Kauden kolmas kisaviikonloppu on takana ja Äänekosken kierros tuotti pienoisen yllätyksen ainakin siinä että Urho venyi kauden parhaaseen suoritukseensa voittamalla kaikki alkusarjan pelinsä, eli tuloslistoihin tuli selkeästi uutta virtaa aiempiin turnauksiin nähden.

Fieldfighter sen sijaan ei jättänyt muille yllätyksille juuri varaa vaan vei jo kolmannen perättäisen voittonsa ja kysymys taitaakin kuuluua ottavatko he kauden kaikki isoimmat pokaalit.

Paintball.fi kyseli jälleen kisojen jälkeen tuoreeltaan kommentteja seurojen edustajilta kisojen kulusta ja vähän jo aavisteluja päätöskierroksestakin.

Kimmo Kainulainen: Kauden kolmas voitto ja mestaruus käytännössä varmistui Äänekoskella, fiilikset taitavat olla katossa?

Alexander Maryashov: Kyllä! Olemme hyvin tyytyväisiä koko FieldFighterin seurassa. Tämän vuoden mestaruudet varmistuivat jo etukäteen SM liigassa, kakkosdivisioonassa ja Baltic Sea Cupissa.

Äänekosken alkusarja ei tainnut kuitenkaan mennä ihan täysin suunnitelmien mukaan, vaikuttaako siltä että vastustajat ovat kehitelleet jotain erikoisesti teitä varten?

Oli kyllä telttalaidassa ongelmia, mutta sitten vaihdettiin pelaajien paikkoja ja kaikki sen jälkeen oli hallinnassa.

Tallinnan päätösosakilpailusta teille tosiaan riittää viimeinenkin sija mestaruuden varmistamiseen. Onko nyt varaa vähän löysätä treenaamista vai onko tavoitteena kauden kaikkien turnausten ykkössija niin kuin Urhon onnistui ottaa vuonna 2006?

Olemme silti nälkäisiä ja tavoitteena voittaa viimeinenkin osakilpailu! Eli ei tule helppoja pelejä meidän kanssa .

Hallintaa alkusarjassa ja kakkostila Äänekoskella, Urhon peli taisi
loksahtaa kohdalleen?

Jani Leskinen: Kyllä nyt oltiin oikeassa henkisessä vireessä. Toki otimme ison riskin kun lähdettiin liikkeelle vain viidellä pelaajalla. Mutta toinen puoli kolikkoa olikin tiivis hyvä pelaaminen ryhmällä, joka on harjoitellut paljon ja pelannut yhdessä jo kaksi kautta. Tällä kertaa olimme onnekkaita.

Koko rahalla saatiin pelata kun Cyclonea ja Fieldfighteria vastaan pelattiin yhteensä 16 erää (pari no-pointtia) niin korkealla tasolla kuin tästä maasta löytyy. Takeover ottelu jännittikin sitten kaikkien eniten, heitä ei olla
kukistettu tällä kaudella ja taisivat voittaa monta kohtaamista viime vuonnakin. Nyt saimme tuon apinan selästä ja kun pystyimme Pappisen pysäyttämään niin loppujoukkuetta vastaan oli paremmat saumat. Pääsipä kuitenkin Mikko pari kertaa väläyttämään varmaan kauden nopeimpia pisteitä. Trivoga on hallitsevana mestarina ollut koko kauden kova vastus. Meillä oli heidän kanssaan erittäin onnistunut pelitreeni ennen kierrosta ja se ehkä pohjusti tätä voittoa. Dream Teamin ja meidän välinen ottelu ei enää sijoituksia ratkaissut mutta halusimme voittaa tämänkin ja sehän onnistui.

Finaalissa kohdattiin Fieldfighters uudelleen. Alkusarjassa saimme sieltä avainpelaajia blokattua pelistä nopeasti pois mutta olivatpa hekin toki taktiikkaansa muuttaneet. Tässä kohtaa ehkä sitten näkyi pieni väsy viidellä tahkoamisessa emmekä ehtineet reagoimaan muutoksiin oikein. Meillä oli myös puolellamme ehdottomasti päivän paras kuula, saimme monta lisäelämää useilta muilta joukkueilta pallojen pomppiessa kuumassa ja kosteassa ilmassa.

Trivogaa vastaan alkusarjassa nähtiin ikävä tilanne, kun Urhon pelaaja sai kuulan niskan/kaulan alueelle ja jäi makaamaan kentälle. Tilanteesta taidettiin onneksi kuitenkin selvitä säikähdyksellä?

Se oli ikävä vahinko joita sattuu kun pelataan täysillä. Kaksi osumaa läheltä korvan taakse ja takaraivoon tuollaiselle 5 senttimetrin alueelle iskee kuin nyrkki ja lamput sammuu. Onneksi mitään iskukipua pahempaa ei sattunut ja Jouni punnersi tunnetusti sitkeästi takaisin pelaamaan seuraavan pisteen ja loppupäivän. Kiitos vielä paikalliselle kaverille lääkeavusta.

Vielä korostan että kyse oli normaalista pelitilanteesta ylijuoksussa ja Trivogan kaveri pelasi ihan oikein, vahinkoja sattuu.

Hyvä sijoitus käytännössä hätisti putoamispeikon kauas pois ja päinvastoin mahdollisuudet mitalisijoihin avautuivat. Tästä lienee hyvä lähteä valmistautumaan Tallinnan kierrokseen?

Kyllä tämä oli hieno päivä ja todella hieno tulos, helpottaa tietenkin Tallinnaan lähtöä. Etelästä lähdetään hakemaan pronssia!

Kolmossija Cyclonelle Äänekoskelta, eli ei tietysti ihan toiveiden mukaan, minkälainen fiilis alkusarjasta jäi?

Jarmo Nieminen: Toki turnausvoittoa lähdettiin hakemaan, joten sijoitus oli hienoinen pettymys. Päivän pelit lähtivät aavistuksen hermostuneesti käyntiin, olisiko hieman ollut ylilatausta.. Peli kuitenkin parani koko ajan, ja kokonaisuutena päivä oli ihan ookoo ja hyvällä fiiliksellä väännettiin tiukkoja pelejä.

Mestaruusjuna meni (ellei Fieldfighter jätä tulematta paikalle Tallinnassa ), mutta hopeasta voi vielä tulla vääntö Trivogan kanssa ja Urhokin on jonkinlaisella iskuetäisyydellä, onko luvassa kiristyvää treeniä ennen kauden lopetusta vai miten valmistaudutte?

Tässä vaiheessa on paikallaan lähetellä FieldFighterille onnittelut, loistava suoritus kahlata kolmosdivarista lähtien kaikki sarjatasot läpi mestaruuteen asti! Meidän osaltamme treenaaminen jatkuu yhtä intensiivisesti kuin aiemminkin, nyt ei ole lomiakaan haittaamassa ja tavoitteina kuitenkin se osakilpailuvoiton nappaaminen, menestyminen divarissa sekä Pariisiin matkaavan joukkueen kynsien teroittaminen.. Töitä siis riittää vielä pitkälle syksyyn!

Takeoverille kaksi voittoa alkusarjassa ja niukka tippuminen pronssipelistä eräpisteillä, jäikö jossiteltavaa?

Lassi-Pekka Hannula: Ainahan siellä on se jos. Kuitenkin parannettiin peliä taas huomattavasti muihin kierroksiin nähden. Iso ongelma on edelleen suoritustason heilahtelu. Pelattiin välillä todella vahvasti ja sitten seuraava piste olikin aivan surkea. Tällä treeni määrällä ei hirveän paljon parempaa voi toivoakkaan. Cyclonea vastaan taas kaikilla on fiilikset katossa ja se oli aivan mahtava peli ja hyvä maku olisi jäänyt vaikka tappio olisikin tullut. Todella huonot eräpisteet taisivat viedäkin meiltä pronssipeli mahdollisuudet.

Teillä tuntui varsinkin snake-laidan peli kulkevan hetkittäin loistavasti, varsin peitteinen reuna taisi olla mieleen?

Vaihdoimmekin Mikon pelaamaan takaisin snake-laitaan, koska tuntui että tällä kertaa Mikon pelityyli sopisi sinne huomattavasti paremmin kun alkukierroksilla. Minusta saatiin tehoja aika hyvin kummastakin laidasta irti. Välillä huomasi kun Mikko ammuttiin kiinni useamman piipun voimin niin teltta-laidasta pääsi tulemaan todella vapaasti ja sitten taas oli pisteitä toisin päin. Kyllä tämä leiska on ollut paras tälläkaudella tähän mennessä

Tallinnaan lähdettäessä Takeover on tippumisviivan alapuolella pisteen päässä Dream Teamistä ja ohi päästäksenne teidän pitäisi viimeisellä kierroksella sijoittua kahta pykälää turkulaisia paremmin tai ottaa finaalipaikka, onkos sarjassa säilyminen mahdollista?

Kaikki on aina mahdollista, mutta ei olla vielä kaikki demareita kallaveteen viskattu. Kyllä me siitä lähdetään liikkeelle että Tallinnassa on sellainen h*lvetti (anteeksi kirosana) irti että alkaa puntti tutista vastustajilta. Ainahan on mahdollisuudet siihenkin että käy huonosti, mutta emme pidä sitä varteenotettavana vaihtoehtona. Vaikea tämä kausi on ollut kun rosteri on kutistunut olemattomiin loukkaantumisten myötä. Tästäpä sitten ammennetaankin tarvittavat voimavarat päätöskierrokselle.

Hankala kierros Dream Teamille, tiukatkin matsit kääntyivät vastustajille. Mitä Äänekoskelta jäi käteen?

Juha Helppi: Meillä oli kokonaisuutena liigatasolle melko kokematon joukkue turnauksessa, joten ainakin nyt kokemusta liigapeleistä tuli lisää.

Tappioista voi oppia paljonkin, jos ne osaa käsitellä oikein. Syyt heikkoon menestykseen ovat pääosin selvillä. Suurimpina nyt ehkä tulevat mieleen heikko valmistautuminen ja siitä johtuva heikko joukkuepeli. Liigassa ei huonoja joukkueita ole. Oman pelin on oltava kunnossa jos pelejä liigassa haluaa voittaa.

Tallinnassa vaarana on sarjataulukossa putoamisviivan alle joutuminen
riippuen keskinäisistä sijoituksista Takeoverin kanssa, löytyykö intoa
treenaamiseen ennen kauden lopetusta?

Toivottavasti, syytä ainakin olisi. Tuomarointi meni kuulemani mukaan pääosin hyvin Äänekoskella, joten Tallinnaan ollaan tulossa. Kausi on mennyt alakanttiin, täytyy lisätä treenaamista jos haluaa pärjätä.

Mestaruus on siis käytännössä sinetöity, mutta mitä luulet kuinka himmeämpien mitalien käy Tallinnassa?

Entäs kuinka käy putoamisviivan ympärillä, kuka jatkaa ensi vuonna liigassa ja kuka putoaa ykköseen?

Päivitetyt sarjataulukot löydät täältä => www.paintball.fi/sarjat