Suomen Paintball-liiton kauden toinen kisaviikonloppu vietettiin heinäkuun polttavassa helteessä Kirkkonummella Pro Gamesin vastikään tekonurmen saaneella kentällä. Liigapäivän mittaan nähtiin viihdyttävän vauhdikkaita pelejä, jotka saatiin valtaosin päättymään pisteillä eikä kellolla, oliko mukava alusta sitten osaltaan auttajana, leiskan ohella tietysti .

Paintball.fi pikahaastatteli jälleen tiimejä tuoreeltaan:

Kimmo Kainulainen: Dream Team erottui selkeästi Fieldfighterin kanssa omaksi ryhmäkseen alkusarjan pisteissä muihin nähden, sopiko Kirkkonummen kenttä teille erityisesti?

Juha Helppi: Itse asiassa leiska ei sopinut DT:n pelityylille ollenkaan. Muista joukkueista Fieldfighter, Urho ja Cyclone olivat vielä päässeet pelaamaan yhden tai useamman turnauksen tällä leiskalla. Me saimme alle yhdet joukkuetreenit ja pari vajaan joukkueen treeniä. Lähtökohdat eivät todellakaan olleet meille suosiolliset.

Tiesimme, että pelkkä tiukka syndipelaaminen ei tällä leiskalla toimi ja lähdimme rohkeasti pelaamaan luultavasti aggressiivisemmin kuin koskaan aiemmin. Tällä kertaa se toimi erittäin hyvin. Etumiehemme pelasivat loistavasti koko päivän, takamiehille ei paljoa töitä yleensä jäänyt.

Erityinen kunniamaininta etumiehellemme Nakolle, joka pelasi ensimmäistä kertaa liigassa. Hän oli ilman muuta avainpelaajiamme turnauksessa, käsittämättömän kova suoritus liigarookielta!

Finaalissa kaikki pisteet voitettiin ns. vasemmasta päädystä jossa ilta-aurinko oli selän takana, vaikuttiko se pelaamiseen?

Ei se ainakaan DT:n pelaamiseen vaikuttanut. Valitettavasti finaalin tulokseen vaikutti olennaisesti tuomarivirhe, joka käänsi 2-2 tilanteessa jo varmalta näyttäneen pisteen FF:lle. Voi toki olla, että ilman 3-2 johto ei olisi riittänyt, sitä ei saada koskaan tietää.

Äänekoskelle lähdettäessä olette sarjataulukossa kakkospaikalla kolme pistettä kärkeä jäljessä, vieläkö mestaruustaisto on mielessä?

Ei ole. FF on ulkomaalaisista pelaajista koostuvalla rosterillaan selvästi liigan paras joukkue. Jos FF pelaa loppukauden suomalaisilla pelaajilla, niin siinä tapauksessa mestaruus on toki mahdollinen. Nyt mestaruus edellyttää kahta kierrosvoittoa ja FF:n kompurointia finaalien ulkopuolelle.

Realistinen tavoite on pitää kakkossija liigassa. Viime kausi meni eri syistä heikosti, mutta tämän kauden kaksi ensimmäistä turnausta ovat osoittaneet, että DT on edelleen kova luu SM-liigassa!

Kimmo Kainulainen: Cyclonelle voitto pronssipelistä, oliko tulos päivän kuntoon hyvä vai huono?

Sami Turunen: Pronssi nosti ehdottomasti tunnelmaa, alkuun homma takkuili taas aika pahasti. Eli alkusarja huomioon ottaen tulos oli positiivinen ja kertoi yhteispelin kunnon, yksilötasolla taitoa olisi selvästi ollut parempaankin. Vaan kun joukkuepeli ei luista, niin enempää ei voi odottaa. Suomessa pelit on jo sillä tasolla että yksittäisten pelaajien loistosuoritukset eivät kultaa tuo kaulaan, joukkuepelillä ja tasaisuudella ne parhaat sijat miehitetään.

Plus-sarakkeeseen tuli kaksi voittoa alkusarjasta, eli finaalipaikkaan jäi pitkä matka, oliko jossain pelin osa-alueessa erityisesti korjattavaa?

Päivän ehdoton ongelma oli joukkuepeli. Koko päivänä ei pelattu montaakaan pistettä täydellisesti joukkueena ja suurin osa peleistä oli jossain määrin hukassa haahuilua. Molemmissa laidoissa oli omat ongelmansa ja kun toinen laita toimi, niin toinen oli jäljessä. Tähän vielä päälle se kahvasta puristaminen ja ofoherkkyys niin plussasarake näyttää juuri sitä mitä se näytti.

Sarjataulukossa olette nyt tasapisteissä Trivogan kanssa ns. keskikastissa, ovatko tavoitteet vielä kuinka korkealla?

Kaksi turnausta on vielä jäljellä ja molemmissa tarjolla on ykköspaikka. Kahdella ykkössijalla liigasta irtoaa pommin varmasti mitali, väri jää nähtäväksi. Tietysti jos FF kyykkäisi pari skabaa oikein kunnolla niin mitalin väri voisi olla hyvinkin mieluisa No, jos nyt kuitenkin käy niin että FF pitää tasonsa niin selkeä tavoite meille on tässä vaiheessa hopea. Eli tappiomentaliteettia täällä ei ole, Cyclone pelaa aina voitosta. Aina.

Kimmo Kainulainen: Urholle neljäs sija Kirkkonummen turffilta, oliko tulos pettymys vai helpotus ensimmäisen kierroksen jälkeen?

Jani Leskinen: Vähän takellellen päivä käynnistyi mutta sitten kone rullasi kohtuudella. Totta kai jää kaivelemaan pronssipelissä häviäminen mutta tällä kertaa näin. Mukava oli parantaa sijoitusta kuten viime kaudellakin.

Urhon päivään mahtui 4-0 matseja molempiin suuntiin, onkos se niin että kun homma toimii niin kaikki onnistuu ja päinvastoin?

Pelillisesti kahden ensimmäisen ottelun jälkeen vaihdoimme paikkoja kentällä ja tulosta syntyi.

Tämä sarja on äärimmäisen tasainen, pelaajien taitotasot ovat lähellä toisiaan, kaikki on korvien välissä. Pitää olla tahto ja energiaa voittaa vielä viimeisessäkin pelissä.

Lisäksi menestyksen ehtona ovat toimivat varusteet ja kuulat, näissä meillä ei ollut valittamista kuumasta kelistä huolimatta. Hienoinen kuulaetu oli Sissoksen tiimeillä, harmittavasti vain kohdattiin juuri Cyclone pronssifinaalissa ja ko. etu tasoittui.

Olette muutaman pisteen takamatkalla mitalisijoihin ja juuri putoamisviivan yläpuolella, miltäs loppukauden tavoitteet näyttävät nyt?

Samaltahan tämä näyttää kuin viime kaudella, Äänekoskelta haetaan hopeaa ja Porista voitto. Sitten joku laskee pisteet ja nähdään tuleeko metallia kaulaan.

Kimmo Kainulainen: Ässä Creditorille viimeinen sija parin eräpisteen erolla, taisi olla pettymyksen päivä?

Tuure Vehkamäki: Jep ja varsinkin kun kenraali viikko takaperin samassa mestassa meni niin pirun hyvin. Mutta turnauksen alla tuli muutoksia kokoonpanoon, kun Evestin Tero (snaketaka) ei ollutkaan enää käytettävissä, Pappisen Mikko (yleiskärki) palasi auttamaan vanhaa joukkuettaan ja minä (telttakärki) loukkasin takareiteni. Kuudes pelaaja tarvittiin ja 2-divarin kakkosjoukkueestamme nostettu Aallon Matti enimmäkseen paikkasi rooliani telttakärjessä. Samalla pelipaikkoihin joutui kajoamaan. Itse annoin puolet peliajastani muille, koska en voinut kuin kävellä lähimmälle syndille ja istua siinä lukottamassa.

Mutta meidän joukkue ja systeemi ei nyt kestänyt näitä muutoksia. Lisäksi vastustajat "kehuivat" palloa kovaksi ja paskaksi se muuttuikin noissa lämmöissä. Taisi olla eka kerta kun toimitin omille palloa, jolla ei voinut voittaa matseja.

Yksi voitto alkusarjan viimeisessä pelissä Cyclonea vastaan, mistäs kipinä löytyi vielä vääntää voitto kotiin?

Jokainen matsi sytyttää. Huumorilla ennen matsia pantiin pallot kylmästä autostani ulos paistumaan aurinkoon. Että saisi edes kivulla vastustajat pois. Tai jos kaikkien fysiikan lakien mukaisesti pallo muuttuisi. Ja ihme tapahtui!

Kausi puolessa välissä ja putoamisviivan alapuolella, onnistuuko sarjapaikan säilyttäminen?

Tottakai. Onneksi 50% pisteistä on vielä jaossa. Nyt pitää saada joukkue ehjäksi, samanlainen hyvä kenraalitreeni alle, toimivaa palloa ja kaikki pelaaminen niin yksilöinä kuin tiiminä omalle tasolle... kyllä me tätä kautta täältä noustaan.

• kierroksen tulokset ja valokuvalinkkejä
• videoita peleistä
• sarjataulukot
• kisakauden muita uutisotsikoita