Tekniikan kehittyessä myös paintballissa, samoin kuin vaikkapa autourheilussa, on yleistynyt tapa järjestää pelejä erilaisilla varusterajoituksilla. Niin sanotusti ”avoimessa luokassa” pelaaminen on sähköisten värikuula-aseiden ja tulinopeuksien kasvaessa sekä kenttien pienentyessä muuttunut parissa vuosikymmenessä huomattavasti. Varusterajoituksilla haetaan jälleen erilaista, ehkäpä vähän leppoisampaa fiilistä pelaamiseen.

Vaikka rajoituksia onkin aika erilaisia, niin oikeastaan kaikille niille on yhteistä se, että niiden avulla pelin aikana ilmassa on kuulaa vähemmän kuin avoimissa peleissä, vaikka tämä voidaankin saavuttaa varsin eri tavoin, niin kuin alta selviää.

Varusterajoitukset eivät nimestään huolimatta rajoita pelaamista muuten, niiden kanssa voidaan pelata kaikenlaisia pelimuotoja siinä missä ilmankin.

Kuularajoitus

Yleisin tapa muuttaa tai rajoittaa pelaamista on kuulalimitti/kuularajoitus, jossa saa pelata millä vain värikuula-aseella, mutta kentälle yhteen peliin vietävien kuulien määrä on rajoitettu. Määrä on usein nk. ”boxilimitti” tai ”loaderilimitti” eli sen verran mitä värikuula-seen päällä olevaan lippaaseen (eli ”boxiin”) mahtuu, joka vaihtelee n. 150-250 kuulan tienoilla. Tämä on helppo tapa ”tasoittaa kenttää,” silloin kun pelaamassa on erilaisilla varusteilla tai hyvin eritasoisia pelaajia, eikä kenenkään kuitenkaan tarvitse jäädä pois peleistä värikuula-aseen toimintatavan vuoksi.

Muita yleisiä rajoja boxilimiitin lisäksi ovat esimerkiksi yhden tai kahden bulkin rajat, jossa kentälle saa ottaa lippaan lisäksi tietyn määrän 100-150 kuulaa sisällään pitäviä ”bulkkeja.” Lisäbulkkeja käytetään yleensä jos pelaajamäärä/peliaika kasvaa, jotta kuulien loppuminen kentällä ei tapahtuisi joka pelissä ihan sen vuoksi että vastustajia vain on niin paljon.

Kuulalimiitti voidaan myös helposti yhdistää mihin tahansa pelaamiseen muiden varusterajojen lisäksi, esim. pistoolien kanssa voidaan pelata kolmella lippaalla per pelaaja, jossa kuulamäärä on siis todella pieni (alle 30 kuulaa).

Vain mekaanisilla värikuula-aseilla pelaaminen

Varsinaisista varusterajoituksista mekaanisilla värikuula-aseilla pelaaminen taitaa olla yleisintä. Siinä käytetään nimensä mukaisesti vain mekaanisia pelivälineitä, eli värikuula-aseessa ei saa olla pattereita. Tulinopeus on huomattavasti pienempi kuin sähköisillä värikuula-aseilla, joten kentän pelifiilis on aika erilainen.

Valtaosa vuokraamojen ja kenttien käytössä olevista värikuula-aseista on mekaanisia, joten tätä sääntöä noudattaen on helppo pelauttaa aivan aloittelijoita ja vähän kokeneempia yhtä aikaa kentällä. Vielä yhdistettynä kuularajoituksen kanssa pelaajien tasoerot tasoittuvat entisestään. Voidaan myös toimia niin, että aloittelijoilla ei kuularajoitusta ole, mutta kokeneemmat voivat pelata esim. vain 50 kuulalla per peli, jolloin peleissä on mukavasti haastetta kaikille.

Joskus mekaanisuusrajoitus ulotetaan koskemaan kaikki varusteita, eli ei pattereita missään pelivälineissä. Tällöin jäävät hyllyyn myös hyvin yleiset sähköllä toimivat värikuula-aseiden päällä pidettävät lippaat ja kentällä luotetaan painovoimaisiin peruslippaisiin, joka edelleen vähentää kuulankulutusta hitaamman syöttövauhdin vuoksi.

Pumppupelaaminen

Pumppupelaamisessa pelaajat käyttävät pumppuhaulikoiden tapaan toimivia värikuula-aseita, joissa jokaisen ammutun kuulan jälkeen pitää tehdä latausliike pumpun avulla. Vaikka kokeneet pelaajat pääsevätkin näyttäviin tulinopeuksiin pumpuillakin, niin verrattuna mekaanisiin tai sähköllä toimiviin puoliautomaattisiin pelivälineisiin, saa niillä kuitenkin liikkeelle suhteessa aika vähän palloa.

Pumppupelaamisessa ei luonnostaan ole kuularajoitusta, mutta toki siinäkin voidaan käyttää esim. boxilimittiä. Avoimeen pelaamiseen nähden pelaaja ei kuitenkaan yksinkertaisesti ehdi käyttää tavallisen pelin aikana kovin hurjasti kuulaa, joten sitä ei sitten myöskään ole tarvetta kantaa kovin paljoa mukana.

Lajin emämaan Yhdysvaltojen lisäksi pumppupelaaminen on ollut erityisen suosittua mm. Ranskassa sekä Ruotsissa, jossa puoliautomaattiset värikuula-aseet olivat pitkään laissa kiellettyjä.

Stock-pelaaminen

Stock-pelaaminen (engl. Stock Class) on oikeastaan pumppupelaamisen alalaji. Siinäkin pelataan pumpuilla, mutta tekniikkaa on rajoitettu enemmän siten, että kuulia saa olla kerrallaan aseen lippaassa vain korkeintaan viisitoista kappaletta. Lisäksi kuulien pitää olla säilöttynä piipun suuntaisessa putkessa, josta ne putoavat piippuun vain silloin kun piippu ei ole vaakatasossa, eli laukausten välissä pitää piippua usein joko nostaa tai laskea aseesta riippuen, jotta kuulaa pääsee piippuun.

Lisäksi stock-pelaamisessa värikuula-aseen voimanlähteenä pitää käyttää pieniä 12 gramman hiilidioksidikapseleita, joilla voi ampua vähän värikuula-aseesta riippuen n. 20-40 kuulaa, ennen kuin se pitää vaihtaa. Vaihtamiseen kuluu aikaa ja kapselissa olevien viimeisten kaasujen vuotamisesta pääsee selkeä suhahdus, joka kertoo vastustajille mitä on tapahtumassa.

Nämä rajoitukset tuovat pelaamiseen huomattavasti lisää haastetta. Kun jokaisen ammutun kuulan jälkeen pitää latausliikkeen aikana joko nostaa tai laskea tähtäystä, jotta uusi kuula pääsee putoamaan piippuun, niin tähtäämiseen pitää keskittyä aivan eri tavoin kuin vaikkapa puoliautomaatilla pelattaessa, jossa normaali tapa on tähdätä ampumalla ja sitten pistää lisää kuulaa ilmaan sen mukaan mihin edellinen kuula osui. Tämän vuoksi tähtääminen on stock-peleissä erittäin tärkeää puuhaa ja usein pelaaja mieluummin vaihtaa paikkaa kuin ampuu epävarmasta kohdasta, mikä aika kaukana avointen pelien tavasta koittaa pudotusta aina kun vain pienikin mahdollisuus avautuu. Hiilidioksidikapselien vaihtamisen ajoittaminen on myös tärkeää, tiimikaverien apuun pitää turvautua jotta vastustaja ei pääse yllättämään silloin kun omalla värikuula-aseella ei voi ampua.

Stock-pelaaminen on tavallaan palaamista lajin juurille, siinä käytettävät värikuula-aseet ovat toimintaperiaatteeltaan hyvin lähellä niitä Nelspot-värikuulapistooleja, joilla pelaaminen aloitettiin vuonna 1981. Stock-aatteen voinee sanoa saaneen alkunsa Yhdysvaltain Kaliforniasta, jossa edelleenkin toimii erityisesti stock-mutkiin suuntautuneita värikuula-asevalmistajia.

Pistoolipelaaminen

Pistoolipelaamisessa ovat nimensä mukaisesti käytössä kaikenlaiset värikuulapistoolit. Ilman tukkia stock-mutkat käyvät pistoolipelaamiseen, lisäksi siinä sallitaan nykyaikaisten, piipun alta jousella lippaista syöttävien värikuulapistoolien käyttö. Pistooleissa käytetään myös 12 gramman hiilidioksidikapseleita, eikä niissä saa olla tukkia auttamassa tähtäystä.

Kun värikuula-aseissa ei ole tukkeja auttamassa tähtäystä on meininki kentällä välillä vähän kuin lännenelokuvissa, eli kentällä voi liikkua paljon vapaammin, kun osumatarkkuus putoaa reilusti kiväärimalleihin nähden pelaajien ampuessa enemmän tai vähemmän lonkalta. Mielensä malttava ja tähtäämiseen keskittyvä pelaaja toki erottuu edukseen tässäkin, mutta erityisesti pumpputoimisilla pistooleilla pelattaessa lataaminen on sen verran hidasta, että liikkumaan pääsee aivan eri tavalla kuin ”normaaleissa” peleissä, jos vain on halua.

MagFed

MagFed-pelaaminen (eli magazine fed = lipassyöttöinen) on ehkäpä uusin suuntaus kalustorajoituksissa. Siinä käytetään yksinomaan sellaisia värikuula-aseita, joissa lataus tapahtuu piipun alta jousen avulla syöttävillä lippailla. Kuulamäärät ovat erittäin rajoittuneita, lippaisiin menee yleensä 5-30 kuulaa valmistajasta riippuen, pistooleihin vähemmän ja kiväärimalleihin enemmän.

Suuntaus on syntynyt viranomaisten ja sotilaiden harjoitteluun suunnitelluiden värikuula-aseiden yleistyessä pikku hiljaa 2000-luvulla ja tullessa avoimempaan myyntiin sekä erityisesti jousitoimisten lippaiden laadun parantuessa. Pelatessa lippaiden vaihto tulee ottaa huomioon omaa pelitapaa miettiessä, sillä erittäin rajoitettu kuulamäärä tuo omat haasteensa mukanaan.

MagFed-varusteilla voidaan pelata mitä vain pelimuotoja, mutta värikuula-aseiden aidompi olomuoto usein kiinnostaa sellaisia pelaajia, jotka haluavat myös monimutkaisempia tehtäväpelejä ihan perinteisen lipunryöstön sijaan.

Junnupeintti

Nuoremmille suunnattu ”junnupeintti” on myös tavallaan omanlaisensa varusterajoitukseen perustuva tapa pelata paintballia, siinä vain koko paletti pistetään uusiksi suuremmalla luudalla, kun muilla rajoituksilla yleensä kosketaan vain kuulien määrään.

Junnupeintissä tavalliset värikuula-aseet korvataan pienempiä ja kevyempiä kuulia ampuvilla vastineillaan, joihin kuulia saa matkaan vain parikymmentä. Nämä värikuula-aseet toimivat jousivoimalla, joten myös niiden omaa painoa on saatu mukavan kevyiksi, kun erillistä kaasupulloa ei tarvita. Samalla välineet ovat myös sellaisia, että niiden kuulalle antama lähtönopeus on huomattavasti normaalia alhaisempi, joten osuma ei tunnu senkään vertaa kuin ”normaalin” värikuulan kanssa. Tällaisilla välineillä pelaaminen tarjoaa ujommallekin tai osumaa pelkäävälle mukavamman ensikosketuksen lajiin, josta sitten toivottavasti löytyy myöhemmin kipinää pelata enemmänkin.

Tästä takaisin "Mitä on paintball?"-sivulle