Baltic Sea Cup 2012 avattiin hieman erikoisemmissa merkeissä tänä vuonna halliturnauksella. Paintball Sissoksen Bunkkeriin oli saatu mahdutettua 21 joukkuetta pelaamaan yhden sunnuntaipäivän aikana kolmella eri sarjatasolla. Populaa tuntuikin olevan ja tunnelma kuudennessa taivaassa oli sangen tiivis.

Pelit oli tarkoitus vetää läpi ns neljän joukkueen systeemillä, kaksi pelaisi toisten kahden pelitauolla. Tarkoitus oli saada suurempi määrä pelejä mahtumaan kuin normaalisti totuttu yhteen päivään. Järjestely tulikin vaatimaan entistä suurempaa tarkkaavaisuutta pelaavilta joukkueilta, vaihdot eri otteluiden välissä oli tarkoitus suorittaa 30 sekunnin aikana ja pisteiden kulusta riippuen , erien välissä saattoi olla normaalin 2 minuutin tauon sijasta lyhimmillään 1 minuutin tauko tai sitten erän venyessä totuttua pidempikin. Ennalta-arvaamaton kuitenkin. Eipä siinä, ajatuksena kuulosti ihan pätevältä, toki luonnollista muutosvastarintajupinaa kuului sieltä sun täältä. Omasta mielestäni päivän päättyessä,järjestely oli toiminut ihan positiivisella tavalla.

Ja totta kai kun tämmöisiä mittelöitä lähdettin pelaamaan, oli Päijät-Hämeen Paintball ry jälleen lähettänyt matkaan oman edustusjoukkueensa 3. divisioonaan, tälläkin kertaa nimellä SWAB (SWAT Beeta). Jälleen kantavana kuningasajatuksena oli peluttaa tuoreempia pelaajiamme täysipäiväisesti ja öljytä vanhempien pelaajiemme natisevia saranoita enemmän tukipelaajien roolissa. Matkaan oli lähtenyt kiiltävissä haarniskoissaan Petri Oinonen, Niko Hyytiäinen, Mikko Korhonen että kolhiintuneissa varusteissaan Mika Sinisalo ja Filipp Hilden sekä kaksi rumempaa Teroa, eroteltuna Rautiainen/Kettu.

Pelileiska oli hivenen tylsäntuntuinen, johon saatiin jo ennakkoon hahmoteltua perusbreikki koko kentän pelaamiseen. Tavoite syndit telttakolme, sisätölkki, temppelit että sneikki. Ja tottakai krossiin kun päästäisiin teltta/sneikistä pelaamaan, maailma olisi meidän. No ainakin näin alkuun lähdettäisiin. Katsottaisiin sitten lisää ”as we go”. Pelejä odotellessa.

SWAB-Nokkapokka
Turun suunnalta tulevat joukkueet ovat aina pienoinen arvoitus miehityksensä osalta, joten etukäteen pidimme tätä lohkossamme pahimpana vastuksena. Kuitenkin miehistö tällä kertaa vaikutti olevan täysin eri porukkaa kuin talven edellisessä turnauksessa. Ei auttanut muu kuin lähteä tutkailemaan vastusta.

Varsinais-Suomen kokoonpano tarjosikin kelpo vastuksen kahdessa erässä, vaan saatuamme etulyöntiaseman molempiin koitoksiin sneikkipuolella, peli ratkesi eduksemme 2-0. Tämä puhdas voitto olikin erityisen tärkeä aloitus peleille, nyt oli peikko pois selästä, vähimmäistavoite eli yksi voitto oli jo saavutettu.

SWAB-Aliens
Ainakin joku samanniminen Eestin joukkue oli edellisessä talviturnauksessa voitettu 2-0 , emme kyllä osanneet olla varmoja oliko nyt kyseessä sama joukkue. Pelistä itsestään muodostui varsinainen näytelmä.

Ensimmäisessä pisteessä Aliens pelasi meidät tyylipuhtaasti pois kentältä. Kuitenkin tuomarin rof- tarkastuksessa todettiin yhden pelaajista pelaavan ”kuumalla mutkalla”, joten piste tuli käänteisesti SWABille.

Toinen erä, uudet kujeet. Hieman olimme päättäneet breikkiä muokata edellisen tappion vuoksi ja olimmekin valmiina taistelemaan entistä lujempaa.

Kuitenkin, jostain syystä, 10 sekunnin huudon kohdalla vastustaja oli vasta kävelemässä kentälle, meidän jo kyyristyessä lähtöasentoon. Tietokatkosko vai muu väärinkäsitys, erä kuitenkin päättyi alkuunsa kaikkien vastustajien eliminoimiseen ja pisteet SWABille ottelusta 2-0. TYLSIN peli ikinä, mutta pisteet kyllä kelpasivat kaikki tyynni.

SWAB-Hibernation
Seuraavaa suomalaisvastustajaa sen kummemmin tuntematta päätimme lähteä hakemaan nopeaa ratkaisua telttapuolelta, perustylsän koko kentän kaavan mukaan pelaamisen sijaan. Tarkoituksena oli lukittaa kahdelle pelaajalla vastustajan peli sneikkipuolelta ja painaa äkäisesti kolmella miehellä telttapuolelta läpi. Sounds like plan.

Ensimminen piste alkoikin lupaavasti saadessamme erittäin nopeasti pelaajat teltta fiftyyn ja telttakakkoseen parin tiputuksen kuorruttamana, Vaan vastustaja silti onnistui teilaamaan sneikkipuolemme lukkomiehet lähes heti kärkeen, ja nopea läpijuoksu että liputus tapahtuikin hieman käänteisemmin kuin ajattelimme.

Toiseen pisteeseen vahvistimme sneikkipuolen lukkoa vielä yhdellä pelaajalla yhä kuitenkin pyrkien telttapuolen ratkaisuun. Siitäkin huolimatta piste toisti lähes saman kaavan kuin edellinen peli. Kaipa se perustylsä koko kentän pelaaminen oli sitten enempi meidän juttu tällä kertaa ,pääteltiin, peli vastustajalle kuitenkin 0-2.

SWAB-Encryption
Ennen seuraavaa otteluamme kohdalle sattui tavallista pitempi paussi peleissä. Seuraavaa vastustajaa päätettiin olla scouttaamatta ja arvioimatta sen kummemmin, vaan lähdettäisiin pelaamaan täysiä, turhia säästelemättä.

Pienoinen katastrofi kuitenkin meinasi tapahtua, paussi sai joukkueemme sen verran herpaantumaan että meinasimme myöhästyä seuraavasta pelistämme. Täysin oli ohi mennyt kuulutukset joissa meidän joukkuettamme jo oli huudettu.

Äkkiseltään kuitenkin päästiin kentälle ja erittäin hätäisesti peli saatiin alkuun. Perusturvallinen kaava tuotti hermostuneen taistelun jälkeen 2-0 voiton ja viimeisen sinetin lohkomme voittajaksi. Semeihin siis.

Semifinaali: Urho jr – SWAB
Toisessa lohkossa kakkoseksi pelannut Urho jr saatiin vastustajaksi seuraavaan peliimme. Tuoreilla peinttilupauksilla varustettu joukkue saatiin sortumaan ensimmäisessä pisteessä, mutta sen verran tuntui olevan voitontahto kovempi helsinkiläisillä , että kaksi seuraavaa pistettä meni sitten vieraaseen osoitteeseen. Eli vielä joutuisi mitalista pelaamaan, Urho olikin näinollen itselleen ainakin hopean varmistanut.

Pronssiottelu: Fieldfighter Fire – SWAB
Ja tännekö se taas oli kaikki johtanut, Fieldfighter Firen kanssa päästäisiin ottamaan edellisen talviturnauksen tiimoilta revanssia. TYLSÄÄ! No ei oikeasti, nämä pelit kun, sarjatasosta riippumatta, ovat olleet lähes eeppisiä kohtaamisia.

Niin tälläkin kertaa. Perusbreikkiä lähdettiin pelaamaan mutta kuitenkin päätettiin antaa normaalia enempi ekstraa telttapuolelle, jonka arvioimme olevan vastustajan vahvin valtti.

Tästäkin huolimatta FF pääsi pisteen nappaamaan nenämme edestä helpon tuntuisesti, ja pientä huolestumista pääsi heräilemään riveissämme. Kuitenkin saimme tilanteen nollattua tasoituksen muodossa, hieman kun lisää äkää saatiin satsattua peliin.

1-1 tilanteessa, joko natsaisi. Piste alkoi huolestuttavasti joukkueemme menettäessä heti kärkeensä kaksi pelaajaa vastustajan yhtä vastaan, jättäen meille sneikki-pesä-teltta kuvion. Tovin kuluttuä menetimme telttapelaajammekin, kuitenkin Petri Oinonen pesästä teki mainittavan arvoisen peliliikkeen ja paikkasi lähes välittömästi telltakakkoseen. Pisteen sankariksi nousi jälleen vanha konkarimme Tero Rautiainen, mies jonka vastustaja tuntui täydellisesti unohtaneen sneikin ykkösminiin. Sieltä veteraanimme rauhallisesti poisti 4 vastustajaa pelistä ja näinollen sinetöi voitomme että pronssimitalimme tällä kertaa. On se välistä ihan kivaa!

Kaiken kaikkiaan reissu onnistui yli odotusten, sitä kuuluisaa treenikokemusta kun lähdettiin varta vasten tuoreemmille pelaajille jälleen hakemaan. Saatiinkin sitten ekstrana kokemusta heille ”palkintopallilla” seisomisesta ja mitalien oikeaoppisesta vastaanottamisesta. Kaikki ”noviisit” suoriutuivat erinomaisesti, mutta varsinkin Mikko Korhosen kokonaissuoritus ansaitsee erityismaininnan. Palkintojenjakoa todotettiin innolla, tosin ihan siitäkin syystä että päästäisiin kotiin ennen puoltayötä .

Eli reissu oli taas kokemuksen arvoinen, joukkueemme tahtoo kiittää maailaman parhaita tukijoitamme (Sissos, Paintball.fi), hienosta tapahtumasta Baltic Sea Cup- organisaation taustatoimijoita, kovasta vastuksesta kaikkia joukkueita että erityisesti jälleen erinomaisa tuomareita. Jokohan seuraavaksi ulkokentillä miteltäisiin.

Päijät-Hämeen Paintball Facebookissa