Suomen Paintball-liiton kisasarjoissa nähtiin tänä vuonna sikäli jotain erittäin harvinaista, että kentällä oli isä-poika yhdistelmä Äänekosken kierroksella. Turun Dream Teamin 1. divisioonajoukkueessa Räyhässä pelasivat yhdessä Kai ja Heikki Siltala.

Sinälläänhän missään lajissa ei tämmöistä varmaan suinkaan ole kielletty ja harrastepeleissä näky onkin yleisempi. Aidosti kilpaa pelattaessa ikäero kuitenkin lajissa kuin lajissa kuitenkin tuppaa erottelemaan sukupolvet toisistaan, mutta paintball tarjoaa tällaisen mukavan mahdollisuuden perheen yhteiseksi harrastukseksi myös ”vakavammin” pelattaessa.

Paintball.fi haastatteli Kaitsua ja Heikkiä kauden päätteeksi:

Kimmo Kainulainen: Milloin aloitit pelaamisen ja miten siitä on tähän päivään päästy?

Kai Siltala: Talvella 1987 alettiin pelaamaan metsässä legendaarisilla Splatmaster-aseilla muutaman kaverin kanssa ja siitä se sitten lähti.

Turnauspelaamisen aloitin 1991. SM-liiga sarjamuotoisena alkoi 1994, jossa olen ollut mukana alusta asti pelaamassa kuin "puuhamiehenäkin". Pelasin liigajoukkueessa siihen asti, kun valmentajaa ei vielä ollut käytössä kentän laidalla. Tämän jälkeen olen keskittynyt meidän liigajoukkueen laitavalmennukseen sekä pelannut samalla niin pääsääntöisesti 1. divarissa, mutta poikkeuksena 2011 kaudella pelasin pelkästään 3. divaria ja 2012 kaudella 2. divaria.

Olet pelannut paintballia pitkään, oliko toiveissa että Heikkikin aloittaisi pelaamisen?

Kyllähän sitä toivoi, että Heikki alkaisi pelaamaan myöskin, koska näin saisimme enemmän yhteistä aikaa ja vielä hienon harrastuksen parissa. En kuitenkaan ikinä kysynyt tai painostanut häntä harrastamisen suhteen vaan aloite tuli häneltä itseltään. Syyksi hän ilmoitti joskus myöhemmin miksi hän aloitti pelaamisen, että halusi viettää enemmän aikaa kanssani. Pakko myöntää, että olen ollut huono isä siinä suhteessa, että kun Heikki olisi nuorena eniten tarvinnut aikaani niin paintti ja kaverit menivät silloin perheen edelle, mutta onneksi asiat on saatu korjattua edes jotenkin ja kyllähän Heikki on jo useamman vuoden pelannut painttia siksi, että hän tykkää siitä.  

Minkälaista on ollut seurata hänen pelaamistaan vuosien varrelta ja nousua sarjatasolta toiselle?

Hemmetin hienoa nähdä kun oma poika pelaa ja kehittyy pelaajana. 2010 vuonna alkoi Heikin kilpaura 3. divarista ja 2012 hän pelasi jo Dream Teamin SM-liigajoukkueessa. Heikki on jo pari vuotta ollut meidän perheen paras pelaaja ylivoimaisesti! Toivottavasti hänen mielenkiintonsa lajia kohtaan säilyy, sillä uskon, että hän kehittyy vielä paljonkin paremmaksi pelaajaksi kunhan jaksaa treenata ja kuunnella ohjeita vanhoilta "staroilta".

Treeneissä lienette tietysti osuneet kentälle yhdessä aiemminkin, mutta oliko minkälainen fiilis päästä pelaamaan yhtä aikaa Heikin kanssa silloin kun sillä on ihan "virallisestikin" merkitystä?

Olin ihan helvetin hienoa pelata Äänekoskella tällä kaudella samassa joukkueessa (kiitos Helpin Juhalle, että päästit Heikin 1. divariin tällöin). Oli siistiä puhua taktiikoista etukäteen ja jälkeenpäin käydä pelattuja pelejä läpi, kun samat asiat koskettivat molempia meitä. Toivon, että jatkossakin pääsisin vielä pelaamaan samassa joukkueessa Heikin kanssa joskus tulevaisuudessakin. Valitettavasti Heikki on taidoiltaan minua niin paljon parempi, että hän kuuluu itseäni ylemmälle sarjatasolle, mutta "irtoturnauksia" kuitenkin tulee ja menee, joten katsotaan miten käy...

Kimmo Kainulainen: Milloin aloitit pelaamisen ja miten siitä on tähän päivään päästy?

Heikki Siltala: Kilpaura alkoi 2007 alkuvuodesta Hyvinkään kuplahallista. Pikkaisen jännitti mennä suoraan Dream Teamin treeneihin, mutta ihan hyvin treenit meni, sillä taisi tulla itse peleissä muutama tiputuskin. Kolmosdivaria sitten 2010, 1. divari 2011 & SM-liiga 2012 ja 2013.

Paintball lienee ollut läsnä elämässäsi kaiken aikaa, minkä ikäisenä kiinnostuit pelaamisesta ja milloin pääsit ensimmäistä kertaa ampumaan ja sitten kentälle?

Joo niin kauan kun jaksan muistaa, on faija touhunnut aina paintin kanssa. Joskus ala-aste ikäisenä sain ensimmäisen kerran paukutella menemään omalla takapihalla ja siitä alkoi itää kiinnostus lajia kohtaan. Noin 12-vuoden ikäisenä oli silloin tällöin kavereiden kanssa metsäpelejä ja kentälle pääsin pelaamaan ensimmäisen kerran talvella 2007. Kiinnostuksen lisäksi toinen syy miksi halusin pelata painttia, oli se että saisin viettää enemmän aikaa faijan kanssa.

Onko paintballin harrastamisesi keskittynyt kokonaan kisapuoleen vai löytääkö sinut välillä metsäkentiltäkin? Kuinka paljon/monta kertaa vuoden mittaan tulee pelattua?

Pääasiassa kisapuoleen, satunnaisesti opiskelukavereiden kanssa metsäkentällä ja jokusen kerran Suur-Törnissä. Treenejä kauden aikana tulee noin 30 kertaa + kisat päälle eli kyllähän niitä kertoja vuodessa kertyy aikas paljon...

Treeneissä lienette tietysti osuneet kentälle yhdessä aiemminkin, mutta oliko minkälainen fiilis päästä pelaamaan yhtä aikaa isän kanssa silloin kun sillä on ihan "virallisestikin" merkitystä?

Nasta fiilis!!! Siistiä oli myös kun pääsin ensimmäisen kerran tiputtamaan faijan treeneissä! Oli häneltä oikea päätös vuonna 2007, ettei alkanut itse valmentamaan minua - kun ollaan molemmat aika kiivaita luonteiltamme. Kaiken kaikkiaan faijan kanssa samassa joukkueessa pelaaminen on ollut hienoa ja se on vahvistanut isä-poika suhdettamme.

Linkkejä:

• Dream Teamin kotisivut
• Dream Team Facebookissa

Tästä takaisin "Mitä on paintball?"-sivulle