Maailmassa on pyörinyt ja pyörii paintballmerkkaimia jo sekä useaa eri merkkiä että eri valmistajalta. Muutamat isommat yritykset ovat dominoineet markkinoita jo vuosia, vaikkei todellisia vallankumouksellisia muutoksia olekaan tapahtunut mallistoissa aikoihin. Menneinä vuosina on nähty melkein jokaisen kisamerkkaimia valmistavan yrityksen yrittävän laajentaa markkinoitaan halvemman hintaluokan mutkilla, harvemmin siinä onnistumatta. Tähän on nyt iskenyt kyntensä myös Planet Eclipse Etha-uutuudellaan.

Parikin suuresti hypetettyä rimanalitusta on nähty tai sitten hieman paremmin onnistuneille ”Low end” ja ”Entry-level” merkkaimille kaupitellaan parhaassa tapauksessa jo ennen varsinaisen tuotteen julkaisua päivityspaketteja, joiden kanssa merkkaimen hinta onkin sitten helposti lähellä jo esikuvaansa, josta sen piti olla se edukkaampi versio. Toki virkistäviä ja yllätyksellisiä poikkeuksiakin on mukaan mahtunut.

Varsinkin Dyen ja Planet Eclipsen suuntaus viime vuosina on tuntunut olevat tarjota markkinoille, yhtiöiden ”lippulaivamalleista ” riisutumpia versioita ns. mid-range hintaluokassa, jossa on ollut liikkeellä toki muitakin valmistajia. Toisin sanoen on pyritty edulliseen hintaan tarjoamaan lajia aloittelevalle tai jo jonkin aikaa harrastaneelle merkkain jolla ei jää jalkoihin kisakentilläkään. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita sekä Dyen Proto Rail-mallisto että Planetin Etek-sarja kuin myös hivenen uudempaa tuotantoa oleva Empiren Axe.

Planet Eclipse Etha(Kuvat: Tero Kettu)

Merkkaimet toiselta Planeetalta
Planet Eclipsen ETek-sarja on perustunut suoraan yhtiön menestykkääseen Ego-merkkaimeen, jonka vastaparina on ollut hi-end hintaluokassa vuonna 2009 päivänvalon nähnyt Geo. Ego ja Geo eroavat toisistaan kaikkein eniten käytettävän valve-systeemin osalta (Egossa poppet valve, Geossa spool-valve Dyen merkkaimien tyyliin) joten kun yhtiö julkaisi ensimmäiset kuvansa uudesta Etha-merkkaimesta, oletus oli että kyseessä on Geon kevennetty versio, GTek. Näin ei kuitenkaan ollut asian laita, vaan kyseessä ilmoitettiin olevan kokonaan uusi merkkain.

Laatu. Voiko se kohdata hinnan, niin kuin ikinä?
Jos keskivertopeinttaajalta kysytään oikotiestä onneen, se useimmiten tulisi sellaisen merkkaimen muodossa joka ei paina mitään, toimii vaikka veden alla ja avaruudessa. Sillä osuu vastustajan takamiehen keskellä otsaa olevaan luomeen kolmella laukauksella perättäin, se jättää pariston syömättä, käyttää kärpäsen pierun verran paineilmaa lootaan maalia ja on kokonaan metallia (jos nyt vaikka detentit saa sentään kumia tahi muovia olla). Toki onhan MELKEIN sellaisiakin mutkia jo markkinoilla mutta ne sitten myös maksavat sen tuhat euroa eikä sitten riitäkään. Ihan omana keskiverto-vetonani voisin listaa jatkaa että tuota, saisiko vielä edulliseen hintaan? Mitenkä sitten tämä Etha?

Miten niin muka halvempi?
Hinnoittelultaan Etha on sijoitettu keskikastin alapuolelle. Valmistajan ilmoituksen mukaan merkkaimen hintaa ei pyritä laskemaan käyttämällä halvempia materiaaleja, väljempiä toleransseja tai vähemmän tarkkoja työstökoneita, vaan säästöt on haettu pelkästään yksinkertaistamalla sekä sisäisten että ulkoisten komponenttien rakennetta ja suunnittelua. Merkkaimien sanotaan läpikäyvän aivan samat testit ja koeammunnat kuin muutkin PE:n mallit. Filosofiakseen Planet Eclipse ilmoittaa yksinkertaisesti: Laatu, Luotettavuus, Palvelu.

Selvä. Lähdetään tätä filosofiaa sitten purkamaan ja katsotaan mitä Etha on syönynnä, laatikko auki!

Ruumiinavaus kuusiokoloavaimilla ja ilman
Paintball Sissos ystävällisesti toimitti testaajallemme tuliterän, yönmustan Etha-merkkaimen ajettavaksi testejä varten. Tavanomaisen myyntipakkauksen pahvikuorista löytyikin sitten vallan hauskannäköinen kuljetus- ja säilytyssalkku sisältöineen.

Laatikko sisältöineen

Ilmiselvästi valmistaja on halunnut lähteä tällä merkkaimellaan kosiskelemaan varsinkin niitä yksilöitä, jotka ovat jo siirtymässä vuokrapeleistä aktiivisempaan harrastamiseen, mutta joille vielä peintinpelaaminen on ensi sijassa juurikin sitä metsissä tapahtuvaa ninjailua. Sen verran jonkinlaiselta ammuslaatikolta Ethan kovamuovinen ja tukeva salkku näyttää. Mukana tuleekin kaikki tarpeellinen ja jopa hiukan ylimääräistä.

Itse merkkaimen lisäksi salkusta löytyy toki koko setti tarvittavia kuusiokoloavaimia kätevässä telineessään, rasvaa, kunnollinen piippusukka, manuaali, laadukas piippu sekä kohtuullisen kattava varaosasetti o-renkaita sun muuta pienempää tilpehööriä.

Piippu onkin Planetin kaksiosainen Shaft4, 14,5 tuumaa mitaltaan. Bore on reilu .693. Samaa piippua käytetään valmistajan muissakin tuotteissa kuten esimerkiksi Ego 11:ssa ja Geo 2.1:ssä.

Manuaali lyhyesti: kattava-selkeä-värikuvat (kuvat on aina kivoja, jos englannin kieli ei taivu).

Sitten se pääasia, itse merkkain. Kevyt, kiva käteen. Yksi pitkä putki, varsin simppelin näköinen laitos, sangen ”Geomainen.” Tässä ei ole turhia hienosteltu muotoilussa vaan rungon työstöt on menty kaavalla ”mutkat suoriksi.” Ja tässä tapauksessa se ei ollenkaan vaikuta hullummalta ratkaisulta, pinnan puhdistamisen luulisi olevan aina vain helpompaa, kun ei tarvitse kaikkia pikku uria vanupuikolla hinkuttaa.

Runko, asa, liipaisin ja piippu ovat alumiinia. Kahvassa, feedneckissä ja silmien suojalevyissä on käytetty komposiittiosia (Glass Reinforced Nylon, lasikuitunailonia?).

Tässä kohtaa ainakin omaan korvaan fraasi ”hintaa alemmas yksinkertaistamalla rakennetta, ei käyttämällä halvempia materiaaleja” vaistomaisesti särähtää alkuun. Äkkiseltään kun voisi komposiittiosia pitää alumiinia halvempana ratkaisuna (tosin en minä juurikaan ole materiaalien maailmanmarkkinahintoja seuraillut). Mutta onhan materiaaleja ja teknisiä ratkaisuja korvattu toisilla, edullisimmilla, saman lopputuloksen tarjoavilla maailman sivu. Muutoinhan kai vieläkin lentokoneet olisivat kangasta ja laivat kasattaisiin nitomalla. Jo Etek 3:n LT-versiossa oli käytössä komposiittia, eikä ainakaan minun korviini ole vielä kantautunut kenenkään kahvan tai muun komposiittiosan katkenneen, murtuneen, atomeiksi muuttuneen. Asia lienee kuitenkin monelle konservatiiville tärkeä mielipidekysymys, toisille on oltava metallia vaikka mikä olisi, testaajalle tämä kyllä kelpaa.

Kahvapaneeleissa vain yksi ruuvi irrotettavana/hukattavana
Kahva on tukeva ja hyvän tuntuinen. Kahvakumit on korvattu kahvapaneeleilla, jotka ensialkuun tuntuivat omaan käteeni hivenen oudoilta, mutta ote on yhtäkaikki varma, eikä lipsu hanskojenkaan kanssa. Paneelien plussaa on myös se että ne on kiinnitetty vain yhdellä ruuvilla alareunasta, yläreunan lukittuessa omaan loveensa.

Kahvassa on yksi iso selkeä nappi. Painallus, merkkain päälle, paina uudestaan, silmät pois, paina pitkään, merkkain sammuu. Napin alapuolella iso selkeä kolmiväri LED. Tarvitseeko sitten muuta, no ei, simppeliä.

Boardi eli varsinaiset merkkaimen aivot tietysti sijaitsevat, yllätys yllätys, kahvan sisällä. Tehonlähteeksi vaaditaan 9 voltin paristo kuten tavallista, boardin ohjelmoiminen tapahtuu aika samalla tavalla kuin Etekeissä. Eli boardissa olevaa Tournament Lock – nappia painetaan kerran, lukko pois päältä, merkkain käynnistetään uudelleen pitämällä liipaisinta pohjassa jolloin päästään ohjelmointitilaan.

Ohjelmointitilassa päästään säätämään vakiintuneeseen tapaan Firing Mode, Maximum ROF, Maximum ROF ilman silmiä, Dwell ja Debounce. Firing Mode-tiloja voidaan säädellä semitilojen, PSP 2011 ja Millenium 2010 välillä. ROF (Rate Of Fire eli tulinopeus) on säädettävissä 4.0 bps (balls per second, kuulaa sekunnissa) ja 15 bps välillä. Ei mitään tavattoman uutta tällä rintamalla, tuttua ja turvallista.

Asassa hyödynnetään OOPS (On Off Purge System) - systeemiä, samaa kuin Ego10:ssä. Macroline letku on johdettu kätevästi On-Off -nupin läpi. Joten jos nuppi sattuu ruuvautumaan irti, se jääkin kätevästi talteen roikkumaan macroline-letkuun eikä pääse hukkumaan :D. Macrolinea pitkin ilma johdetaan SL3-regulaattoriin. SL3 regua käytetään valmistajan muissakin tuotteissa kuten SLS, Ego11, Geo2 ja CSL:ssä. Regulaattorin kierteet ovat päinvastoin kuin tavallisesti, eli naaras osa on itse regussa ja urososa rungossa, tällä on ilmeisemmin haluttu pienentää profiilia.

On-off ASA (Air Source Adaptor, eli se palikka johon pullon regu ruuvataan kiinni) ja kekseliäs tapa pitää nuppi tallessa letkun avulla

Feedneck on kiristettävä ja komposiittisuudestaan huolimatta (tai ehkä sen takia, kuka tietää) lujantuntuista tekoa.

Plussaa pitää muuten yleisesti antaa sille seikalle että tämän hintaluokan merkkaimessa on jo vakiona On-Off- asa SEKÄ vipukiristeinen feedneck. Useimmissa ”entry-level” mutkissa nämä kun ovat mahdollista saada vain päivityksinä. Puhumattakaan kaksiosaisesta piipusta. Normaalisti tällaiseen päivitykseen voisi helposti mennä lähemmäs parisataa euroa.

Itse bolttisysteemi eli merkkaimen moottori on toteutettu jousipalautteisena spool valvena. Näin on saatu itse pneumatiikkapuolta yksinkertaisemmaksi. Koko paketti lähtee ilman työkaluja irti. Sormipelillä väännetään merkkaimen takaosan nupista ja niin sinulla onkin käsissäsi koko hela hoito. Ulosvedettynä koko paketti näyttää saaneen vaikuitteita Automageista, mikä ei ole huono asia. Legendoista kannattaa aina ottaa vaikutteita.

Boltin kärkiosana käytetään kumista valmistettua ”bumperia” jolloin pallon siirtäminen feecneckistä ammuttavaksi tapahtuu pehmeämmin ja vähennetään riskiä seuraavan pallon rikkomisesta. Pienen yllätyksen tuotti kyllä jousipalautteisuus, täysveriset elektropneumaattiset merkkaimet eivät ole tainneet tätä hyödyntää tässä määrin ennen.

Tekniska dator sikseen, voiko sillä ampua?

Radalle!
Ilmat kiinni, rotor katolle ja raittiiseen ulkoilmaan. Joulukuussakin pääsi vielä ainakin vuonna 2011 palloa ampumaan ulos +5 asteen lämpötiloissa. Testipallona käytössä oli muutama puikollinen Marballizeria, Silveriä, Diablo Formula 13 ja Vulcania. Bulkit kuulineen säilytettiin ennen ampumista lämpölaatikossa ja ammuttiin aina loaderitäyttö tyhjäksi merkkain Millenium-rampille asetettuna.

Vulcan ja Diablo suoriutuivat hintaluokansa kuulista ihan odotetusti, kuitenkin lähinnä vain maalitaulusta satunnaisesti bounssaamalla. Enemmän yllätys oli että hajonta oli yllättävän pientä ja eroja turnaustason kuulaan eli Marballizeriin ja Silveriin ei ainakaan tarkkuuden osalta ollut kovin suuresti. Ja tämä vaikkei oikeastaan mikään käytettävistä palloista ollut aivan ihanteellista kokoa käytettyyn vakiopiipun boreen (.693). Piippubreikkejä ja/tai choppeja ei tullut ensimmäistäkään, edes herkemmällä kuulalla. Kuulat tosin eivät olleet suoraan laatikosta otettuja vaan bulkeissa jonkun aikaa säilytettyjä, mutta silti olin kaiken kaikkiaan positiivisesti yllättynyt.

Merkkain tarjoaa jonkun verran hienoista potkua, mutta jos ampuja on varustettu suuremmilla käsivoimilla kuin 9-vuotias, ei ongelmaa pitäisi olla. Aika nopeasti pieneen tärinään pystyi sopeutumaan hivenen tiukemmalla otteella ja kuulavanat menivät aika tarkasti sinne minne pitikin jopa liikkuessa. Ääntä lähtee ehkä jonkun korvaan kovastikin, mutta sekin lienee makuasia. Lähes täysi 1,1 litran 300 barin ilmapullo ampui ainakin käytössä olleet 7 bulkkia tyhjäksi ja ilmaa jäi jonkin verran.

Putsaaminen ja huoltotoimenpiteet (jota ei siis tarvittu oikeasti, mutta pitihän kokeilla) nekin hoituvat aika vaivattovasti, boltin irrotessa sormipelillä kenttäolosuhteissakin.

Kaikkiaan ei paha pikku koeammunta, tosin merkkaimesta olisi jauhettava läpi muutama laatikko kuulaa kunnes lopullinen totuus alkaisi löytymään, mutta alku ainakin lupaili ihan hyvää.

Lopputulema?
Kaiken kaikkiaan testaajamme tässä oli positiivisesti yllättynyt. Reilusti alle 400 euron hintaan oli saatu aikaan paketti joka sisälsi jo HUOMATTAVASTI kalliimmissa merkkaimissa (siellä tuhannen euron tuolla puolen) käytettäviä ratkaisuja että ominaisuuksia, kuten Shaft4-piippu ja SL3-regulaattori. Lisäksi peukkua on pakko laittaa ylös myös vakiona tuleville lisävarusteille, kuten On-Off asa ja vipukiristettävä feedneck.

Uuden bolttisysteemin kuulumisia jää kyllä mielenkiinnolla odottamaan, vaikuttaa tosi hyvältä, yksinkertaiselta ja ennen kaikkea helpolta huoltaa. En soisi siitä löytyvän vastedeskään mitään Akilleen kantapäätä. Hienoinen potku ja reippas ääni voivat olla jollekulle ehkä ylitsepääsemättömiä esteitä, joita ei ison rahan merkkaimissa ole, mutta siinä kohden muistuttaisin katsomaan toisen kerran sitä hintalappua. Hintaluokassaan tällä varustelulla ja ominaisuuksilla kyseiset seikat ovat todella merkityksettömiä.

Ethaa voi helposti suositella kenelle tahansa vaikka ihan ensimmäiseksi merkkaimeksi, jo hieman kokeneemmalle uudeksi aseeksi joko metsään tai kilpakentille ja varmasti vaikka kovimmillekin kisajyrille tiukan paikan turnauksessa tullessa ja kaiken muun pettäessä, ihan kelvolliseksi varamutkaksi. Itse aion kyllä kokeilla tätä vielä kerran jos toisenkin, ja molemmilla alustoilla!