Monia kiinnostaa paintballin pelaaminen ulkona myös talvella, mutta se tuo omat, välillä vähän kivuliaatkin ongelmansa mukanaan. Innokkaimmille ratkaisut ovat kuitenkin olemassa ja vielä kohtuullisella vaivalla. Pääsäännöksi pitää kuitenkin ottaa, että kylmällä kaikki vie enemmän aikaa kuin normaalisti ja jonkinlaisia varusteongelmiakin todennäköisesti tulee vastaan. Eli vähän normaaliakin enemmän huumoria mukaan reissuun höystettynä valmistautumisella ja homman voi saada toimimaan.

Suurimmat hankaluudet

Pahin pelipäivän pilaaja tai ainakin sen hankaloittaja on talviaikaan kylmyys. Se aiheuttaa ongelmia erityisesti värikuulien kestävyyden ja suojamaskien linssien huurustumisen suhteen. Lisäksi jos pelipulloissa käytössä on hiilidioksidikaasu paineilman sijaan, niin sekin on omiaan hankaloittamaan pelaamista.

Näitä kaikkia ongelmia vastaan voi kuitenkin varautua suunnittelemalla etukäteen.

Säävarausta ja sopivaa pukeutumista

Jos pelipäivän ajankohdan suhteen voi joustaa, niin sillä voi välttää suurimmat ongelmat. Omakohtaisesti voisi sanoa että mukavimmat talvipelit on tullut pelattua aurinkoisessa muutaman asteen pakkasessa. Verrattuna muutamaan plusasteeseen jäävät pois loska ja kosteus ja kovaan pakkaseen nähden yleinen pelimukavuus on aivan eri tasolla. Eli jos se peliporukan puoleen onnistuu, niin pelejä koittaa kannattaa tähdätä/siirtää sellaisella päivälle, jolloin myös sääennuste suosii.

Selvä juttu talvella pelatessa on tietysti lämmin pukeutuminen, joka suojaa kylmältä. Siitä on toinenkin etu, eli kun kuulat merkistä huolimatta tuppaavat viileässä bounssaamaan normaalia enemmän, niin tavallista paksummat pelivaatteet suojaavat myös kivulta.

Erityisesti hansikkaisiin kannattaa panostaa, sillä jos paljain käsin erehtyy pelaamaan, niin kohmeiselle iholle käteen osunut kylmä kuula tekee kyllä ilkeää jälkeä, joka tuntuu ja näkyy pitkään.

Kentän valintaa ja lämmintä taukopaikkaa

Jos on vaihtoehtoja, niin pelipaikan valintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Kylmän aikaan liukkaita paikkoja, esimerkiksi lumesta paljaita kallioita kannattaa välttää kaikin keinoin, kaatuminen ei erityisesti siellä ole mitään mukavaa. Eikä lumihankeenkaan tutustuminen naama edellä pidemmän päälle ole kovinkaan hauskaa, riippumatta siitä mitä talvilajien harrastajat yrittävät todistaa tullessaan mäkeä alas .

Kulku-urien auraaminen pelikentälle ja sen ympäristöön on hyvä suorittaa etukäteen, jos kalustoa tai käsivoimia on siihen saatavilla. Paksumpien hankien aikaan polkujen olemassaolo tekee pelaamisesta huomattavasti helpompaa ja niillä voi myös vaikuttaa siihen miten pelit kentällä sujuvat.

Pelien aikana olisi erinomainen tilanne, jos pelikamat ja miksei pelaajatkin saisi vaikka huoneenlämpötilaan, koska se on erinomainen tapa pitää kuulat ja pelaajat pelikelpoisina. Jos pelipulloissa on käytössä hiilidioksidikaasu, niin niiden suhteen hyvä idea olisi, jos jokaiselle pelaajalle löytyi useampi pullo, jolloin täytetyt pullot voisi jättää rauhassa lämpenemään. Suomalaisittain ideaalia tietysti olisi myös jos pelien jälkeen pääsisi suoraan saunaan .

Jos lämmintä rakennusta tai telttaa ei ole tarjolla, niin kikkoja kuulaongelmien välttämiseen kuitenkin löytyy. Esimerkiksi kuulien säilyttäminen pelipaikalla kylmälaatikoissa, joihin on laitettu pohjalle pari isoa kuumalla vedelle täytettyä limsapulloa hidastaa kuulien viilentymistä kivasti. Kuulaa ulos laatikosta vain sen verran kuin seuraavaan peliin tarvitaan ja kansi tietysti auki mahdollisimman lyhyen aikaa.

Lämmöstä pitää kuitenkin muistaa, että mutkia ja erityisesti kaasupulloja ei saa lämmittää millään avotulella tai lämmittimellä. Tuloksena voi olla varsin epämiellyttävä varoventtiilin levyn hajoaminen tai pahimmassa tapauksessa koko pullon hajoaminen. Eli pullot lämpimiksi vain viemällä ne lämpimään tilaan. Se vie kyllä enemmän aikaa, mutta turvallisuus ennen kaikkea.

Talvikuulia

Värikuulien suhteen kannattaa panostaa palloihin, jotka on suunniteltu erityisesti kylmiin ilmanaloihin, koska kesäkäyttöön tarkoitetut kuulat hajoavat turhan herkästi niin piippuun kuin värikuula-aseen sisällekin, kun lämpötila lähenee nollaa ja painuu sen alle. Nykyään eri valmistajilta saa hyvin näitä nk. ”talvikuulia,” jotka toimivat erinomaisesti myös viileässäkin.

Varsinkin alkutalvesta pelaajilla tuppaa olemaan jemmassa vanhoja kesältä jääneitä kuulia, jotka tietysti pitää käytellä pois ensin. Valitettavasti niiden käyttö usein johtaa siihen että koko pelipäivä on kyseiselle pelaajalle aika tuskaa. Kylmässä tavalliset kesäkuulat hajoilevat helposti niin piippuun kuin värikuula-aseen sisälle ja lippaaseen, jolloin aikaa kuluu putsailuun. Jos joku haluaa tällä lailla testailla niin yleensä pilaa kyllä päivänsä, joten on aika jees varautua ylimääräisillä pelikelpoisilla kuulilla.

Kun piippuun sitten kuitenkin hajoaa kuula, niin kylmässä siitäkin on haittaa paljon enemmän kuin kesäsäällä. Kelistä riippuen väriaine jäätyy piipun sisäpintaan enemmän tai vähemmän nopeasti. Perusteellinen putsaaminen on yleensä hyvä suorittaa jossain muualla kuin kentällä pelin aikana. Yhden kuulan hajoamisen jälkeen piipusta saattaa tulla sitten pelkkää mössöä, joten usein peli saattaa käytännössä loppua kesken. Reikäpiippuun kannattaa varata kunnolla aikaa, reiättömästä selviää vähän vähemmällä ähellyksellä.

Kannattaa muistaa että vedellä pakkasen puolella olevan piipun putsaaminen ei onnistu, vesi jäätyy vähemmän näppärästi siihen kiinni, eli varusteiden kannattaa antaa lämmetä kunnolla ennen märkäpesua.

Muut varusteet

Yleisidea talvipeleihin varustautumisessa on, että jos on oikeastaan mitä tahansa varustetta useampi kappale, niin niitä kannattaa varata mukaan. Maski, värikuula-ase, lipas, pelipullo, putsareita, vaihtovaatteita jne. Vikoja esiintyy ja ongelmia tulee kylmässä helpommin, joten on parempi jos pelejä pystyy jatkamaan muilla varusteilla saman tien kuin käyttämään peliaikaa korjailuun tai putsailuun.

Maskeissa kylmässä ehdoton varuste on huurtumista estävä/hidastava kaksikerroksinen thermal-linssi, tai jos maskin valmistajalla ei sellaista ole tarjolla niin yksikerroksinen nk. anti-fog käsitelty linssi sitten. Linssien huurtuminen johtuu linssin eri puolilla olevan ilman lämpötilaeroista ja tuplalinssi estää tai ainakin hidastaa näkökentän heikkenemisen erittäin mukavasti. Pelipäivän edetessä hikeä tuppaa kuitenkin kertymään pehmusteisiin, joten on hyvä jos voi esim. vaihdella kahden maskin välillä ja jättää toisen kuivumaan lämpimään.

Värikuula-aseissa paineilman käyttö on viileässä se suurin helpottava tekijä. Hiilidioksidin paine pullossa vaihtelee voimakkaasti ulkolämpötilan mukaan, joten sen käyttökelpoisuus laskee sitä mukaa kun elohopeakin tippuu lähelle nollaa tai sen alle.

Värikuula-aseiden voitelussa pitää kylmässä pelatessa huomioida se, että käyttää sellaista öljyä tai muuta voiteluainetta, joka kestää pakkasta. Joidenkin öljyjen mainostetaan kestävän jopa – 80 celsiuksen pakkasen, mutta ei kannata olettaa mutkan toimivan lähellekään niin pitkään, vaan raja tulee kyllä vastaan huomattavasti aiemmin. Useimmin ongelmat johtuvat kylläkin hiilidioksidista kuin mistään muusta. Kesäsäästä tuttujen "palloa per täyttö"-lukemia ei kannata juuri muistella, sillä hiilidioksidia kuluu huomattavasti enemmän. Vähäiseltäkin tuntuvan peliajan jälkeen kuulat lentävät enää vain muutaman metrin tai saattavat jopa jäädä piippuun jaksamatta tulla ulos. Tähän voi tietysti olla syynä kaasun aito loppuminenkin, mutta yleensä pullo vain on jo niin jäässä, ettei kaasussa riitä potkua aseen toimintaan saakka.

Miksi kaasu ei sitten tule hiilidioksidipullosta ulos? Normaalisti hiilidioksidi on pullossa osittain kaasuna ja osittain nesteenä. Ammuttaessa kaasua virtaa aseeseen ja pullossa oleva neste muuntuu sitä mukaa kaasuksi, pyrkien kaiken aikaa pitämään tasapainoa yllä. Tähän vaaditaan lämpöä, joka tulee ympäröivästä aineesta, eli pullon materiaalista ja vielä nesteenä olevasta hiilidioksidista. Tästä johtuu pullon jäätyminen ja se, että välillä pulloa heilutellessa saattaa kuulla, kuinka pullon sisällä kiinteäksi muuttunut CO2 kolisee seinämiin. Näin pahasti jäätyneen pullon lämpeneminen kestää sitten hyvän aikaa. Eli jos vain mahdollista, niin käyttöön kannattaa hommata/vuokrata paineilmapelipulloja koko porukalle.

Värikuula-aseista pumput toimivat pakkasella huomattavasti paremmin kuin puoliautomaatit. Tämä johtuu pääosin pumppujen vähäisemmästä kaasunkulutuksesta per laukaus ja tietysti siitä, ettei niillä tule ammuttuakaan yhtä paljon, joten kuularikkojen mahdollisuus vähenee sillä tavoin suhteessa. Tämä pätee tietysti hiilidioksin kohdalla, paineilmalla puoliautomaatitkin toimivat mallikkaasti. Semeillä kannattaa joka tapauksessa varautua sellaisiin ongelmiin, että hiilaria alkaa jossain vaiheessa puskea ulos jokaisesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin reiästä. Tästä ei sitten selviä oikein muuten kuin antamalla mutkan lämmetä todella hyvin. Ongelma johtuu puhtaasti siitä, että aseen venttiili jäätyy auki ja samalla tiivisteellä ei kannata yrittää pelaamista vähään aikaan, jos sitä ei tarvitse vaihtoon laittaa.

Jos värikuula-aseessa on ohuita nk. macroline-letkuja, niin niiden kanssa kannattaa odottaa ongelmia. Kylmällä säällä nämä letkut supistuvat turhan voimakkaasti verrattuna metalliseen liittimeen, eli tuloksena on hyvin usein vuotavia liittimiä. Joten jos vain mahdollista, niin ennen talvipelejä kaikki tällaiset letkut vaihtoon.

Sähköiset värikuula-aseet

Sähkömutkien kanssa pelaaminen kylmillä ilmoilla ei ole sinällään sen kummempaa kuin mekaanisillakaan, sähköpuoli itsessään kestää pienen kylmän kohtuudella, mutta patterien rajat tulevat sitten helpommin vastaan. Pelipäivään kannattaa varautua vaihtamalla tuore paristo jo valmiiksi ja varaamalla myös ylimääräisiä mukaan ja pitämällä vaihdokkaat lämpimässä ennen käyttöä.

Nykyaikaisista sähkömutkista nk. spool valve-tekniikalla toimivat tuppaavat olevaan herkempiä vikaantumaan kylmässä kuin nk. poppet valve-mutkat. Tämä johtuu siitä, että spool valvet vaativat toimiakseen enemmän rasvaa koneistoonsa, joka sitten jäähtyessään muuttuu jäykemmäksi, jolloin lisääntynyt kitka sitten alkaa haitata toimintaa.

Kaikkiaan kannattaa asennoitua niin, että sähkömutkaan voipi pakkasella hyvinkin tulla ongelmia, eli varamutkaa mukaan. Yksi ihan hyvä keino on jättää sähkömutkat yhteisellä sopimuksella kokonaan pois ja pelailla mekaanisillä välineillä.

Pelimuodoilla ja pelinvetäjällä iso merkitys

Kylmällä kannattaa myös etukäteen miettiä minkälaisia pelejä pelataan. Eihän normaaleissa pelimuodoissa mitään vikaa ole, mutta viileässä improvisoiminen voi kannattaa, jos kaikki pääsevät sen ansiosta liikkeelle. Esimerkiksi pelimuodoissa kannattaa panostaa siihen, että odotusajat kentän ulkopuolella jäävät lyhyiksi ja itse pelissä istuskelu yhdessä paikassa ei kannata.

Toimia ovat esimerkiksi erilaiset renegeraatiota käyttävät pelimuodot, jossa peliin voi palata saman tien käytyään sovitussa paikassa. Jos kenttä ei sopi respapeleihin tai niitä ei vain haluta pelata, niin tavallisen lippupelin pelaaminen kentälle tavallista lyhyemmillä peliajoilla avittaa myös, jolloin pelissä ensimmäisinä pudonneet eivät joudu odottamaan niin pitkään viileässä.

Erityisesti korostuu pelin vetäjän rooli siinä kuinka pelit etenevät, eli hyvänlaisen tahdin ylläpitäminen siinä miten uusi peli saadaan aina käyntiin pitää porukan lämpimänä. Pelimuotojen miettiminen valmiiksi ja valmistelu etukäteen sekä paikan päällä ennen pelien alkua mahdollistaa sen, ettei pelien välissä tarvitse arpoa ylimääräisiä. Lisäksi tehokas kommunikointi niin siitä että milloin aloitellaan, kuin että missä välissä pidetään pidempää ruokataukoa, helpottaa kummasti toimintaa.

Mieleenpainuvia pelejä, suuntaan tai toiseen

Lumien aikaan pelaaminen voi olla aikamoinen kokemus. Valmistautumisesta riippuen siitä voi tulla mainiota ajanvietettä tai jopa niin huono fiilis että joillekin päällimäiseksi jää ”ei koskaan enää pakkasella,” joten ota mukaan myös aimo annos harkintaa ettei homma mene räpellykseksi .

Tästä takaisin "Mitä on paintball?"-sivulle

Artikkeli on aiemmin ilmestynyt Snapshot-lehden numerossa 1/2000, josta se on pariinkin kertaan kirjoitettu uudelleen ja ajanmukaistettu.Viimeisin päivitys 08/2018.