Saimaan Paintball-urheilijat eli tutummin SPU on napannut kaksi viimeisintä Metsäliigan mestaruutta. Kymmenestä viimeisimmästä turnauksesta on tullut kolme voittoa ja peräti yhdeksän kertaa joukkue on ollut palkintokorokkeella, joten kovin hirveästi ei ole parannettavaa.

Paintball.fi haastatteli SPU:n ”grand old mania” Tommi Tuuria toukokuun puolivälissä alkavasta tämän vuoden sarjasta ja vähän muisteltiin myös menneitä.

(Kuvista isommat versiot klikkaamalla, paluu selaimen takaisin-nuolella.)

Kimmo Kainulainen: Metsäliigan uusi kausi lähestyy ja SPU:lla on kaksi peräkkäistä mestaruutta puolustettavana, mitenkäs kauteen on valmistauduttu?

Tommi Tuuri: Valmistauduttu...? Onko tää joku kompa? Pitääkö mestareidenkin treenata? Kauteen valmistaudutaan niin kuin edellisiinkin, eli ei mitenkään. Eihän tuolla ole kummoisia joukkueita vastassa...

Höpinöinti sikseen ja asiaan... Miehistössä on tapahtunut hieman muutoksia viimevuoteen verrattuna. SPU heitti pelaajaverkot Undertakerin kotiseudulle Joensuuhun ja haaviin tarttui uusi takamies. Pelikokemusta miehellä on vaikka muille jakaa, joten iskussa ollaan.

Tarkoitus on kyllä pelata muutama harjoituspeli, kotikentällä sekä jossain vieraissa. Uudet rookiet ja vanhat pierut koulitaan SPUn esteradalla kuukaudessa hirmu iskuun. Talvi oli erittäin hiljainen pelillisesti täällä suunnalla, joten satsasimme omatoimiseen harjoitteluun ja nesteytykseen. En ole joukkueen jäseniltä vielä saanut palautetta harjoittelun tuloksista, mutta veikkaisin sixpäkkien olevan entistä timmimmät ja selkien notkemmat.

Kiertopalkinto jäisi pysyvästi Lappeenrantaan kolmannen peräkkäisen mestaruuden myötä, onkos se tavoitteena?

Tavoitteena on tietenkin uusia mestaruus, muusta ei edes puhuta. Tavoite joka kierroksella on olla neljän parhaan joukossa ja tällä periaatteella ollaan kauden lopussa korkealla.

Vastustajat ovat osaksi tuttuja ja joku uusikin tiimi on mukana. Ikuisella kakkosella (tarkoitan tällä urheilullista tulosta, en sitä reikää) Keräilyerällä on varmaan paljonkin hampaankolossa. Urho tulee aina kovaa, kuten viimekauden alussa sai huomata, Adrenaliin tuskin tulee huonolla porukalla Suomeen asti. Veikkaisin että tiukkaa ja tasaista vääntöä pisteistä tänäkin kautena.

Kiteytettynä mestaruus kiinnostaa, kiertopalkinto ei.

Huhu kertoo että kiertopalkintoa on säilytetty halkoliiterissä, jos se jää kokonaan teille niin meneekös se sitten lämmityskäyttöön?

Heh heh, siellähän "poika" on kasan päällä. Tämä pokaalihan, ei ole muodoiltaan mikään Alvar Aallon suunnittelema linjakas aaltomaljakko, mikä sopii flyygelin päälle. Parastahan se olisi kaikille, että pokaali jäisi SPU:lle, niin päästäisiin siintä savuna eroon. Arto voisi sitten ilahduttaa meitä kaikkia, uudella pokaalilla...

Mielellään sellaisen josta voi hörpätä voittojuomaa, pelkäämättä että saa reballin kaupantekijäiseksi väärään kurkkuun.

Miltä tämän kauden uudistukset vaikuttavat?

Sääntöjen hieman muuttuessa, uskon että hyökkäävin ja liikkuvin porukka on vahvoilla. Viimevuonna sai huomata, että osa tiimeistä bugitti paikoillaa ja pelasi erittäin passiivista peliä. Tällä tietenkin sai aina yhden tasuripisteen ja eliminaatiopisteet pysyivät kurissa. Uusi pistelasku hieman muuttaa tätä. Yksi pääduma joka kiertää kaikki kiekat on hyvä uudistus.

Lappeenrannasta on oltu mukana Metsäliigassa alusta saakka ja säännöt ovat muuttuneet matkan varrella huomattavastikin, erityisesti siinä vaiheessa kun nk. skenariotehtävät jätettiin pois. Minkälainen fiilis nykyisenlaisesta sarjasta on verrattuna siihen alkuperäiseen?

Jep, alusta asti ollaan oltu. Skenutehtävät oli aina päivän kohokohta, ei tiennyt mitä oli taas keksitty. Välillä kannettiin kaasupulloa, saatettiin autoa tai ihan seek and destroy -tehtävä. Iltapäivällä oli sitten lippupelit.

Kun skenut jäivät pois ja siirryttiin pelkästään lippupeleihin, moni säikähti että pelataanko seuraavat lippupelit metsässä kumisyndien takana (siirtyminen enemmän suppiin). Mutta näinhän ei suinkaan käynyt.

Metsäliiga on mielestäni nopeutunut (johtuen osaksi mutkista) sekä taktiikka on tullut enemmän mukaan kuvioihin. Hieman on tullut myös enemmän sääntöjenrajamailla puuhastelua kentällä, sekä on menty enemmän kilpailuhenkisempään suuntaan. Mikä tärkeintä, Metsäliigassa on rento tekemisen meininki ja toivottavasti sellaisena se myös pysyy!

Miltä Lappeenrannan ja ympäristön peinttiskene noin yleisesti näyttää, onkos pelaajien ja pelien määrä kehittymässä mihin suuntaan?

Eihän tämä hyvältä näytä. Joka puskassa ja pikkumetässä on noita airsoft-junnuja pelailemassa, mutta peinttipuolella on pelaajapulaa. Tosin tuolta Imatran suunnalta kuuluu iloisiakin uutisia, siellä on saatu jonkinlainen peli poppoo kasaan ja ihan suppikenttäkin.

Niin kuin kaverit sanoivat: Tomppa on niin vanha, että tappoi dinosaurukset sukupuuttoon. Eli saisihan sitä nuorempiakin tulla pelailemaan. Oma poika ja sen kaverit rupeaa olemaan onneksi siinä iässä, että perustan kohta uuden Metsäliigajoukkueen. Toimin sitten rollaattorini kanssa niiden bulkkaajana!

Omalla kentällä Lappeenrannan Muukossa, pyrimme pelailemaan pitkin kesää ja niistä peleistä löytää tietoa meidän sivuilta.

Kiitoksia haastattelusta ja onnea kaudelle.

Kiitos Kimmolle ja hyvää ja turvallista kautta kaikille Metsäliigan joukkueille!

ps. Metsäliigan naispuolisille pelaajille ISO Hali ja Pusu!!!

• www.lappeenrantapaintball.com