Tänä keväänä Paintball.fi:ssä on tarkoitus julkaista useampia haastatteluita aktiivisista rekisteröityneistä paintball-yhdistyksistä, ideana esitellä harrastamista vähän muualtakin kuin kisapelaamisen näkökulmasta ja ehkäpä antaa vähän vinkkejä toimintaan oman yhdistyksen rekisteröitymistä miettiville. Sarjan aloittaa Päijät-Hämeen Paintball ry, jonka toiminta on kasvanut reilusti viimeisen muutaman vuoden aikana aktiivisen pelinjärjestämisen ansiosta.

(Kuvista isommat versiot klikkaamalla)

Kimmo Kainulainen: Päijät-Hämeen Paintball ry toimii nimensä mukaisesti Päijät-Hämeen alueella, pääpaikkana Lahden ja Heinolan alue. Kerrotko vähän seuran historiasta?

Tero Kettu: Homma on aika puhtaasti lähtenyt kehittymään alkuperäisen pelikerhon, eli SWATin tarpeista. Pitkään menimme pitkälti kaveripohjalta niin kuin useimmat joukkueet uransa alkutaipaleella, reissattiin pitkin poikin Etelä-Suomea ottamassa selkäämme ja tutustumassa muihin harrastajiin metsäpelien merkeissä. Luonnollista oli myös se että vähemmän innokkaiden siirtyessä toisiin harrastuksiin, saatiin kuitenkin jo ensimmäisiä uusia jäseniä vanhan ringin ulkopuolelta muista alueen harrastajista.

Pikkuhiljaa tuli tarve kehittää paikallista toimintaa, ettei aina tarvitsisi ajella toisille paikkakunnille. Alkuvaiheessa järjestettiin toki omiakin pelejä, esimerkiksi ensimmäinen Metsäliigan osakilpailu Heinolan Paasossa 2006, kuin myös pari isompaa ”Showdown At El Paaso”-metsäpeliä. Tämän lisäksi Hollolan Vaaniassa ja Herralassa oli satunnaista pelitoimintaa, mutta yhteisten perustarvikkeiden kuten kaasu/paineilmahuollon puuttuminen ja varsinkin pallojen hankkiminen tuotti jonkin verran tuskaa joka kerralla, mikä taas alkoi syödä innokkuutta pelien järjestämiseen. 2006 loppuvuodesta alkoi myös kilpapelaaminen sekä harjoittelu kiinnostaa yhä enemmän ja ihan ensimmäiseen turnaukseen pääsimme sen osaltakin seuraavana keväänä. Emme kuitenkaan ole menettäneet missään vaiheessa kiinnostustamme metsäpelaamiseen, vaikka kisatreeniin suhtaudummekin vuosi vuodelta vakavammin.

Kun olimme menneet pitkään toimineet täydellisen epäorganisoidusti (eli ne tekee ketä huvittaa), näimme helpommaksi ns. virallistaa toimintaamme. Tämä helpotti ulospäin tehtävien kontaktien tekemistä kun ei enää tarvinnut soitella kylähulluna esimerkiksi kaupungin tai kunnan päättäville tahoille tyyliin "Tässä Seppo Splättääjä, saataix me joku maapläntti et voitais värikuulasotia tai jotain niinku." Oikeasti tuntuu virkamieskin kuuntelevan monta kertaa kiinnostuneemmin kun jonkinlainen yhdistys ottaa yhteyttä.

Helpompi myös oli tehdä päätöksiä joukkueessakin siitä mitä haluttiin tulevaisuudelta sekä tehdä vähän hintavampien perustarvikkeiden osalta hankintoja, kuten Sup'Air-kenttä kilpapuolen treeneihin sekä varsinkin paineilmahuollon ja palloasioitten kuntoon järjestäminen. Yhdistyksen onnistuikin 2009 keväällä saada Heinolan kaupungilta käyttöön maa-alue johon pystyimme sijoittamaan kaiken pelitoimintamme.

Hevossaaren kentällä on ehditty järjestää jos jonkinlaista tapahtumaa, tässä Metsäliigan 2011 katsomoa

Eri puolilla maata kuntien ja kaupunkien puolella tuntuu olevan varsin erilaiset asenteet paintballia kohtaan. Heinolassa ilmeisesti on ollut kokolailla positiivinen fiilis lajia kohtaan?

Yhteisyöhön kun päästiin, asenne on ollut pääasiallisesti positiivinen. Heinolan kaupungilla on ollut jo ainakin 90-luvulta jo värikuulapelitoimintaa oman Seikkailukeskuksensa yhteydessä, joten laji ei ollut entuudestaan uppo-outo.

Miten siihen yhteistyöhön lopulta päästiin, olikin pitempi prosessi. Siihen joutui käyttämään jonkun verran aikaa ja kärsivällisyyttä. Ensi alkuun lähetimme tiedusteluja sähköpostitse alueen eri kunnille ja satunnaisille yrityksille käytettävistä maa-alueista, ilman mainittavaa tulosta. Seuraavassa vaiheessa eri virkamiesten kanssa soitellessa samasta asiasta, vastaukset olivat lähinnä ei-oota tai ei todellakaan (no niitä onneksi vähemmän).

Usko asiaan meinasi jo mennä, kunnes satunnainen tiedustelu Päijät-Hämeen Jätehuoltoon poiki vinkin 90-luvulla suljetuista maankaatopaikasta Heinolassa. Tarkempia sijaintitietoja kun saatiin, tehtiin maastotiedusteluretki ja hyvältä vaikutti. PHJ:sta oli vielä vihjattu kuka olisi se kaupungin virkamies keneltä asiaa voisi kysyä suoraan. Jännityksellä soitettiin kyseiselle henkilölle ja lopputuloksena olikin maankäyttösopimus kaupungin ja yhdistyksen välillä. Kärsivällisyys tuotti hedelmää lopulta. Sopimus on käytännöllisellä pohjalla, kaupunki antaa meidän käyttää tätä itselleen tarpeetonta maa-aluetta ja yhdistyksemme vastaa omalla kustannuksellaan sen toiminnasta, kehittämisestä ja siistinä pitämisestä.

Rekisteröityneen yhdistyksen perustamisessa ja tietysti ylläpitämisessä on oma paperisotansa, viekö se käytännössä minkä verran aikaa vuosittain?

Yhdistyksen perustamisruljanssi byrokratioineen taisi olla aikaa vievin osa hommaa, itse yhdistyksen pyörittämisen voi tehdä tasan niin helpoksi tai vaikeaksi kuin mukana olevat haluavat. Tähän mennessä meillä ei ole riitoihin päästy, tietysti näkemyseroja on niin kuin aina ihmisten kesken.

Yhdistyksen vuosikokouksessa päätetään jäsenistön keskustelun perusteella tulevan vuoden tavoitteet ja muut linjaukset, hallitus hoitaa sitten kauden aikana esiin tulevat kysymykset. Käytännössä asioita käsitellään keskustelun tasolla aina treeneissä ja peleissä. Jos jostain ajankohtaisesta kysymyksestä montaa eri näkökantaa ilmenee, tarvitaan sitten asian käsittelyä hallituksen kesken jonka päätöksen mukaan sitten mennään.

Kun kotimaisten paintball-yhdistysten listaa katselee Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta, niin vaikuttaa siltä että aika monelta se toiminta on loppunut piakkoin sen jälkeen kun rekisteröity yhdistys saadaan perustettua, eikä tietoja sen jälkeen ikinä päivitetä viranomaisten suuntaan. Rekisteröitymisessä on oma vaivansa ja olisiko niin että odotuksen  ovat joten kovat, että kun on virallinen yhdistys niin hommat alkavat rullata, vaikka eihän se jokapäiväinen pelitoiminta siitä mitään suoranaista lisäarvoa saa. Olisiko teillä jotain perustavaa vinkkiä miten toiminnassa pysyy se pääasia eli pelien järjestäminen etualalla?

Meillä tuo yhdistykseksi rekisteröityminen tuli vasta aivan pakon kautta. Tietyt asiat kun sitä edellyttivät, kuten liiton sarjoissa pelaaminen, pankkitilin avaaminen ja muuta vastaavaa, "virallista." Ulospäin ei-peinttaavaan maailmaan päin esiintyessä yhdistys on ihan kätevä julkisivu.

Mitään taivaan portteja virallistaminen ei aukaise omasta mielestäni sen kummemmin, onpahan vaan yhtenä hyödyllisenä työkaluna pakissa mukana. Itse pelitoimintaan se ei vaikuta, samat hommat ja talkoot jää tehtäviksi sen kanssa tai ilman.

Hankaloittaa elämää sillä kyllä voi halutessaan jos joka asiasta halutaan "virallinen" päätös ja pitää kokoustaa jatkuvasti. Tässä kohtaa mielestäni jokaisen peliporukan pitäisi tarkkaan miettiä tarkkaan, mikä on todellinen tarve yhdistykselle. Yleensä ensimmäinen kynnys kohti perustamista on ylitetty, kun pelitoiminta kasvaa alkuperäisestä peliporukasta ulos, eli muuttuu kaveripohjasta enemmän aktiiviharrastajapohjaksi. Kun ihmiset eivät tunne entuudestaan kovin hyvin pelikentän ulkopuolella, suuremmat päätökset on silloin helpompi ja myös järkevämpi tehdä virallisen kaavan kautta.

Yhdistys on pelitoiminnan deodorantti, käytä vain silloin kun on tarvetta. :D

Useissa yhdistyksissä tai tiimeissä jokapäiväiset hommat kasautuvat yhden puuhamiehen niskoille, joka sitten johtaa aikanaan kyllästymiseen. Onko teillä saatu töitä jaettua tasaisemmin?

Lähtökohtaisesti jokainen osallistuu mahdollisuuksiensa mukaan, toisilla enemmän tietysti intoa yhteiseen peliasiaan löytyy. Yritämme käyttää mahdollisimman pitkälle eri ihmisten vahvuuksia hyödyksi, sikäli mikäli yksilöllä aikaa on .

Paineilma- ja jossain määrin värikuulahuolto pelipaikoilla on aika iso juttu järjestettäväksi. Nykyisin tuntuu että erityisesti kaasuhuoltoa odotetaan automaattisesti peleihin kuuluvaksi, eivätkä pelaajat kuljeta esim. omia sukelluspulloja mukana peleihin läheskään niin paljon kuin muutama vuosi sitten. Onko sujuva kaasuhuolto yhdistyksen puolelta käytännössä välttämätöntä, jotta pelitoiminta saadaan pysymään pystyssä?

Tämän päivän odotukset taitavat kallistua vahvasti siihen suuntaan että ihmiset mieluimmin maksava muutaman euron enemmän peli- tai muita maksuja, jos sillä säästävät omaa aikaansa ja vaivaansa. Toimivan järjestelmän rakentaminen näitä asioita varten varsinkin viikkopeleihin vie tovinsa, mutta on mielestäni ehdottoman kannattava investointi. Varsinkin satunnaisia pelaajia tarttuu haaviin paremmin kun tie pelipaikalle on niin sanotusti siloiteltu.

Talvella harrastaminen on muutamien hankipelien lisäksi keskittynyt sisätiloihin

Järjestitte viime vuonna kymmeniä pelejä/treenejä Heinolassa. Kuinka tämmöinen onnistuu, yleensähän seuroilla tuntuu olevan vaikeutena että pelaajia ei saada liikkeelle? Kuinka paljon teillä on jäseniä kaikkiaan? Onko jäsenistö kuinka suurelta alalta maantieteellisesti?

Viikkopelien ja treenien järjestämisessä vuonna 2011 lähdettiin heti alkuvaiheessa siitä että ne järjestetään joka viikko ja pyrittiin tekemään harrastajille mahdollisimman helpoksi. Se tie jätettiin kulkematta että vatvottaisiin joka kerta että tulisiko pelaajia nyt varmasti ja minkälainen keli saattaisi olla. Pelit olisivat aina, sitä ei tarvitsi yksittäisen pelaajan aprikoida. Joka kerta oli käytössä kaksi kenttää, yksi metsäpelaajille ja toinen kisatreeneistä innostuneille, paikalla oli aina ilmaa, palloa ja verkotettu suoja-alue.

Kuningasajatuksena oli se että yksittäisen pelaajan olisi helppo tulla paikan päälle katsomaan mitä olisi kunakin iltana tarjolla. Kisapuolen treenit olivat pääosassa mutta haluttiin antaa myös vähemmän harrastaville mahdollisuus pelata hivenen rennommin omia pelejään samaan aikaan viereisellä metsäkentällä. Satunnaisesti jos pelaajia ei ollut paljon, helppo oli hypätä koko paikalla olevan köörin voimin jommalla kummalle kentälle tai sitten pelata vaikka molempia. Mutta paikanpäälle riitti useimmiten niin paljon harrastajia että täysipainoiset pelit onnistuivat molemmilla kentillä.

Omien varusteiden puuttuminenkaan ei ollut esteenä, yhdistys järjesti nekin tarvittaessa. Osallistujamäärä vaihteli kauden aikana 8-30 välillä, kesäkuukausien ollessa lähes poikkeuksetta "loppuunmyytyjä." Toiminta alkoi huhtikuun alussa ja kesti marraskuulle. Kaiken kaikkiaan 30 viikon aikana järjestettiin yhdistyksen kentillä 46 pelitapahtumaa. Mukaan mahtui niin harrastepelejä uusille pelaajille kuin myös supitreeniä enemmän innostuneille että myös järjestettyjä pelitapahtumia kaveriporukoille.

Uusia kiinnostuneita houkuteltiin lähinnä pelailemaan muiden samanmielisten kanssa metsäpelejä. Jos joku innostui enemmänkin, hänen oli helppo kävellä 30 metriä ja tulla seuraamaan kisatreenejä. Värväystoimintaa ei harjoitettu vaan jätettiin pallo kiinnostuneille. Mukaan pääsi aina jos vain sitä tuli kysymään ja senkin kynnys pidettiin matalana. 2011 aikana saimme kisatreeneihin mukaan metsäpelien kautta yli kymmenen uutta kokeilijaa, joista suurin osa syttyikin mukaan. Tällä hetkellä jäsenmaksun maksaneita on mukana parikymmentä, mukana pyörii myös reilut kymmenen satunnaisemmin harrastavaa. Suurin osa pelaajista tulee Hollola-Lahti-Heinola alueelta, satunnaisia pelaajia myös muualta Päijät-Hämeestä ja jopa sen ulkopuolelta.

Minkälaiset kentät Hevossaaressa on?

Aluksi Hevossaareen raivattiin vain ala karkealle kisakentälle 2009. Pikkuhiljaa ja sopivan pienen metsikön ollessa aivan vieressä, heräsi ajatus metsäkentän lisäämisestä tarjontaan vuonna 2010. Metsäkenttään satsaaminen kannatti, se alensi huomattavasti uusien kiinnostuneiden kynnystä tulla kokeilemaan lajia. Alueen ollessa kuitenkin mäen päällä, kovin suuria kenttiä ei pystytty tekemään. Kisakenttä on juuri ja juuri virallisten mittojen toleranssissa, metsäkentän ollessa tänä päivänä kolmen laajennuksen jälkeen noin 100 x 80 m.

Kahden kentän jälkeenkään ei oltu vielä kuitenkaan täysin tyytyväisiä. Huomattuamme kenttien välissä vaatimattoman tasaisen alueen, 2011 loppuvuodesta teimme sille ns. kaupunkikentän tynnyreistä ja muovikonteista. Liian pieni kaupungiksi kuitenkin, sen takia nimeksi tuli "Varikko." Tämä kenttä varsinkin helpottaa kisa- ja harrastepelaajien yhteispelejä, esimerkiksi päivän viimeisiin vetoihin.

Lähitulevaisuudessa työlistalla on vielä kisakentän pohjan parannus, hieman vielä joutuu luita tonttiin kolistelemaan.

Kentän (ja pelaajien ) nostoa talviteloilta huhtikuussa 2012

Takatalven yrityksestä huolimatta lumet ovat Etelä-Suomesta päässeet sulamaan kivasti, miten uusi kausi on alkanut?

Parin säiden turmeleman aloitusyrityksen jälkeen, päästiin vihdoin kausi aloittamaan 25.4 innokkaimpien harrastajien kanssa. Nyt olisi tarkoitus pitää tauotta viikkopelit ja -treenit alueella aina keskiviikkoisin klo 18-21 lumientuloon asti. Tapahtumat ovat aina avoimia kaikille kiinnostuneille. Erityisesti haluaisimme nähdä tulevalla kaudella mukana niitä harrastajia jotka omaavat omat varusteet ja haluaisivat päästä pelaamaan useammin mutta eivät löydä peliseuraa. Samaten kaikki lajin mistä tahansa puolesta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan, varusteetkin voidaan kokeilijalle järjestää. Pelejä pyritään tänäkin vuonna pelaamaan kahdella kentällä joka viikko, joten jokaiselle löytyy varmasti mieleisiä pelejä!

Miten toimintaan pääsee mukaan?

Toimintaan pääsee mukaan helpoiten tulemalla pelaamaan! Jokaiselle yksilölle löytyy käyttöä ja aktiiviharrastajia ei ole koskaan liikaa. Voi tulla vain pelaamaan tai sitten jos intoa on, ottaa osaa toiminnan jatkuvaan kehittämiseen. Tietoa yhdistyksestä jä peleistä löytyy esim Paintball.fi:stä ja Facebookista. Karrikoiden, talkooväkeä ja liikkuvia maalitauluja tarvitaan aina .

Linkkejä:

• www.päijät-hämeenpaintball.fi seuran kotisivut
• www.facebook.com/paijatpb Päijät-Hämeen Paintball Facebookissa

Muita yhdistyshaastatteluita:

• Forssa Paintball
• Polar Paintball ry