Tilastot
Liigakommentit Äänekoskelta 2014
Äänekosken kierros toi paintballin SM-liigaan yllätystä, kun finaaliin taisteli tiensä kaksi joukkuetta joita siellä ei vielä tänä vuonna ollut aiemmin nähty. Kun kärjen pelit menivät vielä lisäksi sopivasti ristiin, niin sarjataulukko tasoittui ja sijoitukset menivät aika lailla uusiksi, joten kuun lopussa pelattavaan kauden päätökseen Piikkiössä jää jännättävää monella suunnalla.
Paintball.fi kyseli liigatiimeiltä kierroksen onnistumisista ja pettymyksistä:
Kimmo Kainulainen: Dream Teamin kierros taisi olla aika lähellä täydellistä? Täydet viisi pistettä kaikista matseista, joten sillä saralla ei jäänyt parannettavaa?
Juha Helppi: Päivämme käynnistyi mielenkiintoisella pelillä Ässä Creditoria vastaan. Ässä oli "kaapannut" meiltä Kim Ribackan kesken kauden omiin riveihinsä ja tästä koko DT:n joukkue sai lisämotivaatiota Ässän voittamiseen. Kimiä ei tällä kertaa kentällä nähty ja Ässä kukistui yllättävän helposti murskalukemin 5-0.
Seuraavassa pelissä Urhoa vastaan meillä oli parissa ekassa pisteessä breikissä ongelmia, mutta pienet muutokset toivat potkua peliin ja voitimme viisi seuraavaa pistettä melko selvästi. Peli meille 5-2.
Kolmannessa pelissä Trivoga pisti hanttiin oikein kunnolla. Pelasimme kuitenkin taktisesti järkevästi, hieman vaihdellen pelitaktiikkaa aggressiivisen ja passiivisemman väillä. 4-3 johdossa päätimme yrittää erittäin aggressiivista hyökkäystä, koska Trivoga luultavasti odotti meidän puolustavan. Tuloksena oli näyttävä ja luultavasti päivän nopein piste, joka kesti ehkä 20 sekuntia. Matsi 5-3 meille ja paikka ylemmässä finaalissa varmistui.
Neljännessä ja meille merkityksettömässä pelissä vastaan tuli Cyclone. Euroopan kentillä menestynyt Cyclone kuitenkin sytyttää aina ja päätimme pelata tosissaan finaaliin keskittymisen sijasta. Joitakin entistä aggressiivisempia breikkejä kokeiltiin pariin ekaan pisteeseen ja ne toimivat hyvin. Cyclone vastasi hyökkäämällä yltiöpäisesti parissa seuraavassa pisteessä, mutta mikään ei auttanut, 5-0 meille. Cyclonen onneksi Euroopan kentillä ei turkulaisia toistaiseksi pyöri!
Finaali Urhoa vastaan meni todella tiukaksi. Urho pelasi koko päivän hienosti ja nosti vielä tasoaan alkusarjasta. Menimme alussa 3-1 johtoon, mutta muutama virhe johti Urhon 3-3 tasoitukseen. Kaksi viimeistä pistettä pelasimme kuitenkin hyvin ja järkevästi, eikä Urholle jäänyt paljoa jossiteltavaa niissä. Finaali meille 5-3 ja SM-osakilpailuvoitto ensimmäistä kertaa tällä kaudella Turkuun! Koko päivänä voitettuja pisteitä 25 ja hävittyjä 8, mikä on tasaisessa sarjassa uskomattoman hyvä suoritus!
Muiden tulokset menivät sillä lailla ristiin että mestaruusjahti taisi käynnistyä toden teolla?
Täytyy myöntää, että en olisi edes pystynyt kuvittelemaan näin hyvää tulosta tältä kierrokselta. Me voitimme ja ainut jo valmiiksi meidän takanamme ollut joukkue eli Urho tuli toiseksi. Ero Trivogaan kasvoi jo ratkaisevan tuntuiseksi. Cyclonestakin mentiin ohi, tosin viimeisen kierroksen paremmuus ratkaisee myös paremmuuden sarjataulukossa.
Mestaruus olisi täysin omissa käsissä, jos Trivoga olisi voittanut Ässän Äänekoskella pronssimatsissa. Näin ei kuitenkaan käynyt ja nyt mestaruus edellyttää Ässän jäämistä ylemmän finaalin ulkopuolelle. Tämä on tasaisessa sarjassa kylläkin hyvin mahdollista. Myös Cyclone omaa vielä pienen oljenkorren mestaruuteen asti, tosin heidän pelinsä täytyy tällöin olla täysin erilaista kuin Äänekoskella.
Kuka oli tiimien paras/arvokkain pelaaja Äänekoskella?
Tuomas Vainio. Topa ei ole paintballia tänä vuonna paljoa pelannut ja tämä oli hänen tämän vuoden ensimmäinen liigaturnauksensa. Otteet vakuuttivat ja muita vähäisempi pelaaminen ei näkynyt missään vaiheessa. Muukin tiimi pelasi erinomaisesti, kuten kaikki varmasti tuloksista huomasivat!
Kimmo Kainulainen: Urholle kauden paras tulos finaalipaikan muodossa, puoliksi täyden lasin asenne taisi toimia paremmin kuin hyvin? 
Jani Leskinen: Kyllä se asenne ratkaisee aika paljon kun muuten on taitopuolella tasaista. Meillä oli aamusta alkaen hyvä henki ja tekemisen meininki. Joukkueessa oli mukana Takeoverin Late ja Ilpo, miehet sopivat Urhon kokoonpanoon loistavasti. Kaikki joukkueessa kantoivat oman paikkansa ja onnistumisia tuli läpi kentän. Tälläisessa ilmapiirissä joukkueen summa on enemmän kuin yksittäiset pelaajat yhteensä ja hienoja juttuja tapahtuu.
Lähes kaikki tappioon johtaneet pisteet kaatuivat rangaistuksiin ja se tuntuu olevan meillä viimeisenä hikkana. Toki nykyinen erittäin tiukka tuomarointilinja tuottaa näitä enemmän mutta onneksi tuomarointi oli varsin tasaista tällä kierroksella.
Ensimmäisessä pelissä DT:a vastaan aloitimme vauhdilla mutta sitten ehkä vielä epäröimme jatkaa ja DT pääsi kääntämään. Erittäin monta rangaistustakin tässä otettiin kun ei ollut ihan päivän supertarkka tuomarilinja selvillä. Cyclone ei meitä vastaan oikein käynnistynyt ollenkaan, varmasti sielläkin mietitään että miksi. Trivogaa vastaan meitä auttoi selvästi paremmin toiminut Sissoksen kuula, muuten olisi pelistä tullut varmasti tiukempi. Creditor-peli oli meille kovin mittari niin taidossa kuin tahdossakin, tällä kertaa Urho oli valmiimpi etenemään finaaliin.
Finaalissa rakas tuttu vastus DT, joka aina sytyttää pelaamaan parasta. Huonommalle ei hävitty, Dream Team halusi voiton ja heillä oli siihen riittävä kyky muokata peliään juuri sopivasti.
Äänekoskella homma toimii ja voin sanoa kokemuksella että järjestelyt ovat nykyään Suomen parasta tasoa, kiitokset siis järjestävälle seuralle. Vielä toki puuttuu katsomosta istuimet mutta moisia kotkotuksia on nähty viimeksi Oulussa kovin kauan sitten.
Kauden päätös tulee äkkiä vastaan kuun lopussa, mitä on ohjelmassa ennen Piikkiötä?
Urhossa pohjatyö on tehty talvella ja nyt herkistellään muutamissa pelitreeneissä. Viime yöt tuota Piikkiön kenttäpohjaa PSP:stä katsoneena voisi luulla luvassa olevan hitaampaa peliä.
Ikävä kyllä, Mestaruus Urholle jää odottamaan seuraavia kausia, se on nyt jo minunkin positiivisella matematiikalla tilanne. Hopeaan olisi mahdollisuuksia melko tarkasti rajatulla lopputuloksella, pronssi voi tulla parillakin vaihtoehdolla.
Urho tavoite on yhä SM-mitali.
Kuka oli tiimin paras/arvokkain pelaaja Äänekoskella?
Tälläisen tuloksen jälkeen haluaisi sanoa vain Urho. Mutta kyllä aina voi nostaa huippupelaajia, tällä kertaa Herkko Nieminen. Herkko on ollut Urhon tukijalka jo monta kautta liigassakin, kaveri johon voi aina luottaa tekemään se oikea duuni ja muuvi. Matty Marshall käyttäsi Herkon kohdalla paljon sanaa "clutch" eli sellainen joka hoitaa tilanteet loppuun tiukassakin pelissä. Vielä erityisesti nyt Äänekoskella Herkko raivasi tilaa kalenteriin ja teki pitkän matkan Urholle, kiitos.
[Pelaajakortista isompi versio klikkaamalla, paluu selaimen takaisin-nuolelle]
Kimmo Kainulainen: Creditorin jääminen alempaan finaaliin ensimmäistä kertaa tällä kaudella taisi olla pettymys, tökkikö pelissä jokin tietty osa-alue?
Tuure Vehkamäki: Kyllä. Kaksi tappiota päivän alkuun ja yhteistulos 1-10 kertoo siitä, että aamun valmistautuminen oli mennyt totaalisen pieleen lähestulkoon koko seuralta - lämmittelyt, laitavalmennus, huolto jne. Taustalla saattoi olla myös meille uusi sarjatilanne, joka kenties houkutteli pelaajien ajatuksia karkailemaan valmistautumisen kannalta väärällä tavalla koko pitkän kesän pelipäivään tultaessa. Nöyryyttävän alun jälkeen pettymys oli valtava, mutta itse aiheutettu. Tässä kohtaa päivää ajatukset olivat todella mustia ja varmasti myös koko kausi kävi jo mielessä, niin kuin toisaalta kilpaurheilussa pitääkin.
Oli rehellisen palaverin paikka. Käytiin tilanne rauhassa läpi. Siinä samalla toinen mahdollisuus tuli yhtä yllättäen, sen antoi Cyclonen vastaava kompurointi ja seuraavana vuorossa ollut keskinäinen kohtaaminen. Palaverin jälkeen pääkopat olivat paremmassa kunnossa ja matsi voitettiin. Epävarmuus jatkui kuitenkin jo tappioon kääntyneessä URHO pelissä, mutta onneksi pronssimatsissa taas löytyi sopivassa suhteessa voittamiseen tarvittavaa rentoutta sen tappamisen meiningin lisäksi. Kaikki on taas omissa käsissä, mutta nyt on kyllä koko seuralla kasvun mahdollisuus.
Parin pisteen johto sarjataulukossa ennen päätösturnausta, riittääkö se mestaruuteen?
Ei. Väliaikatuloksilla kun ei ole merkitystä, vaan sillä kuka johtaa lopuksi. Jokainen tajuaa tilanteen, että jos päätöskierroksen sija kaksi riittää mestaruuteen, se ei ole tiukassa nykyliigassa etu eikä mitään. Itse asiassa lähivuosien mestaruudet on voitettu kutakuinkin keskimääräisillä kierrossijoilla kaksi, ja se on kova suoritus. Seuran suorituskyky riittää, mutta se pitää pystyä ulosmittaamaan tasaisesti koko kauden eikä se ole helppoa kenellekään. Tiukaksi menee.
Kuka oli tiimin paras/arvokkain pelaaja Äänekoskella?
Kilpapaintball pienirosterisena 5-man lajina ja ainakin meidän jengi on huono alusta arvioida pelaajien paremmuutta. Jos tätä nyt on pakko avata, niin jokaisen joukkueen paras pelaaja voisi loogisesti olla se, joka pudottaa eniten vastustajia. Mutta yleensä kärjessä pudotuspaikkoja tulee enemmän, tosin ne pitää ensin ansaita ja sitten osata tehokkaasti käyttää. Ristiriitaa lisää tuo ansaitseminen, joka yleensä onnistuu paremmin hyvien takamiesten avustuksella. Uskon, että pelipaikasta riippumatta jokaisella fiksulla ja joukkueelle pelaavalla pelaajalla on aika oikea ja tarkka kuva omasta panoksestaan joukkueelleen suhteessa päivän tulokseen.
Kimmo Kainulainen: Jatkopelien ulkopuolelle jääminen ei tainnut Cyclonen kohdalla olla kenenkään ennakkoarvioissa, mikä meni vikaan Äänekoskella?
Sami Turunen: Äänekoskella varmaankin kaikki meni vikaan, eihän tätä tulosta oikein muulla selitä varsinkaan tämän joukkueen osalta. Lienee kaikkien tiedossa että meillä on sekä yksilötaitoa, että kyky pelata joukkueena ja vieläpä kontrolloitua peliä jos kaikki on kunnossa. Tällä kertaa ei ollut. Äänekoskella varmaankin jokaiselle pelaajalle sattui yksittäisiä virheitä jotka maksoivat jonkun pisteen, mutta tärkein syy pohjakosketukselle oli se että tiimipeli oli täysin hukassa. Yksittäisillä hyvillä pelaajilla ei todella voiteta viiteen pisteeseen pelattavia otteluita ja jos kentällä on vain yksilöitä, lopputulos on juuri se mikä se on.
Meillä oli vuorotellen ongelmia kummassakin laidassa ja aina toisen laidan toimiessa jotenkin, toinen laita droppasi. Breikkiammunta oli melkeimpä ainoa kontrolloitu juttu koko peleissä ja breikkien toimiessa veimme yleensä pisteitä vastustajilta... joskin sekin nähtiin, että breikistä kahden pelaajan eliminointi ei riitä jos tiimi ei pelaa yhteen. Mitenkään itseämme jalustalle nostamatta sanoisin, että tässä on nyt vakavan itsetutkiskelun paikka itse kullakin koska
tällainen tulos ei vaan ole hyväksyttävissä. Tosin tästä noustaan vielä ja voin luvata, että viimeisellä kieroksella muille tulee yllätyksiä jos joku odottaa meiltä samanlaista peliä kuin Äänekoskella.
Mestaruusjahti vaikeutui hankalasti, kolmen pisteen ero kärkeen kun jäljellä on yksi kierros, ovatko kultamitalit vielä otettavissa?
Jälleen kerran Cyclone on tilanteessa jossa kirkkaimman ja suurimman palkinnon ottaminen on ihan liikaa muiden käsissä, tilannehan on sinänsä tuttu jo Pariisista. Kultamitaleihin tarvitaan ristiin menevät pelit, mutta ennen kaikkea siihen tarvitaan voitto viimeiseltä kierrokselta. Tässä vaiheessa ei taaskaan voi tehdä muuta kuin todeta, että aiomme voittaa viimeisen turnauksen ja sitten näämme millainen lopputuloksesta muodostuu.
Kuka oli tiimin paras/arvokkain pelaaja Äänekoskella?
Nyt jos koskaan tähän on todella vaikea vastata. Tuollaisen esityksen jälkeen arvokkaimman pelaajan titteli menee meidän pitcrewille, koska se oli asia joka toimi koko päivän suorastaan erinomaisesti. Kentällä pelit menivät miten menivät, mutta taustajoukko toimi loistavasti. Kiitos siitä heille!
Linkkejä:
