Tammikuussa järjestetyssä Suomen Paintball-liiton vuosikokouksessa päätettiin lähteä ajamaan lajin virallistamista Opetus- ja kulttuuriministeriön suuntaan tehtävällä hakemuksella.

Paintball.fi kyseli hakemuksen valmistelutehtävään valitun, Äänekosken Huiman/Viperin toiminnassa mukana olevalta Jari Tuukkaselta mitä kaikkea hakemuksen tekemiseen kuuluu ja mitä voisi olla odotettavissa tulevaisuudessa, jos projekti onnistuu:

Kimmo Kainulainen: Sinut valittiin liiton vuosikokouksessa hoitamaan paintballin aseman virallistamista viranomaisten suuntaan. Miltä urakka tässä vaiheessa vaikuttaa?

Jari Tuukkanen: Onnekseni tämä asia on pari kertaa aiemminkin ollut liiton tavoitteena, joten ihan ensimmäistä kertaa en tätä asiaa ole selvittämässä. Vuonna 2002 sain saman tehtävän hallitukselta ja myös muutama vuosi sitten asiaa tarkastelin hallituksen toiveesta. Oma työni tämän asian parissa ei liene muodostu kovin suureksi, hallituksella on hieman enemmän tekemistä erilaisten lomakkeiden ja paperien tuottamisessa ja kasaamisessa, mikäli asia tällä kertaa viedään ihan käytännön toteuttamisen tasolle.

Asiaa käsiteltäessä puhutaan usein "virallisen urheilulajin" asemasta, mutta ilmeisesti semmoista leimaa ei mistään saa, vaan kyse on ennemminkin lajin valtionapukelpoisuudesta. Mitä tässä kaikkiaan yritetään saavuttaa?

Ainakaan Suomessa ei tätä virallisuutta tosiaan voi saavuttaa, mutta käytännössä valtionapukelpoisuuden saavuttaminen on merkki siitä, että toiminta on katsottu edistävän liikunta- ja urheiluharrastusmahdollisuuksia ja toiminta täyttää tietyt valtiovallan määrittämät kriteerit.

Valtionapukelpoisuus, kuten termistä voi päätellä, antaisi mahdollisuuden anoa valtion avustusta liiton toimintaan. Valtionapukelpoisuuden kautta on varmasti myös helpompi antaa lajista uskottavampi kuva ja toivoakseni se helpottaisi niin liiton, seurojen kuin yksittäisten harrastajienkin harrastusmahdollisuuksia. Itse näen vuosikokouksen linjauksen siitä, että asiaa lähdetään todenteolla viemään eteenpäin, kertovan siitä, että ainakin liiton hallituksen ja vuosikokouksessa paikalla olleiden toiveena on kehittää lajia ja sen harrastusmahdollisuuksia paremmiksi ja sitä kautta kasvattaa harrastajamäärää. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei (valitettavasti) ole lahjoitusautomaatti, josta rahaa saa vastikkeetta, vaan avustusta saadakseen on toiminnan täytettävä tietyt kriteerit. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että uusia toimintamuotoja on kehitettävä ja otettava nykyisiä, hyviä käytäntöjä laajemmin käyttöön.

Opetus- ja kulttuuriministeriön on määritellyt, että avustusta saadakseen on sillä edistettävä

• eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa liikuntaa;
• väestön hyvinvointia ja terveyttä;
• fyysisen toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista;
• lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä;
• liikunnan kansalaistoimintaa mukaan lukien seuratoiminta;
• huippu-urheilua;
• liikunnan ja huippu-urheilun rehellisyyttä ja eettisiä periaatteita;
• sekä eriarvoisuuden vähentämistä liikunnassa.

Näitä tavoitteita voi SPBL toteuttaa vaikkapa kilpailutoiminnan, harrasteliikunnan ja huippu-urheilun järjestämisellä, tiedotuksella, tilastoinnilla, neuvonnalla, valmentajien ja seuratoimijoiden koulutuksella, julkaisutoiminnalla, yleisötyöllä sekä kansallisella ja kansainvälisellä yhteistyöllä.

Onko prosessi minkälainen, mitä pitää tehdä hakuvaiheessa? Entäs sitten jos/kun hakemus onnistuu, niin mitä asian ylläpitämiseksi tulee tehdä esim. vuosittain?

Nyt alkuvaiheessa on liittomme "ryhdistäydyttävä" eli ikään kuin astua siihen rooliin, jota odotetaan lajin kattojärjestöltä. SPBL on kautta aikain ollut periaatteeltaan julkisyhteisöllinen toimija, mutta nyt ensimmäistä kertaa siihen rooliin on selvästi myös astuttava pysyvästi ja kokonaan. Aiemmin on liitto hoitanut asiantuntijaroolia mm. ilma-aseita koskevissa lainsäädäntöhankkeissa, onpa liiton puheenjohtaja ollut aikoinaan eduskunnassa liiton kannan esittämässä tähän asiaan.

Koen tämän hakuprosessin olevan hyvä koetinkivi liitolle siinäkin mielessä, että nyt on ihan oikeasti istuttava alas ja luotava tietyt raamit ja toimintatavat sekä dokumentoitava ne. Tietysti jonkinlaista vastustusta voi tämä aiheuttaa, kun enää ei voida kaikkea tehdä niin kuin ennenkin, mutta ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”.

Edellä mainitut kriteerit täyttääkseen on liiton myös kirjattava toimintasuunnitelmat, seurantatavat jne. näiden kriteerien osalta. Joten varsin monenlaisia dokumentteja nyt päästään tuottamaan. Tähän liittyen haluaisinkin esittää toiveeni kaikille harrastajille: mikäli sinulla tai lähipiirilläsi on kokemusta valtioapukelpoisuuden hakemisesta ja tietoa kyseisen hakemuksen liitteeksi tarvittavien dokumenttien sisällöstä, niitä otetaan ilolla vastaan.

Rekisteröityneiden harrastajien määrä on yksi kriteeri, joka vaikuttaa avustuksen suuruuteen. Siinä mielessä nyt ei ehkä ole paras ajankohta avustuksen anomiseen, vaikkakin ehkä juuri nyt sitä harrastajamäärien laskiessa kaikkein eniten tarvitaan. Mutta nyt olisi syytä pohtia niitä keinoja, kuinka rekisteröityneiden harrastajien määrää voitaisiin kasvattaa.

Saatiinpa avustusta ensimmäisellä kerralla tai ei, on jatkossa avustusta saadakseen sitä myös anottava. Toimintasuunnitelmat ja talousarviot sekä tietysti kertomukset näiden osalta edellisiltä vuosilta pitää olla kunnossa sääntöjen mukaisessa aikataulussa. Mikäli valtioapukelpoisuus saavutetaan, sitä hakemusta ei tarvitse enää jatkossa vuosittain uusia vaan pelkkä avustushakemus riittää. ”Pelkkä avustushakemus” johtaa nyt kyllä hieman harhaan, on siihen hakemukseen liitettävä mm. suunnitelma siitä, mihin avustusta tullaan käyttämään edellä mainittujen dokumenttien lisäksi.

Onko avustuksen suuruuteen vaikuttava rekisteröityneiden harrastajien määrä käytännössä sama kuin liiton jäsenyhdistysten henkilöjäsenien määrä? Kilpapuolella liiton lisenssipelaajien määrä ei ainakaan sillä lailla anna kovin hyvää kuvaa siitä kuinka paljon harrastepuolella on väkeä.

Tähän ei ole saatavilla täysin varmaa, mitkä kaikki tahot voidaan ottaa mukaan laskettaessa rekisteröityneitä harrastajia. Jäsenyhdistysten jäsenmäärä on yksiselitteisesti mukana laskennassa, mutta epäselvää on, voidaanko mukaan laskea esim. yhdistysten säännöllisessä toiminnassa mukana olevat, jotka eivät kuitenkaan ole virallisesti jäseniä tai mahdollisesti liiton ”mandaatilla” toimivan kilpasarjan osallistujat, mikäli he eivät kuulu minkään jäsenyhdistyksen jäseniin.

Onko avustusten saamisessa/hakemisessa minkälaisia rajoituksia, pitääkö jo esim. hakuvaiheessa määrittää tietty prosentti esim. lasten ja nuorten liikuntaan meneväksi, jotta hakemuksella olisi toivoa mennä läpi?

Avustusten myöntämisen painotukset vaihtuvat aika-ajoin, mutta pääsääntöisesti näissä järjestöavustuksissa painotetaan nimenomaan valtakunnallista merkittävyyttä ja kuten jo mainitsitkin, lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien lisääminen on yksi niistä asioista, joita avustusta myönnettäessä kiinnitetään tarkempaa huomiota. Läpipääsyn varmistamiseksi on nyt liitossa keksittävä keinot siihen, kuinka nyt ja jatkossa toteutetaan mm. tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, terveitä elämäntapoja, ympäristön kunnioittamista, antidopingtyötä sekä muita urheilun eettisiä kysymyksiä.

Avuksi myös olisi, mikäli liitto voisi jatkossa toiminnallaan edistää monikulttuurisuutta, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja/tai kestävää kehitystä.

Verrattuna vuosituhannen alkuun paintballin asema on sikäli muuttunut, että pienemmät kuulat ja kevyemmät varusteet ovat tuoneet lajin nuorempien ulottuville aivan eri lailla kuin aiemmin. Nyt junnupaintball on arkipäivää, kun viisitoista vuotta sitten ei olisi tullut mieleenkään järjestää pelejä jopa alle kymmenvuotiaille. Kuinka paljon tämä muuttaa tai helpottaa hakemuksen tekemistä?

Junnupaintballia pyörittäville on kyllä nostettava hattua ja annettava iso käsi. Se kuitenkin vie lajia pidemmällä aikavälillä varmasti eteenpäin. Ja junnutoiminta kyllä helpottaa niin hakemuksen tekoa kuin sen läpimenoakin. Saa nähdä päästäänkö/joudutaanko siihen tilanteeseen jonain päivänä, että esimerkiksi liigapaikan saadakseen/pitääkseen pitää seuran järjestää myös junioritoimintaa. Tämä ehtohan on olemassa monessa muussa joukkuelajissa tässä maassa.

Lajin aseman virallistamiskeskusteluissa on aika poikkeuksetta noussut esiin doping-testaus, saaden ehkäpä vähän turhankin paljon huomiota, toki keskustelijat ovat usein nimenomaan kilpapaintballin aktiiveja. Se ilmeisesti kuitenkin kuuluu tukien saamisen edellytyksiin nimenomaan huippu-urheilun kohdalla?

Uskottava antidopingtoiminta ja antidopingtoiminnan/puhtaan urheilun edistäminen mainitaan hakuehdoissa, näistä on siis liitonkin jonkinlainen suunnitelma ja toimintatapa otettava käytäntöön, mikäli tukea oikeasti halutaan. Doping-testausta ei tarvitse (eikä saa) järjestää itse, se toteutetaan sitten ADT:n toimesta, mikäli siihen tilanteeseen jonain päivänä tullaan. Loppujen lopuksi aika harvaa asia todennäköisesti koskettaa käytännössä, jokunen astmapiippu- ja allergialääkeresepti jouduttaneen esittelemään, mutta tuskinpa suurempia murheita tämä aiheuttaa. Tietysti mikäli vähän lämpimämpi ja rankempi päivä on takana, saattaa testauksen takia kotimatkalle lähtö hetken viivästyä, mikäli näytteenanto ei ihan heti ota luonnistuakseen.

Miten liitto, sen jäsenseurat ja sitä kautta harrastajat sitten hyötyvät?

Kaikkia seuraamuksia on mahdotonta ennustaa, mutta ilman muuta mahdolliset lisäeurot lisäävät liiton toimintaedellytyksiä ja sitä kautta kaikkien harrastajien harrastusmahdollisuuksia. Jatkossa on liitolla ja sen jäsenseuroilla selkeästi nykyistä paremmat mahdollisuudet saada taloudellista tukea esimerkiksi harrastuspaikkojen rakentamiseen, junioritoiminnan pyörittämiseen sekä kilpailutoimintaan.

Oikeastaan tämä kysymys johdattaa takaisin siihen ikivanhaan toteamukseen ”älä kysy mitä liitto voi tehdä sinun hyväksesi vaan kysy mitä sinä voit tehdä liiton hyväksi.” Kuten sanottua, rahaa ei tule vastikkeetta, mutta rahaa voidaan saada toiminnan kehittämiseen, uusien toimintamuotojen luomiseen, tiedottamiseen, valmentamiseen jne. En voi puhua liiton suulla, mutta nyt varmasti hallituksen työtä helpottaisi, mikäli uudet ja vanhatkin ideat lajin kehittämiseksi tuotaisiin julki, jotta nämä voidaan kirjata hakemukseen ja sitä kautta toivottavasti voidaan nostaa sitä pottia, joka toimintaan saadaan. Eli me harrastajat voimme hyötyä todella paljon, mikäli lähdemme uutta luomaan ja toteuttamaan ja ajoissa nämä suunnitelmat tuomme liiton hallituksen tietoon, joka ne voi avustushakemukseen liittää.

Yhtenä hyötynä valtionapukelpoisuudesta voidaan saavuttaa paintballille sellainen asema, jossa niin paintball-yhdistysten kuin –yritystenkin on helpompi päästä esittelemään toimintaansa/pitämään liikuntatunteja kouluihin ja oppilaitoksiin. Tämä tietysti palvelee kaikkia lajia harrastavia lajin tunnettuuden edistämisen kautta ja toivottavasti samalla tuo uusia harrastajia. Tässäkin on tietysti tällä hetkellä jo isoja paikkakuntakohtaisia eroja, ainakin täällä keskisessä Suomessa näitä liikuntatunteja on päästy pitämään jo kohta kaksi vuosikymmentä, mutta samalla tiedossa on myös kuntia/oppilaitoksia, jossa ajatus on tyrmätty täysin mahdottomana. Samaan on törmätty myös silloin, kun kunnille on esitetty toiveita pelialueen saamiseksi.

Kunnilla ja kaupungeilla on tosiaan ollut varsin erilaisia käytäntöjä siihen annetaanko käyttöön tai vuokrataanko yhdistyksille pelialueita, jossain asia on sujunut ilman ongelmia, toisaalla taas oltu täysin kielteisiä. Vaikuttaisiko valtionapukelpoisuuden saaminen tähän, velvoittaako se kuntaa tarjoamaan aluetta paintballin pelaamiseen siinä kuin muidenkin lajien harrastajille?

Varsinaista velvoitetta valtionapukelpoisuus ei kunnille tuo, mutta koska kunnalta voidaan olettaa ja jossain määrin myös vaatia tasapuolista kohtelua, helpottanee tämä juuri pelialueiden saamista paintballin harrastamiseen. Suurimmassa roolissa jatkossakin näissä neuvotteluissa on itse neuvottelija ja miten tämä asian kunnan viranhaltijoille esittää.  Ehkä tähänkin joku voisi lähitulevaisuudessa kiinnittää sen verran huomiota, että laatisi sopivan anomuspohjan eri yhdistysten aluetarpeita varten.

Minkälainen aikataulu tänä vuonna on, hakemukset seuraavaa vuotta varten tehtäneen aina syksyllä? Milloin tulokset selviävät?

Liitto on nyt hyvissä ajoin asiassa liikenteessä, sillä tammi-helmikuussa  julkistetaan vasta edellisenä vuonna jätetyt avustushakemukset eikä tämän vuoden aikataulua ole vielä julkistettu, mutta perinteisesti hakuaika on ollut marraskuun lopussa. Valtionapukelpoisuuden pitää olla kunnossa hakemusta jätettäessä, joten se on saatava valmiiksi vähän nopeammin.

Kiitoksia haastattelusta ja toivottavasti tosiaan peinttiharrastajista löytyisi hakuprosessiin apuja saman ruljanssin jonkun muun lajin kanssa läpikäyneistä.

Kiitos Paintball.fi:lle mahdollisuudesta avata tätä aihetta, joka on ainakin aiemmin aiheuttanut isoja tunteita puolesta ja vastaan. Olisihan se hienoa, että näin 15 vuotta ensimmäisen valtionapuselvityksen jälkeen asia nyt etenisikin. Työtä tässä riittää kyllä, ennen kaikkea hallituksen harvalukuisille jäsenille. Nyt vain toivotaan, että niitä ideoita löytyy ja aiheestahan voidaan viritellä keskustelua vaikkapa juuri tällä entistä ehommalla sivustolla!

Jos sinulta löytyy kokemusta valtionapukelpoisuuden hakemisesta jonkin muun lajin parissa, niin ota yhteyttä:

• Jari Tuukkanen jari.tuukkanen@hotmail.fi