Yksi varma kevään merkki on perinteisen Vironpelin lähestyminen. Siinä suurin piirtein linja-autollinen pelaajia suoriutuu Suomenlahden yli pelaamaan useamman sadan hengen tapahtumassa jossain päin Viroa. Siellä peli tunnetaan nimellä Estonian Big Game, joka on ollut maan suurin paintball-skenario jo pitkään.

Paintball.fi haastatteli yhtä reissuun lähtijää, Jari ”Jape” Sinisaloa, jolla on kokemusta tapahtumasta pidemmältä ajalta sekä muustakin pelaamisesta ja kentällä usein käsissä vähän erikoisempiakin pelivälineitä kuin vain sähkömutkia:

[Kuvista isommat versiot klikkaamalla, paluu selaimen takaisin-nuolella.]

Kimmo Kainulainen: Vironpeli, tuo metsäpeinttaajien kevätretki lähenee jälleen. Olet tuttu näky reissussa, onkos matkakuume jo päässyt hiipimään takaraivoon?

Jari Sinisalo: Kyllähän se jo polttelisi päästä ampumaan tuntemattomia ihmisiä. Koko talvi olikin tänä vuonna taukoa pelaamisesta.

Pelipaikat ja -muodot ovat vuosien varrella vaihdelleet reilustikin, onkos jotain jäänyt erityisesti mieleen tai suosikiksi?

Rummun vankila oli kyllä oma suosikki, osittain varmaan siksi kun ei ollut vielä kovin paljoa pelannut. Osittain siksi että se oli kyllä aika vaarallinenkin paikka. Pelialueen reunoilla taisi olla vanginvartijoitakin.

Erityisesti se lopputaistelu jossa puolustauduttiin suomalaisten voimin loppumatonta vihollista vastaan oli aika legendaarinen. Tämän vuoden paikka onkin itselle tuntematon, toivottavasti eksoottinen.

Vironpelillä on jo pitkät perinteet ja suomalaisten pelaajien kannalta se on niitä ainoita pelejä joissa ollaan noin niin kuin olosuhteiden vuoksi samassa ryhmässä useampi päivä putkeen, onkos siitä muodostunut sinulle pelaamisen lisäksi semmoinen tuttujen tapaamismahdollisuus myös?

Onhan se iso osa kokonaiselämystä. Nimilistasta ei kovin montaa ihan tuntematonta nimeä taaskaan taida löytyä.

Yleensä on ollut kyllä vähän hiljaisempia kavereita paluumatkalla kuin mennessä.

Vironreissuilla tuppaa olemaan enempi sääntö kuin poikkeus että systeemit ja välillä säännötkin muuttuvat vauhdissa, haittaakos se vai onko osa viehätystä?

Joskus on ollut kyllä aika käsittämättömiäkin juttuja, tavallaan niitä osaa kyllä jo odottaa eikä ne ole itseä niin haitanneet.

Enemmän ne taitavat johtua siitä että paikalliset eivät ole suunnitelleet kaikkea ihan loppuun asti vaan pelipäivänä sitten aletaan soveltaa.

Pelikulttuureissa on aika lailla eroja, erityisesti venäläispelaajilla ei ole ongelmia lähteä porukalla massaryntäyksiin, joihin taas suomalaisia ei oikein saa kunnolla innostettua, vai mitä olet mieltä? Onko suomalaisilla taas jotain omaa osaansa jossa ollaan selkeästi parempia?

Suomalaiset on kyllä yleisesti hyviä ampumaan ja pelaamaan muutenkin, mutta pelkäävät osumia ja lähtevät huonosti mukaan. Lisäksi suomalaiset jäävät aina taukoalueelle tekemään ties mitä, kun venäläiset haluavat jokaiseen respaan mukaan.

Olen aina itse ollut enemmän venäläisen pelityylin kannattaja kuten joku on ehkä huomannutkin.

Kuinkas kauan olet kaikkiaan pelannut, takana taitaa olla aika monet Viron- ja Suurpelit sekä myös kisapuolella turnauksia?

Ensin pelailtiin metsässä kavereiden kanssa pari vuotta, sitten 2005 taisin käydä ensi kertaa suppikentällä. Turussa ei ollut oikein muutakaan pelattavaa silloin tarjolla.

Vuosina 2006-13 pelasin 2.-3. divisioonaa SWAT:issa ja treenailin yleensä DT:n kanssa. Tekniikkaharjoittelua ja tosissaan pelaamista en ole koskaan jaksanut ja siksi en ole koskaan edes yrittänyt korkeammille sarjatasoille.

Kilpapeintti ei oikein kuitenkaan lopuksi jaksanut kiinnostaa, osittain sen kalleuden, aikataulujen ja osittain sääntöjen takia. Pari vuotta pelailin sitten vain satunnaisia metsäpelejä. Viime vuonna tein pienen paluun BPS muodossa kilpakentille, ja se tuntui yllättävän hauskalta, katsotaan onko tänä vuonna aikaa siihen.

Suurpelissä olen tainnut pelata kymmenen kertaa ja Virossa kahdeksan kertaa.

Kentällä sinua näkee niin Virossa kuin Suurpelissäkin usein sikäli poikkeavassa varustuksessa, että painelet massojen seassa pelkän pistoolin kanssa. Mistäs tähän innostus? Tulivoimassa jää tietysti aika lailla alakynteen, eli onkos se haasteiden etsimistä?

Olen pelannut aika paljon pumpuilla ja nyttemmin pistoolilla. Osittain säästö-osittain erikoisuudentavoittelusyistä.

Sähköaseilla suuri osa pelaajista pelaa aika huolimattomasti ja jää ampumaan turhaan ja siksi sähköaseita vastaan pärjääkin yleensä ihan hyvin. Itsekin pelaan aivan eri tavalla kilpamerkkaimella, toisia pumppuja vastaan on yleensä vaikeampaa, kun ei voi pallovanasta päätellä vastustajan sijaintia.

Pistooli on todella kevyt setti, mutta tarvittaessa kuitenkin voi ampua sen toisenkin kun ensimmäinen meni ohi, tai ylijuostessa pari. Rakennuksissa pelatessa pistooli on hyvä, koska ikkunoista sisään kiivetessä on samalla valmis ampumaan koko ajan.

Virossa ja Suurpelissä on aika paljon vuokrapelaajia ja he eivät useinkaan osaa ampua liikkuvaan maaliin, silloin pärjää yleensä juoksemalla lujaa. Yleensä tuntee sitten nahoissaan kun sattumalta vastassa onkin joku joka osaa ottaa vähän ennakkoa .

Suurpelissä säännöt sallivat kosketuseliminoinnin ja pistoolin seurana sinulla on ollut pehmyt miekka. Mistäs idea siihen lähti?

Joskus oli sattumalta sopiva miekka kotona ja otin ihan huumorilla mukaan. Amerikassahan on pelaajia jotka pelaavat pelkällä veitsellä, mutta se voisi olla jo vähän turhan haastavaa.

Lähinnä sillä on hyvä ohjata pelaajia eri suuntiin ja johtaa hyökkäyksiä, mutta viime suurpelissä sain ylijuostuakin yhden vastustajan sillä.

Isoissa peleissä varsinkin päällystön on tärkeä pitää jotain tunnusmerkkiä josta muut pelaajat (ja valokuvaajat) tietävät kuka olet.

Pelikenttien ulkopuolella olet kunnostautunut mm. suunnittelemalla logoja sekä tiimimutkia. Onkos siinä kyse vähän niin kuin harrastuksen hiipimisestä töiden sekaan?

Enemmänkin niin, että talkoohommia tulee tehtyä sen mukaan mitä osaa. Usein on jäänyt sitten muunlainen talkoilu vähemmälle ihan maantieteellisistäkin syistä. Kaikenlaisia logoja on tullut tehtyä aika paljon muuallekin kuin painttihommiin, mutta varsinaisissa päivätöissä en ole niitä tehnyt.

Kiitoksia haastattelusta ja hyvää reissua.

Kiitoksia, varmaan sitten satamassa nähdään.

Linkkejä:

• Kuvia viime vuoden Vironpelistä
• ilmoittautuminen käynnissä, päättyy huhtikuun 1. päivä

SWAT ja Mohikaaniryhmää Virossa jokunen vuosi sitten

Välillä Suurpelissä pistoolilla...

...ja toisinaan taas pumpulla

BPS:ssä sentään sähkömutkaa käteen

Suurpelissä pokkaamassa parhaan pelaajan palkintoa

Japen käsialaa olevat grafiikat Dream Teamin tiimimutkissa