Kauden toinen kisaviikonloppu on käsillä Kirkkonummella. Erittäin tiukaksi osoittautunut ensimmäinen viiden joukkueen SM-turnaus päättyi Porissa Creditorin voittoon avauskierroksella ja jatkoa saadaan nähdä lauantaina iltapäivävuorossa olevilta liigatiimeiltä. Yhden voiton ja yksittäisten pisteidenkin merkitys alkusarjassa osoittautui erittäin tärkeäksi, kun matka hyvästä tuloksesta tuloslistan alareunaan on edellisvuottakin lyhyempi.

Lisämaustetta Kirkkonummelle tuo Cyclonen voitokas retki Belgiaan, joka taatusti on omiaan tuomaan toiveita Porin kierroksen kolmossijan parannukseen.

Paintball.fi kyseli jälleen kierrokselle valmistautuvien tiimien ennakkofiiliksiä:

Kimmo Kainulainen: Kauden avaus kotikentällä päättyi Creditorin kannalta niin hyvin kuin vain voi toivoa. Onkos sen jälkeen vain kiristetty treenausta vai levätty laakereilla?

Tuure Vehkamäki: Seuran ensimmäisestä liigan kierrosvoitosta nautittiin, mutta valitettavasti se on jo pitänyt nollata heti ekoissa arkitreeneissä eli ihan normaalisti on jatkettu. Paikalliset liiga- ja kolmosdivaripelaajat harjoittelevat Porissa kahdesti viikossa sekä pitkä- ja kaukomatkalaiset, valtaosa liigajengistä, sen minkä pystyvät. Mukavan kierrosaikataulun ansiosta pidämme kakkoskierroksen jälkeen lyhyen ehkä viikon puolentoista mittaisen lajitreenitauon. Mutta koska superlyhyt kisakausi kestää vain viikon yli kolme kuukautta, niin ei siinä hirveästi ole varaa taukoilla. Ja marras-maaliskuussa ehtii sitten taukoilemaan lajista viisi kuukautta.

Haitte lisävastusta Kirkkonummea edeltäviin treeneihin, kuinka pääsitte pelaamaan?

Emme tällä kertaa saaneet järjestymään liigatason pelitreenivastusta kotona tai vieraissa. Sitä vastoin hyödynsimme kotikentän täysillä, kun lauantaina treenattiin seurana perusasioita intensiivisesti pari tuntia ja sunnuntaina sekajoukkuein 3-divarijengimme kanssa breikkejä ja peliä reilu nelisen tuntia. Tilausta toiselle yhteistreenikerralle olisi, jotta tarvittava suoritusvarmuus leiskaan löytyisi, mutta tämä meidän jengin "maantieteellisyyshaaste" asettaa rajoitukset yhteisharjoitteluun.

Sivurajojen ylitykset ja vaikeus niiden tuomaroinnissa puhuttivat Porin kierroksen jälkeen. Tuomarit eivät voi ylimenoa estää, vaan vain reagoida siihen mikä on tietysti vaikeaa, koska pelaaja on yleensä nopeassa liikkeessä. Voisi kai sanoa että hyvin harva menee rajan yli tahallisesti, joten pitäisikö rajojen merkkausta koittaa parantaa ja yhdenmukaistaa vai mitä pitäisi tehdä?

Jokaisella on varmasti oma suosikkinsa rajojen merkkaukseen, sillä jokainen näkee ja hahmottaa sivusilmällä asioita vähän eri tavalla. Itse kun pääsin vaikuttamaan oman kentän rakentamiseen, niin halusin käyttää leveää värierottelua rajaviivan sijasta. Tumman ja kaksi metriä leveän tuomarikaistan erottaa vaaleasta kentästä aika hyvin. Sen hahmottaa vaistomaisesti sivusilmällä. Se ei kulu pois, ei haalistu eikä rikkoudu päivän mittaan. Mutta kuten mainitsin, niin eihän yksi ratkaisu toimi kaikille. Tosin kokemus ja rajatilanteiden harjoittelu auttaa varmasti. Nyt kun kysyit asiaa, niin meillä ei tainnut olla ainuttakaan rajarikkoa. Yhtenä syynä voi olla juoksuammuntaharjoitus, jota vedämme laitoja ja päätyjä pitkin joka treenikerta.

Tuomarin tehtävä vaatii erittäin kovaa fyysistä kuntoa, oikeaoppista neste- ja energiatankkausta sekä rautaista asennetta. Se millä tasolla nämä lähtökohdat tuomarilla ovat, määrittelevät hyvin pitkälle tuomarin suoritustason pitkän ja raskaan työpäivän aikana.

Kimmo Kainulainen: Urholle Porin aloitus tuotti pettymyksen, onko tilanne saatu nollattua?

Jani Leskinen: Toki Pori on jo historiaa, ei olla ensimmäistä rodeota vetämässä. Tiukkaa se oli Porissa, tosiaan yksikin piste oikeaan suuntaan oikeassa kohdassa olisi muuttanut paljon.

Valmistautuminen on sujunut hyvin ja juuri testattiin kenttää Trivogan sekä DT:n kanssa.

Parasta oppia vielä saatiin kun seurattiin CPS Belgian pelejä ja nyt tiedetään Cyclonen metkut etukäteen. Onnittelut vielä heille harvinaisesta tempauksesta, aina iso suoritus voittaa ulkomailla.

Onkos sairasosasto saatu tyhjennettyä tai onko pelaajatilanne muuten muuttunut?

Kyllä valoisammalta näyttää, Jesperillä käsi toimi jo treeneissä.

Isompi siirto tapahtuu kun toivotamme tervetulleeksi Urhon liigakokoonpanoon vauhdikkaan etumiehen Ilpo Heinosen (Takeover, Led Region, NVP, Los Bastardos). Ilpon pelikyky on huomattu kyllä aiemminkin, nyt kun Takeover ei liiton sarjoja kierrä jäi kaveri vapaaksi ja tulee nälkäisenä hakemaan kanssamme SM-mitalia. Kirkkonummi on meille "kotikenttä" näin kesäaikaan ja toivottavasti sen tunteminen nostaa myös tulosta.

Sivurajojen ylitykset ja vaikeus niiden tuomaroinnissa puhuttivat Porin kierroksen jälkeen. Tuomarit eivät voi ylimenoa estää, vaan vain reagoida siihen mikä on tietysti vaikeaa, koska pelaaja on yleensä nopeassa liikkeessä. Voisi kai sanoa että hyvin harva menee rajan yli tahallisesti, joten pitäisikö rajojen merkkausta koittaa parantaa ja yhdenmukaistaa vai mitä pitäisi tehdä?

Voisi toki laittaa rajanauhan 30-50cm korkeudelle, old school. En tiedä oliko rajarikkeitä paljonkin mutta melko tahattomalta tämä keskusteltu tilanne näytti, toki väärin mutta ei todennäköisesti pelaajan tarkoituksellista toimintaa. Porissa ei ollut selväsi eri värillä tehtyä rajaa, sekin olisi varmasti auttanut, nyt vain vihreän sävy vaihtui ja se ei vauhdissa riitä.

Kimmo Kainulainen: Dream Teamin kausi lähti hieman yskähdellen käyntiin Porissa, mitkä ovat olleet tärkeimmät jutut joihin lyhyellä tauolla on ehditty treenauksessa keskittyä?

Juha Helppi: Seuraavan kierroksen leiska on haastava, joten on keskitytty lähinnä siihen sopivan pelityylin löytämiseen. Parit sadetreenit on vedetty, mutta sateesta huolimatta pelimme on vaikuttanut selkeästi paremmalta kuin ennen ensimmäistä kierrosta. Tällä kierroksella ylempi finaali on ilman muuta tavoitteena!

Täksi kaudeksi käyttöön otettu jenkkikenttä tuo ensi kertaa käyttöön kentän pituussuuntaiseksi käännetyn keski-A:n, onko keskeltä avoin layout kuinka erikoinen vuosien leveän M-suojan jälkeen?

Keski-A:lla pelaaminen on hankalaa ja varsinkin Kirkkonummen leiska on keskeltä todella avoin. Erikoisiin leiskoihin on kuitenkin vuosien varrella tullut totuttua. Breikkiampuminen on nykyisillä leiskoilla entistä tärkeämpää. Leiskat suosivat entistä enemmän pieniä ja nopeita pelaajia, mutta niitähän meillä on joukkue täynnä!

Sivurajojen ylitykset ja vaikeus niiden tuomaroinnissa puhuttivat Porin kierroksen jälkeen. Tuomarit eivät voi ylimenoa estää, vaan vain reagoida siihen mikä on tietysti vaikeaa, koska pelaaja on yleensä nopeassa liikkeessä. Voisi kai sanoa että hyvin harva menee rajan yli tahallisesti, joten pitäisikö rajojen merkkausta koittaa parantaa ja yhdenmukaistaa vai mitä pitäisi tehdä?

Mitään muutoksia tähän ei ole tarpeen tehdä. Tuomarien pitää vain olla tarkkoina rajojen kanssa.

Kimmo Kainulainen: Cyclone täytti kotimaan kisatauon reissulla Belgiaan CPS:n turnaukseen, josta tuloksena komea voitto. Pelifiiliksiä ei taida tarvita kovin paljoa etsiskellä Kirkkonummelle lähdettäessä?

Sami Turunen: Ei tarvitse etsiskellä fiiliksiä, se on varma. Ensimmäinen CPS-turnaus Roomassa näytti, että mahdollisuuksia oikeasti on kunhan palaset osuvat paremmin kohdalleen. Roomassa jatkopelit jäivät kiinni kahdesta erävoitosta ja ilman 4-0 avaustappiota Black Legionille homma olisi varmaankin ollut siinä. Poriin lähdettiin jo nälkäisenä, mutta sielläkin homma jäi pienistä asioista kiinni ja lopputulos turnauksesta oli meille jonkinlainen pettymys. Porissa emme osanneet voittaa niitä pelejä joita meille ikään kuin tarjoiltiin.

Belgian reissu todisti, että voittaminen on oikeasti mahdollista ja että pää pysyy kasassa oikeilla hetkillä. Kirkkonummella nähdään varmasti joukkue joka tietää pystyvänsä voittamaan ja jonka itseluottamus on varmasti kohdallaan. Juuri tällä hetkellä meidän ei tarvitse lähteä todistelemaan mitään kunhan hoidamme vaan oman hommamme.

Kirkkonummella on kentällä käytössä sama layout kuin CPS:ssä, onko tiukoista kisapeleistä vieraampia tiimejä vastaan minkälainen hyöty pelkkään harjoitteluun nähden?

Kisapelit on kisapelejä ja treenit treenejä ja onhan se aiempinakin vuosina nähty, että paljon turnauksia kiertävä joukkue on myös kotimaassa voittava joukkue. Vaikka omissakin pelitreeneissä mennään kovaa, on aina hyödyllistä nähdä muiden pelaavan samaa leiskaa ja ennen kaikkea pelata joukkueita vastaan joiden pelitapaa on vaikea lähteä ennustamaan. Kun pelityyliä ei voi ennustaa, on pakko varautua kaikkeen ja pysyä muuttamaan omaa pelaamista pelin aikana, on pakko pystyä reagoimaan vastustajan pelitapaan jopa pisteen aikana. Lopullinen hyöty ja sen tulos nähdään sitten lauantaina päivän lopuksi tuloksista.

Sivurajojen ylitykset ja vaikeus niiden tuomaroinnissa puhuttivat Porin kierroksen jälkeen. Tuomarit eivät voi ylimenoa estää, vaan vain reagoida siihen mikä on tietysti vaikeaa, koska pelaaja on yleensä nopeassa liikkeessä. Voisi kai sanoa että hyvin harva menee rajan yli tahallisesti, joten pitäisikö rajojen merkkausta koittaa parantaa ja yhdenmukaistaa vai mitä pitäisi tehdä?

Rajojen ylityksen tuomarointi on sitä vaikeampaa, mitä huonommin rajat on merkattu ja sitä enemmän pelaajat ylittävät rajoja mitä huonommin ne on merkattu. Uskon että paremmin merkatuilla rajoilla tämä ongelma vähenisi, emmekä törmäisi niin helposti tilanteisiin jossa tuomareiden pitää tehdä salamannopeita päätöksiä siitä kuka kentälle jää. Ylijuoksutilanteet ovat muutenkin tarpeeksi hankalia tuomita 100% oikein, joten miksi vaikeuttaa tuomareiden työtä ja haitata pelaajia sillä että rajoja ei saada merkattua? Kunnollinen ja leveä kalkkiviiva tai eristenauha maassa ovat varmasti riittävä merkki rajasta.

Linkkejä:

• Kirkkonummen kierroksen infoja
• Kirkkonummen kierroksen pelilistat
• SPBL:n kauden 2014 muita uutisotsikoita