Paintball on siitä mukava laji, että sitä voi hyvin pelata monella tavalla niin kilpailullisesti kuin myös harrasteena ja vieläpä ilman että kummastakaan täytyy tinkiä, kunhan intoa riittää. Yksi tällainen monipuolinen pelaaja on Keijo ”Keke” Sjöblad, joka on tullut monelle tutuksi useammasta joukkueesta niin nurmi- kuin metsäkentiltäkin sekä Suurpelin järjestelyporukasta.

Paintball.fi haastatteli Kekeä, jolla on takanaan aikas kiireinen kausi:

[Kuvista isommat versiot kuvatekstin klikkaamalla, paluu selaimen takaisin-nuolella]

Kimmo Kainulainen: Kerrotko peinttihistoriaasi, kauanko olet pelannut?

Keijo Sjöblad: Joo... Eli olen ensipuraisun saanut 2005 työpaikan kekkereillä ja todennut, että tätä on pakko saada lisää! Mutta todenteolla päätin polttareideni jälkeen 2007 hankkia omat vermeet ja jättää nämä vuokramutkat. Sähkömutkahan sitä tuli ostettua ja lajiin syvemmälle pääsyä avitti Kai Siltala. Ekana oli Kaitsun kotona ilmaputelin täyttöä silloin tällöin ja subikentälläkin tuli kokeiltua HUONOLLA menestyksellä. Palloa ropisi pahasti niskaan silloin alku taipaleella! Ja niinkai vieläkin... Heh!

Sitten korviini kantautui nimi Matti Salminen alias Maaaza, joka otti innolla joukkoonsa mukaan tuonne Paimion metsäkentälle. Siellä sit hyvällä poppoolla painettiin menemään monet vuodet.

Tuli vuosi 2009 ja haalittiin kasaan poppoo ja lähettiin ekaa kertaan Suurpeliin. Mahtava kokemus joka oli pakko uusia!

Vuonna 2010 rahatilanne ajo hiukan harrastusta maihin ja päätin kysäistä Anssi Mennalalta et voisiko tälläinen köyhä tulla tuomariksi sinne pelikentälle oman kronon kera (Maaazan krono se oikeesti on :P). Anssilta myönteisen vastauksen saaneena Jämsään ja Suurpeliin taasen...

Silloin tämä juttu jotenki jäi päällensä, että tämä valkoinen asu Suurpelissä olise se mun juttu. Pelin lopussa kun Wettis palkitsi minut päivän parhaaksi tuomariksi, niin taisin sanoa illalla saunalla kavereille, et seuraavana vuonna tänne taas ja valkosta päälle.

Risto Närvä alias Näpä otti yhteyttä, että tarvitsisinko kyytiä Jämsään, kun Anssi oli järkkäämässä kiitospirskeitä Suurpelin henkilökunnalle. Sillon taisi aueta ne "helvetin" portit kun pääsin tähän setämiesklaaniin tutustumaan kera kaljatuopposen. Tuli Haikala, Tuuri, Rajis ja moni moni muukin tutuksi sillä reissulla.

2011 tuli pumppupelailu sitten aloitettua kun Jani Andersson alias Grande:n vanhan Maverick-merkkaimen ostin. Tovin minä sillä lätkyttelin kun nälkä kasvoi ja halusin paremman.

2012 sain sitten rahat kasaan ja ostin tämän hiljattain markkinoille tulleen Empiren Sniper pumpun. Aivan loistava kapistus josta moni on saanut silmien väliin väriä kentällä. Sinä vuonna tuli myös tuolla Metsäliigassa kierrettyä Team-X nimellä Vesan, Mazan, Vikken, Jonnen ja Samin kanssa. Paras sijoitus silloin Heinolassa 2. sija ja koko kauden jaettu 4. sija Urhon kanssa

2013 Viron Suurpelissä heräteltiin ideoita siitä et siirtyisin pelaamaan Metsäliigaa Jämsän Paintball tiimiin. Ehtona et JPB nousisi sijasta 12. ylemmäs... Ja sehän me tehtiinkin. Eli päästiin sijalle 9. :P

2014 olin mukana kahdessa sarjassa ja kahdessa eri tiimissä. Eli Classic tiimissä 3. divisioonassa ja Jämsän Paintball tiimissä Karjala Cupissa. Kolmosessa tuli 7. sijoitus ja Karjala Cupista 2. sija.

Eli yhteenvetona voisin sanoa et 2007-2014.

Suurpelin tuomarointi- ja talkooporukasta on kasvanut aikamoinen joukko, onkos tuttujen tapaaminen pelin ohessa tavallaan jo tärkeämpi juttu kuin itse peli?

Pahan pistit... Kumpikin on minulle lähellä sydäntä. Niin paintball kuin sen mukana tulleet ystävätkin. Suurpeli on tapahtumista parhain juuri siksi, kun näkee Ylivieska, Lappeenranta ja Turku akselilta kaikki yhtenä viikonloppuna.

Pumppupelaamisella joko ihan omassa porukassaan tai sitten puoliautomaattien ja ramppimutkien seassakin on oma vannoutunut kannattajakuntansa, mikä siinä on parasta?

Pumppu vaan on se jokin. Varta vasten sen yhden pallon laitat piippuun ja saat sillä sen vastustajan, niin pistäähän se hymyn aina huulille. Ja varsinkin silloin kun vastustajalla jauhaa 10,5 palloo sekunnissa sylkevä mutka ja saat laitettuun osuman häneen niin onhan siinä se jokin...

Varsinaisia pumppupelejä on ainakin vielä kovin vähän, olisikos toiveissa saada niitä lisää?

Enempi aina parempi... Järjestettyjä limited-pelejä hoitaa Joni Lappalainen aina silloin tällöin tuonne Sissoksen sisäkentälle. Jos mielenkiinto heräsi, niin Jonille kaverikutsua niin saa enempi infoa et koska pelejä aina vedetään.

Pelasit tänä vuonna liiton sarjoissa uudessa Classic-tiimissä, joka väänsi 3. divisioonassa. Mitenkäs joukkue sai alkunsa ja ketä kaikkia on mukana?

Grande otti yhteyttä, että olisiko kiinnostusta lähteä tätä 3. divisioonaa kokeilemaan. Ideana tälle Classic tiimille ekana oli pumpuilla lähtö tähän sarjaan. Ja hitusen ehkä huumoria mukana tässä touhussa... Pikkuhiljaa homma alkoi muuttumaan ja mutkavaihtoa heiteltiin ilmoille.

Porissa kun kausi alkoi, oli minulla pumppu mukana mutta päätimme aloittaa sähköillä ja katsoa että miten tämä homma lähtee näillä ekaks. Todettiin tiimin kanssa että kausi ei tulisi olemaan helppo ja pumput voi jättää hauskanpitoon sarjan ulkopuolelle. Idean isähahmoina voisin tälle Classic tiimille nimetä Granden, Juho Nikulan ja Panu Kujalan. Tiimissä pelasi myös Toni Rantanen, Jouni Lehikoinen, Theo Päkki, Jere Laine ja Miro Lehikoinen, sekä pitti henkilöinä Topi Sakki ja vaimoni Mia.

Minkälainen fiilis 3. divioonasta kaikkiaan jäi, pelisysteemi oli uudenlainen kun turnauksissa ei joukkueiden suuren määrän vuoksi päästy pelaamaan finaalipelejä?

Vähän paska fiilis kyllä jäi... Ei jäänyt kierrokselta niin sanotusti kenellekään kätöseen sellaista kirjahyllyyn laitettavaa koristetta millä voi pappana näyttää jälkipolvelle, et olin minä sitten kova silloin nuorempana.

Ja toiseksi ei tämä sarja todellakaan mikään helppo ollut! Monta kaveria/tiimiä olisi voinut pelata vaikka ylemmällä tasolla, kun tuota taitoa oli hyppysissä. Eli toivon mukaan Fopa tiimi löytää porukkansa myös ensikaudelle!

Olihan tässä omat hyvätkin puolet... Pelattavaa yhdelle päivälle oli riittävästi.

Onkos Classicin kohdalla minkälaisia suunnitelmia, jatkatteko pelaamista ensi vuonna?

Kamppeet on pesty ja hitusen lepäilty. Mutta vaikea mennä sanomaan tuohon mitään... Itsellä ainakin kiinnostusta olisi taas ensivuodelle tuota sijoitusta saada parannettua.

Olit siis mukana myös Jämsän Paintballin tiimissä Karjala Paintball Cupissa. Minkälainen uusi sarja oli pelata, rennoksi sitä on ainakin kehuttu?

Kyllä vain. Loistava sarja! Valitettavasti pääsin vain kahdelle kierrokselle... mutta sen mitä näin ja koin niin todella rento meininki oli! Matkat vaan on se miinuspuoli meikäläiselle tässä sarjassa.

KPC:n pelisysteemissä oli sekaisin metsä- ja suppikenttiä, kuinkas ne sopivat yhteen?

Sopiihan ne! Olihan siellä tiimeissä näitä pro-pelaajia kun mentiin subia pelailemaan... Saisivat tulla metsäkentillekkin!

Parissa sarjassa pelaaminen ja reissaaminen vie aikaa, mahtuukos elämään vielä muitakin harrastuksia peintin lisäksi?

Noin neljä vuotta frisbeegolf on ollut vaimon ja välillä lastenkin kanssa viikonloppuharrastuksena. Nykyään kun lapsilta kysyy et lähdetäänkö heitteleen niin melko nopeasti tulee että ei halua, kun siellä täytyy kävellä niin paljon. Ajatuksena et lähtisikö lenkille ei ole minua koskaan kiinnostanut... MUTTA kun ostat sen 10€ - 25€ maksavan kiekon ja viskaat sen metsään niin kummasti sitä lähtee takaisin hakemaan.

Frisbeegolf onkin tainnut nostaa harrastajamääriään reilusti viime vuosina ja ratoja on syntynyt pitkin Suomea, siinä olisi paintballillakin mallin oton paikka . Onkos laji noin yleensä kaverien kanssa heittelyä vai järjestetäänkö kisoja tai muuta organisoitua toimintaa kuinka yleisesti?

Harrastus itsellä lähti kaverin kutsusta. Tarjoustalosta tai honkkarista hankittu aloituspaketti oli käytössä viikon... Sitten piti jo hankkia uusia plättyjä. Tähän lajiin kannattaa startata melkeinpä kaverin avulla ja juurikin tuollaisella starttipaketilla. Hyviä vinkkejä saa myös urheilukaupoista missä myydään kyseisiä kiekkoja. Itse olen käynyt kahdessa kilpailussa. Ja todennut olevani siinä keskikastissa. :P Jotenka jatkan harrastusta vain kaveriporukalla. Eli ei niin kireällä asenteella vaan hauskanpitona.

Kiitokset haastattelusta ja samanlaista monipuolista peinttikautta 2015 kuin tämäkin vuosi oli .

Kiitoksi kiitoksia! Ja nähtäillään taas pelikentillä. :]