Tilastot
Haastattelussa peinttikuvaaja Jani Andersson
Kisapaintballin harrastamiseen liittyy pelaamisen lisäksi nykyisin aika olennaisena osana myös sen kuvaaminen, joka vaatii vakavasti otettuna omistautumista siinä missä itse pelaaminenkin ja usein vielä pidempiä päiviäkin. Kotimaasta löytyy tähän kaartiin myös kansainvälisesti kameran kanssa kunnostautunut Jani ”Grande” Andersson, joka on ollut mukana niin isoilla euro- kuin jenkkikentilläkin kuvaamassa.
Paintball.fi tavoitti Janin pikahaastatteluun ennen lähtöä Saksanmaalle viikonlopun Millennium-kierrokselle:
[Kuvat Ole Kröger, isommat versiot klikkaamalla, paluu selaimen takaisin-nuolella]
Kimmo Kainulainen: Olet lähdössä ensi viikonlopuksi Saksan Bitburgiin Millennium Seriesin European Masters-turnausta kuvaamaan yhteistyössä ruotsalaisen BullitProof Monkey-firman kanssa. Onkos jo matkakuume päässyt iskemään? Työntäyteinen viikonloppu odotuksissa?
Jani Andersson: Henrikin (BPM) kanssa ollaan pidempään puhuttu yhteistyökuvioista ja päätettiin nyt tälle kaudelle toteuttaa tällainen "Monkey & Fin" kollaboraatio, katsotaan mitä se poikii.
Matkakuumetta ei varsinaisesti ole, sen verran rutiiniksi tämä on jo muutaman vuoden varrella muodostunut. Ainoa mikä aiheuttaa ylimääräisiä sydämenlyöntejä on se, etten ole aloittanut pakkaamista vielä ja lento lähtee aikaisin aamulla!
Kuinkas paljon kuvauskalustoa reissuun lähtee mukaan? Joutuuko reissaamisen takia jättämään jotain mieluisaa pois?
Maksimikokoinen käsimatkatavarana menevä kameralaukku jonka sisään koitan saada mahtumaan kaksi kamerarunkoa ja neljä objektiiviä. Näiden lisäksi samaan laukkuun pitää saada vielä tungettua laturit, vara-akut, muistikortit, ulkoinen kovalevy (kuvien varmuuskopiointia varten) ja läppäri. Maksimipaino käsimatkatavaroille on kai 7 kg joka "vähän" ylittyy joka kerta.
2012 PSP Chicago kierroksella lentoyhtiön mielestä oli jännää kadottaa ruumassa matkustava matkalaukku pariksi päiväksi. Silloin opin että kaikki kuvauskalusto on hyvä saada kulkemaan samassa paikassa eikä kahdessa eri laukussa.
Minkälaisia reissut ovat, menevätkö kaikki päivät kentän reunalla niin kauan kuin pelejä ja/tai valoa riittää vai ehtiikö muutakin?
Yleinen harha on että kuvaajat vaan käyvät pyörähtämässä paikalla ja räps räps, homma pakettiin. Samoin kuin tuomareilla, kuvaajien on oltava mestoilla ennen päivän ensimmäistä matsia ja päivä loppuu vasta hotellilla kun kaikki gearit on laitettu valmiiksi seuraavaa päivää varten, akut ladattu, muistikortit kopioitu, parhaimmat kuvat lähetetty maailmalle jne.
Lounastauolla kerkeää käydä moikkailemassa tuttuja ja muutaman kollegan kanssa otetaan yleensä ansaittu olut.
Päivien päätteeksi yleensä on niin rikki ja kello niin paljon, että ruokailun jälkeen on aika käydä nukkumaan. Rokkitähden elämää ei juurikaan pääse viettämään.
2012 tuli käytyä jenkeissä kolme kertaa, Ranskassa kahdesti, kerran Briteissä ja Ruotsissa. Ainoa mitä näistä reissuista jäi käteen oli se että näki kentän laidan 3-5 päivän ajan, eikä juurikaan muuta. Ehkä olisi ihan fiksua yhdistää kuvausreissu johonkin lomaan niin että viettää lomapäivät ENNEN turnausta.
Entäs sitten jälkikäteen, kuinka kauan viikonlopun kuvien käsittelyyn menee aikaa ja työtä?
En ole löytänyt vielä mitään järkevää ja nopeaa tapaa kuvien käsittelemiseen, joten aikaa tähän touhuun tuhlautuu aivan älyttömästi. Jos joku haluaa opettaa tehokkaan workflown kuvien editointiin, niin olen pelkkänä korvana.
Tämä harmittaa eniten, sillä pelaaja jota varten kuvia otetaan on se joka joutuu odottamaan. Varmasti tulisi kuvattua enemmänkin mikäli editointiaikoja saisi ajettua alas.
Mitenkäs kesäkauden kuvausaikataulut muuten, onkos kalenterissa muita kansainvälisiä tai kotimaan turnauksia?
En viitsi stressata kauheasti tulevien turnausten vuoksi, sillä valokuvaaminen ei ole minulle sivutyö, vaan tapa tuhlata työllä ansaittuja rahoja ja polttaa vähäiset lomapäivät kentän laidoilla.
Välillä tulee pyyntöjä irtoturnauksiin ympäri maailmaa ja jos aikataulut sopii yhteen ja diili on tarpeeksi houkutteleva niin miksi ei.
Tällä kaudella pitäisi ehtiä myös vähän pelaamaan, mutta varmasti jotain kameroita lähtee mukaan SPBL kierroksillekin vaikka pääpaino tosiaan ei ole valokuvaamisella.
PSP World Cuppiin olisi kiva päästä taas käymään, kyseessä on kuitenkin se paras turnaus maailmassa.
Kun päivätyö liittyy paintballiin ja sitten päälle tulee vielä valokuvattuakin kentän laidalla, niin alkaakos laji joskus "pursua korvistakin" vai riittääkö intoa reilusti ylikin? Kuvaatko muita aiheita/lajeja miten paljon?
Alkuun homma oli aika pitkälti 24/7 peinttiä, kun tuohon mainitsemaasi listaan lisäsi vielä pelaamiset ja treenaamiset oli käytännössä kaikki viikonloput "kiinni." Nykyään tulee pelailtua sen verran harvemmin ja vähemmän tosissaan ettei homma tunnu työltä. Harva pääsee tekemään harrastuksesta ammatin, joten ei voi sen suhteen valittaa. Ulkomaita kiertäessä pääsee tutustumaan ihmisiin tuotemerkkien takana ja tämä taas tekee hommasta mielenkiintoisempaa töitäkin ajatellen.
Pääsääntöisesti kaikki omat kuvailut liittyy harrastuksiin ja ei kovin yllättäen siitä suurin osa liittyy paintballiin.
Kiitoksia haastattelusta ja antoisaa reissua.
Kiitos!
Ja jos jotakuta kiinnostaa kuvat Bitburgin turnauksesta niin kannattaa käydä tykkäämässä www.facebook.com/BullitProofMonkey sivusta, siellä nähdään!
Linkkejä:
