Tilastot
Pelaajahaastattelussa Miro Rainio Cyclonesta
Helsinki Cyclonen Miro Rainio on päättyneellä kaudella uurastanut aikamoisen urakan. Takana on useamman kisasarjan läpipelaaminen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ja erittäin mukavien sijoitusten kera.
Paintball.fi kyseli Miron fiiliksiä talvitauolla, joka taitaakin mennä jo ensi vuoteen valmistautuessa 
:
[Kuvista klikkaamalla isommat versiot, paluu selaimen takaisin-nuolella]
Kimmo Kainulainen: Kuinka kauan olet paintballia harrastanut? Mistä ensimmäinen kipinä lähti?
Miro Rainio: Ensimmäinen kosketus paintballiin tuli muistaakseni alkukesästä 2008 kun PPW ja Game Over järjestivät Tolkkisten hiekkakentällä Porvoossa jokamies-turnauksen. Kasattiin turnaukseen kaveriporukasta kaksi joukkuetta joista toinen sitten voitti turnauksen. Palkintona saatiin sitten käyttöön vuokrakamat joilla käytiin metsässä pelaamassa.
Olin jo turnauksen jälkeen ihan koukussa hommaan ja omat kamat oli pakko saada, Liimataisen Jesse tuli siinä vaiheessa avuksi ja ensimmäinen Etek ja muu tarpeellinen ostettiin Cool Gamesilta. Ensimmäisen "kunnon" turnauksen pelasinkin jo samana vuonna, kyseessä oli lähes eeppinen Jämsän Päätepysäkki!
Jesse Liimatainen oli vahvasti mukana opastamassa minua lajin saloihin, ensimmäisen kokonaisen kauden treenasin Game Overin kanssa Porvoossa ja kiersin pelaamassa eri joukkueissa SPBL:n sarjaa kokemusta kerryttämässä. Joukkueina tuolla kaudella oli muistaakseni Game Over Jr., Destroyers ja AMOK Blue.
Samana vuonna pelasin myös ensimmäisen ulkomaan turnauksen, kun Game Over ja PPW lähtivät pelaamaan Ruotsiin Tre Kronor Cupin viimeisen kierroksen Örebrohon. Montaa pistettä en kovatasoisessa turnauksessa pelannut, mutta se vähäkin oli alussa tärkeää.
Kauden aikana olin vähän jo kyllästynyt joukkueesta toiseen pomppimiseen, varsinkin kun ei etukäteen ollut tiedossa missä pelaa. Tällöin pelastuksena tuli Welinin Tumppi jota ilman en välttämättä enää pelaisi ollenkaan. Hän otti minut "lainaan" ja pelasinkin seuraavaan kauden PPW:ssä. Siitä lähtien on PPW ollut se yksi ylitse muiden, vaikka kaikkea muutakin on siinä sivussa ollut.
Ja sitä muutahan on ollut sitten paljon. Viime vuosien aikana olen käynyt pelaamassa mm. Cyclonen kanssa Ruotsin CPL:ää ja Sissos Winter Cupia Latviassa, Fieldfighterin kanssa Baltic Sea Cupia Liettuassa, Led Regionissa useampia turnauksia, GH-Paintballin kanssa Milleä Ranskassa, Russian Familyssä Baltic Sea Cupia ja vaikka mitä. Niin paljon ettei pysty edes kaikkea muistamaan :D. PPW oli kuitenkin aina ykkösenä ja muut sitten siinä sivussa.
Joukkueen vaihdon aika tuli kuitenkin vähän yllättäen kauden 2013 jälkeen, SPBL:n ilmoittaessa että ulkomaalaiset eivät tulevalla kaudella saisi pelata Suomen sarjaa. Joukkueessamme tosiaan oli useampi ulkomaalainen ja päätimme että emme pelaa Suomessa lainkaan.
Olin sitten keväällä Roomassa pelaamassa Takeoverin kanssa CPS:ää ja paluumatkalla satuin samalle lennolle Cyclonen kanssa. Siinä tuli sitten puhetta että josko alkaisin pelaamaan heidän kanssaaan. Yhteistä historiaahan minulla on Cyclonen kanssa jo vuosien takaa, Pertti "Raffe" Berg on minua jeessannut snake pelaamisessa jo ikuisuuksia. Treenasin heidän kanssaan viikoittain kaudella 2012 kun heidän kenttänsä oli vielä Tuusulassa ja olin tosiaan Cyclonen paidassa pelannut jo pari ulkomaan turnaustakin.
Haluan myös luonnollisesti kehittyä pelaajana nii paljon kuin mahdollista ja koin että Cyclone on se joukkue jossa kehittyminen Suomessa on mahdollista.
Cyclone on ulkoapäin katsoessa aika tiiviin oloinen joukkue ja tekee joitain asioita omalla tavallaan, mikä lieneekin osasyynä tiimin pitkäikäisyyteen ja menestykseen. Liittyminen tämmöiseen tiimiin ja vastaanotto joukkueen sisällä on tainnut kaikesta päätellen sujua hyvin?
Cyclone on todella tiivis joukkue siinä mielessä että asiat tehdään yhdessä. Niin kaikki joukkuetta koskevat päätökset kuin myös vapaa-aikakin. Uskoisin tämän olevan yksi avaintekijä pitkäikäisyyteen, sillä kun töitä menestyksen eteen tehdään kaverien kanssa, on se paljon helpompaa. Menestyminen itsessään on vain erittäin kovan työn tulos.
Cyclone on tiiviydestä huolimatta todella avoin porukka joten liittyminen tällaiseen rinkiin on ollut erittäin helppoa ja vastaanotto mitä parhain! Oma paikka ja joukkueen kunnioitus pitää kuitenkin ansaita niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
Takana on vauhdikas peinttivuosi 2014 niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, missä kaikessa ehdit olla mukana?
Joo on todella ollut vauhdikas vuosi, kun Cyclonen lisäksi olen pelannut vielä norjalaisen Oslo Embersin kanssa, niin ei ole tylsää päässyt tulemaan. Koko kauden aikana taisi olla yksi viikonloppu ilman peinttiä ja se oli juhannus!
Kuluvan kesän aikana tuli pelattua kahdeksassa eri maassa ja viittä eri sarjaa yhteensä 14 turnausta ja treenit siihen päälle eli melkoista ravaamista on ollut.
Ensimmäinen CPS kierros Italiassa Takeoverin kanssa avasi kauden. Sen jälkeen on tullut kierrettyä loppu CPS Cyclonen kanssa, reissut suuntasi Belgiaan ja Ranskaan. Lisäksi Suomen liiga kokonaisuudessa.
Embersin kanssa kiersin Millennium Seriesin eli kävin Saksassa, Englannissa ja pari kertaa Ranskassa. Tämän lisäksi pelasin pari kierrosta Ruotsin 1. divaria heidän kanssa sekä väännettiin Norjan parhaiden kanssa Norwegian Mastersissa.
Näin jälkeenpäin kun ajattelee niin onhan tässä ollut aivan huikea määrä kaikkea, ja takana on kyllä ehdottomasti paras kesä ikinä!
Mitä kuluneesta kaudesta jäi erityisesti mieleen, huippuhetket 2014?
Päällimmäisenä mieleen tulee tietysti kaikki ne turnaukset joissa on menestytty, koska onhan voittaminen keskimääräisesti vaan siistiä 
. Näitä turnauksia oli kauden aikana useampia, mm. Millessä 4. sija Pugetissa ja 2. sija Lontoossa. Samaan voisin sanoa vielä että 4. sija Pariisin CPS:n Semi-Pro tasolla oli aika kova, oikeasti.
Ensimmäinen Suomen liigakierroksen voittaminen oli myös minulle henkilökohtaisesti tosi tärkeää. Millennium Seriesin World Cupin voitto oli fiiliksenä sellainen että sitä tuskin koskaan unohtaa, on se vaan niin iso juttu. Viimeisenä kuitenkin se tärkein voitto eli CPSn Belgian kierroksen voitto Semi-Prossa oli aivan huikea kokemus, niin kovatasoisen turnauksen voittaminen lämmittää mieltä todella paljon! Edelleen tulee hyvät fiilikset kun miettii näitä voittoja.
Muita huippuhetkiä on ollut kaikki joukkueen kanssa vietetty aika, Cyclonen kanssa ollut aina ollut reissussa iso kämppä jossa koko porukka on majoittunut ja tätä aikaa joukkueen kanssa en vaihtaisi mihinkään. Hienoin on ollut Pariisin kolmekerroksinen kämppä kylän keskustassa, talossa oli oma aidattu piha jossa koko porukalla istuttiin illat pelaamassa korttia. Yhdessä kun on ja tekee niin se hitsaa porukan yhteen ja luo paljon hienoja muistoja.
Ja sitten vielä ihmiset, kaikki ne joihin on kuluneen vuoden aikana tutustunut. Näiden reissujen aikana olen ystävystynyt todella monien kanssa, osan kanssa olen yhteydessä päivittäin.
Niin paljon on kaikkia mahtavia hetkiä kaudelta mutta siinäpä ne jotka on päällimmäisenä mieleen jäänyt
Pelaaminen Suomesta norjalaisessa joukkueessa ei ole mikään ihan tavallinen juttu, kuinka homma sai alkunsa?
Ei se ihan perinteinen juttu olekaan. Homma lähti liikkeelle periaatteessa viime talvena Bunkkerissa pelatusta turnauksesta jossa pelasin heitä vastaan. Hieman turnauksen jälkeen kuulin heidän mahdollisesti tarvitsevan pelaajia ja otin yhteyttä heihin.
Sovittiin sitten että käyn pelaamassa Millennium Seriesin ensimmäisen kierroksen ja katsotaan miten sovin porukkaan. Kierros meni ihan nappiin, oli hyvä viikonloppu ja sovittiin että pelaan kauden loppuun.
Eli ihan rohkeasti kun puhuu ihmisille niin saa asioita aikaan, ei ne itsestään tapahdu.
Onko ensi vuodeksi millaisia suunnitelmia?
Todennäköisesti mennään samalla kaavalla kuin tämäkin kausi. Täyttä varmuutta ei kuitenkaan vielä ole, eli ei siitä tässä vaiheessa enempää. Treenaaminen on tosin jo kovassa vauhdissa, vedän säännöllistä lajitreeniä Embersin kanssa Norjassa ja Cyclonen kanssa on keskitytty fysiikka treeniin.
Kiitokset haastattelusta ja toivottavasti luvassa on yhtä mielenkiintoinen tuleva kausi.
Kiitos sinulle, kentillä tavataan
