Enemmän kuin vähän onnekkaan sattuman johdosta sarjataulukoista puuttuneet vuoden 1994 SM-liigan tulokset löytyivät vanhojen papereiden joukosta, joten tässä on pienoinen katsaus menneisyyteen . (Klikkaamalla kuvasta isompi versio.)

Kausi 1994 oli ensimmäinen jolloin Suomessa pelattiin joukkueiden/seurojen järjestämää useamman turnauspäivän SM-liigaa, aiempina vuosina mestaruudesta oli mitelty kaupallisten toimijoiden järjestämissä turnauksissa. Ensimmäisellä kaudella joukkuekoko oli kahdeksan pelaajaa + vaihtomiehet ja peliaika oli 15 minuuttia.

Sarjasysteemi

Ns. nykyaikaisten turnausten sijaan kausi pyrittiin pelaamaan kaksinkertaisena sarjana, jossa joukkueet saivat pelien pisteensä suoraan sarjataulukkoon. Tavoitteena oli tavallaan mestaruuden ratkaiseminen esim. jalkapallosta tutun kauden mittaisen runkosarjan tapaan, jossa voittaja löytyisi ilman erillisiä finaaleja.

Ensimmäinen kausi oli monellakin tapaa opettelua. Säännöissä ei ollut varauduttu mitenkään poisjäänteihin tai joukkueiden hajoamisiin, joten systeemejä taidettiin säveltää vauhdissa enemmänkin. Kauden aloittaneista joukkueista Iron Fist ja Mauno Team hajosivat kesken, jolloin mukaan nostettiin sitten DC ja Splatfighters, jotka aloittivat nollasta pisteestä. Osa Iron Fistin pelaajista siirtyi Bad Boyziin, jonka pisteet nollattiin myös kesken kauden.

Kaksinkertaisen sarjan vuoksi pelisysteemi oli jälkikäteen mietittynä varsin hankala. Osa joukkueista järjesti ja tuomaroi kierroksia, joten pelit piti sijoittaa pitkin vuotta siten että kaikkia vastaan kuitenkin ehdittiin pelata kaksi kertaa. Tämä johti siihen että pelimäärät olivat eri kierroksilla varsin eri suuruisia ja sitten tiimien hajoaminen tai poisjäänti joltain kierrokselta saattoi sitten pudottaa kyseisen päivän vähät pelit vielä vähemmäksi.

Turnaukset

Turnaukset järjestettiin 7.5.1994 Kotkassa, 11.6.1994 Tampereella, 6.8.1994 Seinäjoella, 17.9.1994 Helsingissä ja 15.10.1994 Turussa. Nykyisistä turnausaktiiveista järjestelyissä olivat mukana Juice Unitedissa ja Kaitsu Dream Teamissä.

Säännöissä puhuttiin kyllä pelaamisesta metsäkentillä, mutta ensimmäisellä kaudella tässäkin mentiin vähän mutkat suoriksi. Ensimmäinen kierros Kotkassa ja viimeinen Turussa pelattiin nimittäin teollisuushalleissa, joihin oli rakennettu mitä erilaisempia suojia kuormalavoista ja muusta materiaalista, joten kentät poikkesivat toisistaan huomattavasti kauden mittaan. Päätöskierroksella syksyllä valokin oli sen verran vähissä että tuomarit oli varustettu taskulampuin .

Jos Tampereen kierrokselta jäi jotain mieleen niin se oli turnauspaikalle vienyt piiiitkä hermoja raastava, vähemmän tasainen metsäautotie, jonka varrelta taidettiin keräillä iltapäivällä useampikin pakoputki. Seinäjoella pelattiin jonkin sortin ulkoilupuistossa, jossa toinen sivuraja oli kiinni yleisessä urheilureitissä. Suojaverkoistahan ei tuolloin vielä tiedetty mitään, onneksi jotenkin selvittiin ilman vahinkoja.

Helsingin kierros meni järjestelyiltään sekaisin joukkueiden hajoamisten vuoksi ja pelipaikaksi tuli häthätää kasatut metsäkentät Porvoon moottoritien varressa, mutta kierroksesta selvittiin kuitenkin kunnialla.

Kojootit mestariksi

Ensimmäisen kauden aloittaneista tiimeistä nykyään on hengissä vain Turun Dream, joka tuolloinkin oli mukana kärkikahinoissa vieden hopeamitalit. 90-luvun legendaarinen mahtitiimi Kojootit otti mestaruuden ja pisteenä iin päälle tiimin lippua ei ainoana joukkueena onnistuttu kotiuttamaan koko kauden aikana.

Pelityyli oli tuolloin aivan kärkijoukkueita lukuunottamatta varsin passiivinen. Vaikka valtaosa pisteistä tuli nimenomaan vastustajan lipun sieppaamisesta ja kotiuttamisesta omaan aloituspaikkaan, niin yleinen fiilis pyrki olemaan sitä, että pelattiin mieluummin pienten pisteiden tasapeli kuin hävittiin, mikä kyllä sitten näkyykin pistetilastoissa.

Pisteytys

Pistesysteemi oli kopioitu ulkomailta ja voittajajoukkue saattoi saada 100 pistettä, jota ”maxiksi” kutsuttiin. Kokonaisuudessaan pisteytys oli nykysysteemiin nähden erittäin monimutkainen, pisteitä sai erityisesti vastustajan lipun kotiutuksesta, mutta myös lipun kuljettaminen  huomioitiin, eliminoinneista sai muutaman pisteen kappaleelta ja oman lipun suojelusta samoin. Koska kausi oli rakennettu kahdenkymmenen pelattavan ottelun mukaan, oli joukkueen maksimipistemäärä siis 2000. Joukkueet saattoivat kuitenkin saada myös nykyisin tuntemattomia miinuspisteitä rangaistusten vuoksi.

Rangaistukset

Sääntökirjassa mainittiin jo tuolloin nk. one-for-one sääntö rangaistuseliminointien antamiseen kentällä, mutta sitä ei liigan alkuvuosina vielä käytetty. Sen sijaan käytössä oli rikkeistä pelin jälkeen miinuspisteiden antaminen, joka ei oikein ikinä toiminut oikein, rangaistuksista ja niiden suuruudesta kun pystyi ”keskustelemaan” päätuomarin kanssa jälkikäteen.

Erityisesti hiilidioksidilla pelaaville pelien jälkeinen lähtönopeuksien mittaaminen oli tuolloin aikamoinen riski, kronorajojen rikkomisesta ”nesteelle” menneellä mutkalla pelannut pelaaja saattoi saada jopa -50 pistettä per peli, joka oli sitten omiaan tuhoamaan voitetunkin matsin aika totaalisesti. Kronottaminen oli myös varsin erilaista kuin nykyään, osaava tuomari kun oikein pystyi hakemaan miinuspisteitä etukäteen herkiksi tiedetyistä mutkamerkeistä.

Kun rangaistukset jaettiin miinuspisteinä pelin jälkeen, niin nykysysteemiin nähden rikkeestä kärsinyt joukkue ei kentällä saanut mitään hyvitystä. Tätä pyrittiin sitten korvaamaan ns. käänteisillä pisteillä, eli jos joukkue sai esim. -25 pisteen rangaistuksen, niin toiselle tiimille hyvitettiin tästä puolet. Kuitenkin jos jokin joukkue törmäili kentällä yhdessä pelissä yhteensä -60 pisteen arvoisesti tai pahemminkin, niin pelistä tuomittiin  vastustajalle automaattisesti 100 pistettä, joten ottelupöytäkirjojen täytöstä piti olla varsin tarkkana. Käänteiset pisteet kosivat nekin vain saatuja rangaistuksia, eri kronovirheitä.

Erikoiskiitokset Juicelle ja Maxxonille vanhojen muistelemisesta .

Muut sarjataulukot vuosien varrelta löytyvät täältä.