Tilastot
SWAT-raportti Kirkkonummelta 2011
Jälleen on aika kerrata Maaliosasto SWATin ihmeellisiä seikkailuja ja törmäilyjä värikuulapelin ailahtelevilla aalloilla. Sunnuntai, klo 7.30. Vaihtelun vuoksi olikin mukava päästä pelaamaan aamuvuorossa Kirkkonummen sumuisille pelloille, kun Suomen Paintball Liiton toisen kierroksen sunnuntaiaamu koitti. Edellisenä päivänä oli väännetty liiga ja kolmosdivari, nyt olisi aika katsoa taas oliko kakkonen ykkönen vai mitenkä se oli.
Pro Parkin kenttä järjestelyineen näytti jälleen kerran yleispätevältä. Pelipallot haltuun saatuamme siirryimmekin tuttuihin askareisiin, bulkittamaan ja tekemään viimeisiä silauksia pelisuunnitelmiin. Tai tässä tapauksessa tekemään yleensä niitä suunnitelmia, treenaaminen tätä kierrosta ja leiskaa varten oli jäänyt hävettävän vähäiseksi. Toki jonkinlaiseen perusbreikki-ideaan oli päästy ja pari ensimmäistä peliä seurattuamme ja niiden ideasta kiinni saatuamme, olikin aika siirtyä areenalle.
Kuva: Perttu Alitalo SWAT – PPW Mad
Wipen perillinen ja PPW:n ensimmäinen joukkue 1-divisioonassa, oli kärsinyt putoamiskohtalon edellisenä kautena ja näin ollen PPW:n joukkue pelasi vuoden tauon jälkeen jälleen 2-divisioonaa. Päätettiin lähteä asiaankuuluvalla kunnioituksella ottamaan näitten kavereitten tasosta selvää. Etukäteen pelistä ei tiennyt mitä odottaa. Vaikea tai helppo, samapa tuo, voittoa haettiin jokaisesta pelistä.
Peli käynnistyi vauhdikkaasti eikä OFO-rangaistuksetkaan tainneet jäädä vieraaksi. Kuitenkin sneikin suht’koht nopea hyödyntäminen toi peliä auki ja tuiki tärkeä ensimmäinen piste oli meidän.
Vastustaja ei saanut peliään käyntiin onneksemme, joten seuraavatkin pisteet solahtivat samaan tapaan meidän päätyymme, kokon pelin langetessa eduksemme 3-0. Mukavan vauhdikas aloitus, tätä lisää.
SWAT – Feenix
Vanhojen starojen miehittämä Feenix olisi seuraava koitoksemme. Tämä osattiin ajatella jo etukäteen päivän vaikeimmaksi peliksi. Tässä porukassa kun oli varmasti yhteenlaskettuna ylivoimaisesti eniten pelivuosia 2-divarissa. Lisäksi nousu 3-divisioonasta edelliseltä vuodelta kertoi jotain siitä junasta jonka kyytiin oltiin lähdössä.
Muutaman ratapölkyn saimmekin kiskoille heitettyä eikä Feenix-juna aivan ilman hidastetöyssyjä meistä selvinnyt. Ensimmäinen piste meni toki heille, mutta toista pistettä pelatessa saimme kentän tyhjennettyä sinipaidoista vielä kahden oman jäädessä peliin. Mutta liiankin innokkaasti pyrimme liputtamaan ja siinä hötäkässä jäi liputtava pelaaja tarkastamatta. Ja kun liputtajasta maalijälki sitten löytyikin, joka oli tulkittavissa myös osumaksi, ei tuomareiden ollut vaikea eliminoida liputtajaa ja antaa OFO-tuomio viimeiselle pelaajalle. Nollapiste, Fennixin johto siis edelleen 1-0. Jarruja yritettiin vielä vastustajan suuntaan heittää mutta Feenix silti sai korjattua lopulta ne tuikitärkeät kaksi pistettä. 3-0 Feenixille, jättäisi hieman paineita viimeiseen peliimme jos jatkosta aioimme enää haaveilla.
Kuva: Perttu Alitalo SWAT - Trivoga Bronze
No niin, sitten jotakin aivan tuttua. Mystinen mato oli jälleen määrittänyt vastustajaksemme vanhan kunnon Trivogan. Heillä oli vielä yksi peli ennen meitä joten päätettiinkin miehissä lähteä sitä koitosta tarkastamaan. Jonkinlaista osviittaa saimmekin Trivoga – RPC pelistä ja näin ollen omahyväisesti kuvittelimme saavamme yliotteen vastustajasta.
Ylpeys käy sitten hei ihan oikeasti lankeemuksen edellä. Ensimmäinen piste sujahti ilmeisesti noin 15 sekunnissa Trivogalle. Heti peliin alkuun saadut kaksi OFO-rangaistusta hautasivat jo tässä vaiheessa jatkopelihaaveemme. Toista pistettä yritettiin samalla kaavalla vaan vastustajan erittäin telttapuolelle painotettu peli plus allekirjoittaneen mutkalakko kaivoivat kuoppaamme entistä syvemmäksi. Nyt muutettiin jo breikkiäkin ja vaihdettiin miehitystä, tuloksena piste meille. Mutta liian myöhään saimme kiinni juonesta, neljännen erän tasaisemman väännön Trivoga kuittasi itselleen. Peli siis 3-1 Trivogalle ja aivan ansaitusti. Kiitos selkäsaunasta.
Ei siis saatu lisää pelejä tälle sunnuntaipäivälle. Syvällistäkin itseanalyysia oli siis syytä tehdä. Joka pelistä kyllä löydettiin onnistuneitakin hetkiä, mutta tällä kertaa sorruimme omiin virheisiimme ja tietysti taitavat vastustajamme eivät niitä meille anteeksi antaneet.
Edessä onkin siis kuudet viikkotreenit korkeapaikan leirillämme Heinolan Hillbilly Areenalla. Tarpeeseen taitaa tulla. Ja paljon töitä pelikunnon löytämiseksi!
