimme sortui liialliseen omahyväisyyteen, josta vastustajamme pääsi meitä rokottamaan pohjanmaan kautta aina 2-3 tappioon saakka. No sitten niin. Oli meillä oma mies siellä vastustajankin joukkueessa joten päästiin jännäämään Korhosen Mikon puolesta finaaleja. Otetaan ne ilot sieltä mistä saadaan .
Lisäpeliä emme onnistuneet tienaamaan. Mutta tyytyväinen saattoi olla suurimmalta osin. Pahimmillaan altavastaajajoukkueemme olisi joutumut 3-0 selkäsaunoja saadessaan tyytymään 12 pelattuun pisteeseen, pelatuissa neljässä alkusarjan pelissä. Hyvä joukkuehengellä, kovalla taistelulla ja ripauksella onneakin saimme kuitenkin pelata maksimaaliset 20 pistettä. Noviisimme Denis Tuutijärvi ja Andrey Koronen suoriutuivat joukkueessamme kaikkein tasaisimmin, töröilyt ja hätiköinnit menivät puhtaasti vanhempien pelaajiemme piikkiin. Tulokkaidemme ohella pelissä olivat mukana Mika Sinisalo, Tero Kettu, Filipp Hilden ja Piia Keinänen.
Sijoitus neljäs. Normista poiketen sarjoissa jaettiin mitalit myös neljänneksi parhaalle, joten metallia tuli kaulaan meillekin. Kunniaa ja ylpeyttämme ei toki yhteen hälvennä se että mukana oli viisi joukkuetta
Joukkueemme puolesta kiitos järjestäjille, tuomareille, Paintball Sissokselle, Paintball.fi:lle sekä tietenkin Päijät-Hämeen Paintball ry:lle. Helmikuussa tavataan, palloa ilmaan!
Pisteet SWAT:ille poikkeuksellisesta rohkeudesta: Mitä suotta mennä alimpaan divariin kun voi pelata kovemmassa seurassa ja silti päästä pistesijoille (ja olla pisteen parin päässä) vielä paremmista sijoituksista. Tämä siis siitäkin huolimatta että jengin kokoonpano on aika hajanainen...
Nämä talvipelit Liigan ja divareiden ulkopuolella on sitä mistä kannattaa hakea kokemusta kovempia vastaan, näissä hävityt pelit eivät "merkkaa" samalla tavalla kuin liiton sarjoissa koska monella se päätavoite on siellä liigassa ja divareissa. Että pelatkaa kovempianne vastaan kun mahdollisuus on, aina ei nimittäin ole. Pelaaminen on aina hyvästä, mutta Suomen kärkitiimien on pakko katsella treenivastuksia ulkomailta jos meinaavat todella kehittää peliään ja tästä syystä jengien on mietittävä käyttäävätkö treenivuoronsa pelatakseen selvästi alempien sarjojen jengejä vastaan, pelatakseen keskenään vai pelatakseen kovia vastuksia vastaan...