Tilastot
Liigakommentit Kirkkonummelta 2014
Suomen Paintball-liiton kisakausi on puolivälissä, kun vuoden toinen kisaviikonloppu vietiin läpi ProGamesin kentällä Kirkkonummella. Edelliskierroksella kiusanneet paineilmaongelmat olivat muisto vain ja SM-liigassa matsit päästiin pelaamaan viiteen pisteeseen pidemmällä peliajalla. Alkusarja osoittautui jälleen erittäin mielenkiintoiseksi, mikään joukkue ei pystynyt voittamaan kaikkia pelejään, vaan kärjessäkin voitot menivät ristiin.
Paintball.fi kyseli jälleen joukkueiden edustajilta kommentteja tuoreeltaan kierroksen jälkeen:
Kimmo Kainulainen: Cyclone jatkoi siitä mihin Belgiassa jäi, eli ykkössija tuli samaan malliin jatkoajalle menneessä finaalissa. Peliaikaa koko rahalla? 
Sami Turunen: No tosiaan, koko rahalla vedettiin kun mentiin antamaan Creditorille turhan monta pistettä ensin alle. Pahimmillaan taulu näytti 3-1 lukemia porilaisille, mutta meillä tahtotila oli kovempi ja seuraavat kolme pistettä merkittiin meidän tilille ja tällä kertaa 4-3 lukema riitti voittoon. Tuossa nousussa ehkä näkyi se mitä joukkue on viimeaikoina oppinut, eli hermo pitää tiukassakin tilanteessa ja sillä voitetaan ns. isoja matseja.
Voititte Creditorin alkusarjan pelissä, miten valmistautuminen finaaliin sitten meni, kun oletuksena lienee että vastustaja muuttaa jotakin oman tappionsa jälkeen?
Tiedossa oli se että Pappisen Mikko puskee snakessa melkoista vauhtia ja lienee hyvä ottaa Mikolta vauhti pois useammalla piipulla, mutta muuten Creditorin peliliikkeitä ei ihan kamalasti mietitty. Todettiin että keskitytään omaan peliin ja siihen mitä osataan, eli ammutaan hyvät breikit ja hallitaan kenttää paineella ja hyvällä puheella. Toteutuksessa tuli sitten pieniä kauneusvirheitä, mutta lopputulos ratkaisee vai mitä?
Kirkkonummella päästiin pelaamaan alkuperäisen suunnitelman mukaan, eli liigapelit viiteen pisteeseen 12 minuutin peliajalla, mikä fiilis matseista sen suhteen jäi?
Meidän leirissä tästä systeemistä pidettiin poikkeuksetta. Pidempi peliaika ja viisi pistettä antavat joukkueille mahdollisuuden tulla takaisin peliin mukaan vaikka muutama piste hävittäisiinkin. Pelin taktisuus kasvaa myös, koska tiedossa on se että pelit venyvät monesti täyteen aikaan ja 5-0 voittoja ei varmasti tulla montaa näkemään. Näin ollen myös valmennuksen pitää olla hereillä sen suhteen luovutetaanko joku piste vai ei, sillä ED-pisteet ovat todella tärkeitä. Myös pelaajien on tiedostettava pelin taktisuus ja mietittävä mitä kulloisessakin pelitilanteessa on järkevää tehdä, haetaanko piste "vaikka väkisin" vai hidastetaanko vastustajan peliä ja poltetaan aikaa siitä huolimatta että piste mahdollisesti hävittäisiinkin.
Kuka oli joukkueen arvokkain pelaaja Kirkkonummella?
Siitäkin huolimatta että Miro sai joukkueen oman tunnustuksen päivän positiivisimpana pelaajana, on pakko sanoa että tästä turnauksesta arvokkain pelaaja on mahdoton eritellä. Rosterissa meillä oli tällä kertaa hyvin epätyypillisesti kahdeksan pelaajaa ja jokaiselle pelaajalle tuli hetkiä jolloin olisi voinut pelata paremminkin, mutta jokaiselle tuli myös erittäin tärkeitä onnistumisia. Tämä jos mikä oli sellainen turnaus, että sen voitot ja tappiot tulivat joukkueena, ei yksittäisten pelaajien sankaritekoina. Tässä turnauksessa näkyi ratkaisevilla hetkillä se, että joukkuepeliin on panostettu muun muassa kommunikaatiota parantamalla. Jonkinlainen kasvutarina tässä nyt on meneillään, koska näin seesteisellä ja epäitsekkäällä tavalla emme ole pelanneet kotimaassa varmaankaan ikinä. Näiden kahden viikonlopun jälkeen voi taas käsi sydämellä todeta olevansa ylpeä ollessaan tätä joukkuetta joka myös perheenä tunnetaan.
Kimmo Kainulainen: Creditorille kakkospaikka tiukan finaalin jälkeen, mutta jatkatte sarjakärjessä. Onkos kakkospaikka sen karvaampi pettymys kun sitä voittoa on päässyt maistamaan vai minkälainen fiilis on yhden nukutun yön jälkeen?
Tuure Vehkamäki: Finaalipaikka on aina joukkueemme minimitavoite ja jengin tyytyväisyyden taso näyttää näkyvän toimittajan itse ottamasta palkintojenjakokuvasta. Toisaalta kovassa sarjassa pääsy finaaliin näyttää olevan aina erinomainen saavutus eikä päivän kahden parhaan finaali yksittäisenä matsina aina automaattisesti pääty paremmalle joukkueelle. Esimerkiksi Porissa supertiukka ratkaisupiste olisi voinut kääntyä silmänräpäyksessä Trivogalle ja Kirkkonummella johdimme jatkoajan alkupeliä miehin 5-4. Marginaalit ovat pienet, mutta kauden mittaan yleensä paras voittaa.
Kentän layout taisi olla tiimin mieleen, sen verran vauhdikasta meno oli kaikkiaan?
Päinvastoin. Pakkopullaa, vaikea oli nauttia. Snakepuolella pääsi kyllä nopeasti pitkälle mutta pudotuspaikoille ei. Telttapuolella jouduttiin pelaamaan todella passiivisesti ja koimme, ettemme etenkään siellä päässeet pelaamaan vahvuuksillamme, kun myös keskusta ei alkupelissä tarjonnut telttalaitaa tukevia hyökkäyskeinoja. Tai siten emme ehkä löytäneet keinoja, joita oli olemassa.
Avausleiskallakin meillä oli ongelmia hyökätä telttapuolelta, joskin keskustaan syvälle pääsi heti breikistä, vaikkei automaattista palkintoa eli pudotuspaikkoja sielläkään ollut tarjolla. Onneksi seuraava leiska vaikuttaisi hyvältä myös telttapuolen osalta kuin myös keskelläkin näyttäisi olevan hyökkäysmahdollisuuksia.
Kirkkonummella päästiin pelaamaan alkuperäisen suunnitelman mukaan, eli liigapelit viiteen pisteeseen 12 minuutin peliajalla, mikä fiilis matseista sen suhteen jäi?
Pidän kehitystä urheilullisena ja hyvänä. Johtoasemassa kolmen voitetun pisteen jälkeen havahtui, että vielä pitää puristaa kaksi voittoa. Silloin takaa-ajajalla on entistä paremmat mahdollisuudet kääntää pelin henki ja nousta. Tuntuu siltä, että "race to 5" venyttäisi matsin ratkaisua pidemmälle lisäten myös lajin fyysisiä vaatimuksia. Positiivinen merkitys korostuu tasaisissa otteluissa, joissa tosin yleensä aika loppui kesken. Eli 12 minuuttia ja 9 pistettä eli 80 sekuntia per piste ei riitä.
Otteluaikaahan voisi nostaa 15 minuuttiin, ilman muutosta viime kauden liigan aikatarpeeseen. Näin viiteen voittoon voitaisiin todellakin ehtiä pelata myös tasaisissa otteluissa. Pitää muistaa, että nyt puuttuva kuudes joukkue jätti viisi alkusarjan ottelua eli noin tunnin aikaa pois, ja samalla muutos "race to 5 (+1) / 12 min (+2)" lisäsi liiganpelien aikatarvetta vain 24 minuuttia. 15 minuuttia ja 9 pistettä eli 100 sekuntia per piste olisi jo lähellä todellista tarvetta. Eikä tässä tosiaan tarvittaisi yhtään enempää aikaa liigalle kuin viime kaudellakaan.
Kuka oli joukkueen arvokkain pelaaja Kirkkonummella?
Hankala nimetä yksittäistä pelaajaa. Jokaisen suoritus kuitenkin edistää peliä ja auttaa askel askeleelta ratkaisemaan pisteitä. Koska telttapuolella kahden pelaajan tavoite oli pysyä elossa, joten veikkaan, että snakepuolella kolmen pelaajan yhteisvoimin pääkärkipelaajat Antti Laine ja Mikko Pappinen saivat tehtyä eniten tehopisteitä ja sen varaan joukkueen tehot laskimmekin.
Kimmo Kainulainen: Dream Teamille kolmossija, jota voisi kai sanoa voitottoman alkusarjan jälkeen ihan hyväksi päivän päätökseksi?
Juha Helppi: Alkusarja oli hyvin tasainen. Emme voittaneet yhtään peliä neljästä, mutta ed oli -3 kahdella tasurilla ja kahdella niukalla tappiolla. Hieman paremmalla onnella olisimme voineet olla finaalissa, mutta toki päivän päättäminen selvään voittoon pronssipelissä oli mukavaa. Alkusarjassa väänsimme Urhon kanssa tiukan 3-3 tasurin, mutta pronssipeliin olimme keksineet keinot Urhon kaatamiseen ja peli oli tilanteessa 4-0 meille minuuttia ennen loppua. Urho kavensi vielä kunnon rynnäköllä, mutta oli selvää että minuutissa ei kukaan neljää pistettä tee. Hienosti Urho silti ensimmäisestä kierroksesta pelin tasoaan nosti ja kaatoi ainoana joukkueena Kirkkonummella Cyclonen.
Tulossa on pitkä tauko ennen Äänekoskea, pidättekö jonkinmoista treenitaukoa vai pelaatteko läpi heinäkuun?
Itse lähden Las Vegasiin kolmeksi viikoksi juhannuksen jälkeen. Tavoitteena on hakea joukkueelle sponssirahaa korttipöydistä, mutta joukkueelle annan ohjeet treenata vähintään viidesti viikossa. DT lepäsi jo koko talven, joten kai sitä kesällä pitää ryhtyä hommiin! Saa nähdä kuinka hyvin ohjetta noudatetaan.
Kirkkonummella päästiin pelaamaan alkuperäisen suunnitelman mukaan, eli liigapelit viiteen pisteeseen 12 minuutin peliajalla, mikä fiilis matseista sen suhteen jäi?
Itse olen ilman muuta nykyisten pidempien pelien kannalla. Taktinen puoli saa suuremman merkityksen, kun on aikaa miettiä lääkkeet vastustajan pelityylin avaamiseen. Matsit Kirkkonummella olivat todella mukavia ja tasaisia, vaikka leiska nyt ei ehkä ollut nyt ihan DT:lle paras mahdollinen. Päivästä jäi kaikinpuolin hyvä fiilis, toki pari sijaa jäi parannettavaa, mutta Cyclonen ja Ässä olivat vielä tällä kertaa pelillisesti aavistuksen meitä edellä. DT kuitenkin parantaa joka kausi loppua kohden, joten parilla viimeisellä kierroksella taistelemme ilman muuta kirkkaimmista sijoituksista. Se, mihin se lopullisessa taulukossa riittää, jää nähtäväksi. Kärkikaksikko on nyt vähän karussa, mutta kyllä kiinniotettavissa vielä.
Kuka oli joukkueen arvokkain pelaaja Kirkkonummella?
Niko Lahtinen. Niko pelasi sneikkiä tai sneikin takamiestä hyvin koko päivän. Niko kuuluu DT:n nuorempaan kaartiin ja melko vähäisestä liigakokemuksesta huolimatta Nikon peli oli hyvää ja itsevarmaa!
Kimmo Kainulainen: Urholle kaksi voittoa, tasuri ja tappio, joilla alkusarjan kolmas sija, mutta alemmassa finaalissa sitten tappio turkulaisille, jäikö kismittämään?
Jani Leskinen: Tietenkin kismittää kun turkulaisille häviää. No aina on hauskaa pelata, keskimäärin hauskempaa on voittaa, joten aika puoliksi päivä meni.
Viiden joukkueen liiga on lähes huvittavan tasainen. Me voitimme ainoana päivän parhaan Cyclonen ja taisi olla niin että jos olisimme voittaneet DT:n alkusarjassa olisi kolme joukkuetta ollut kolmessa voitossa. Eli sopivasti kun pelataan, niin kolme voittoa neljästä ei välttämättä riitä ylempään finaaliin.
Kokonaisuudessa näin kauden puolivälissä olemme jo tilanteessa missä on enää häviävän teoreettinen mahdollisuus mestaruuteen. Tavoittelemme yhä vahvasti SM-mitalia tältä kaudelta.
Tiimin yleinen fiilis tuntui pirteämmältä kuin Porissa, kuinkas uusi pelaaja sopeutui joukkoon?
Kyllä fiilis tosiaan varmasti näkyi uloskin päin. Jesperin pääsy takaisin kentälle oli jo iso juttu ja Ilpo täysin uutena mutta valmiina pelimiehenä nosti todellakin joukkueen itsevarmuutta. Pystyttiin haastamaan joka puolelta kenttää ja se johtaa aina parempiin tuloksiin.
Ilpo väitti kovasti viihtyneensä Urhon mukana ja me vanhat pelaajat toivomme kovasti miellyttävän yhteistyön jatkuvan.
Kirkkonummella päästiin pelaamaan alkuperäisen suunnitelman mukaan, eli liigapelit viiteen pisteeseen 12 minuutin peliajalla, mikä fiilis matseista sen suhteen jäi?
On se hienoa vääntää viiteen pisteeseen. Tämä on jo peli missä voi muuttaa tekemistä ja sitä kautta kääntää tappioaseman voitoksi ja tietysti toisinkin päin. Vaatii myös pelaajilta fyysisesti jaksamista, enää ei vaan kannata edes yrittää viidellä pelaajalla, silloin antaa liikaa muille eteen.
Kuka oli joukkueen arvokkain pelaaja Kirkkonummella?
MVP Kirkkonummi oli: Ilpo Heinonen.
Perusteluna ei pelkästään vauhdikkaat pelisuoritukset vaan se että koko joukkue pystyi luottamaan Ilpon aktiivisuuteen ja osaamiseen snake-laidalla. Tälläinen tehopakkaus pakottaa vastustajat reagoimaan ja silloin vastustajan oma peli ei ole niin helppoa. Samalla kun jokainen joukkueen pelaaja tietää että voi luottaa kaveriin niin se antaa lisää aikaa ja energiaa omaan suoritukseen.
Linkkejä:
