Paintball on sikäli erikoinen laji, että sen syntyhistoria on hyvin tiedossa. Se on yksi nuorimmista urheilulajeista, ensimmäinen peli pelattiin vasta vuonna 1981, joten vertailussa se sijoittuu aivan lapsenkenkiin esim. lumilautailun kanssa, kun niitä verrataan vaikkapa jalkapalloon tai jääkiekkoon, joiden historiaa voidaan seurata eri vuosisatojen taakse.

Ensimmäinen peli pelattiin siis 80-luvun alussa, mutta pelin idea sai alkunsa keväisenä iltana joko vuonna 1976 tai 1977 Floridassa Jupiter-saarella. Sikäli poikkeuksellista on, että paintballin keksijät osataan jopa nimetä, mitä ei voidakaan sanoa kovin monesta muusta lajista. Tuolloin paikalla olivat Charles Gaines, Hayes Noel ja Bob Gurnsey, joiden keskustelusta laji sai alkunsa. Tuolloin ei tietenkään puhuttu paintballista eikä Survival Game:sta, vaan aiheena oli, miten saataisiin yhdistettyä esim. suurriistan metsästyksen yhteydessä tai muussa vaaratilanteessa ihmisen tuntema adrenaliinin ja terävöityneiden aistien aiheittama jännityksen ja pelon tunne vaarattomaan ympäristöön, jossa sen voisi tuntea uudelleen ja uudelleen.

Tuolloin kiistakapulana oli myös se, että Gurnsey väitti maalaisympäristössä kasvaneen ihmisen selviytyvän paremmin väijytystilanteessa kuin kaupunkilaisen. Tämä elinympäristön tuomien kykyjen puolustaminen ei purrut Noeliin, joka väitti, että selviytymiskyvyt ovat samoja, on ne sitten opittu metsällä tai Wall Streetin pörssisaleissa. Väittely päättyi ratkaisemattomaan, mutta se ei suinkaan kuollut pois, vaan sitä jatkettiin vuosien saatossa mitä erilaisimmissa paikoissa, etsien erilaisia vaihtoehtoja sen ratkaisemiseen.

Sitten ratkaisu löytyi: "Nel-Spot 007 Color Marking Gun," eli kuula-ase, joka oli tuolloin myynnissä käytettäväksi erilaisten kohteiden värillä merkitsemiseen. Käyttökohteina olivat kaadettavien puiden merkkaaminen hankalassa maastossa sekä riistan ja karjan laskennan helpottaminen. Ja sitten mukaan tuli myös ihmisten merkkaaminen sen selvittämiseksi, kuka pystyisi parhaiten selviytymään.

Nel-Spot 007 Color Marking Gun "Nellietä" ei ollut suunniteltu kovin nopeaan ampumiseen, lataaminen tapahtui pienestä nupista vetämällä, joka johtikin äkkiä lataussormen kipeytymiseen (myöhemmin joku kekseliäs tajusi lisätä pumppukahvan ja kiinnittää sen nuppiin)

Ensimmäinen peli
Kun väline oli vihdoin löytynyt, ryhtyivät keksijät järjestämään ensimmäistä peliä, joka saatiinkin aikaan 27.6.1981 New Hampshiressä. Ensimmäiseen peliin otti osaa kaksitoista henkilöä, joista jokainen oli omillaan, eli joukkuepeliä ei silloin vielä edes oltu ajateltu. Pelin voittaisi se, jonka onnistuisi ensimmäisenä noutaa neljästä pelikentällä olevasta lippukolmiosta liput ja viedä ne toiseen kahdesta sivurajoilla olleesta tukikohdasta. Koska kellään ei tuolloin ollut mitään käsitystä siitä, miten peli lähtisi käyntiin, niin aikarajaksi asetettiin hulppeat kaksikymmentäneljä tuntia. Pelaajat lähtivät kukin liikkeelle eri kohdista sivurajaa siten etteivät alussa nähneet toisiaan.

Peliä edeltävänä iltana järjestettiin eräänlainen vedonlyöntitilaisuus, jossa saattoi lyödä vetoa eri pelaajien voiton puolesta. Vaikkei kellään ollut mitään varmaa tietoa tulevan pelin kulusta, niin metsästäjien ja Vietnamin veteraanien epäiltiin olevan todennäköisempiä voittajia.

Mitäpä kukaan tiesi? Veteraanien toteamus pelin jälkeen oli, että "Siinä ei ole mitään samankaltaista Vietnamin kanssa." Voittajaksi tosin selviytyi metsämies, mutta häntä ei kukaan pelin aikana nähnyt, eikä hän ampunut laukaustakaan. Ehkäpä tästä löytyikin sitten vastaus siihen, että oliko maalaispoika paremmassa asemassa kuin kaupunkilainen. Tosin toisenlaisiakin tarinoita syntyi, sillä eräs kaupunkilaislääkäri päätti kesken pelin jättää lippujen noutamisen sikseen ja jäädä vain vaanimaan muita pelaajia. Hänen onnistui eliminoida viisi pelitoveriaan ennen pelin loppumista, mikä on aika määrä kahdestatoista pelaajasta. Lisänimi "Dr. Death" meni oikealle miehelle.

Ensimmäisessä pelissä nähtiin myös ensimmäinen antautuminen, kun lujahermoinen pelaaja käytti päätään ja onnistui kaasun loputtua hämäämään toisen pelaajan antautumaan ja merkkasi tämän sitten rikkomalla värikuulan tämän vaatteisiin. Kaikenlaista improvisointiakin nähtiin, muun muassa kävyn käyttö muka kranaattina epätoivoisessa tilanteessa.

Kaikki peliin osallistuneet luovuttivat ennen peliä oman pelisuunnitelmansa suljetuissa kirjekuorissa. Jälkikäteen jouduttiin sitten toteamaan, ettei kukaan ollut niitä noudattanut. Sama pätee aika hyvin nykyisiinkin metsäpeleihin.

Varusteet
Ensimmäisessä pelissä käytetyt Nel-Spot-pistoolit muistutti nykyisiä värikuula-aseita vain piipun ja kahvan osalta, eli niissä ei ollut edes pumppua, vaan latausliike suoritettiin rungon kyljessä olevaa tappia vetämällä, joka oli suoraan kiinni boltissa. Tämä vei nopealtakin pelaajalta 2-3 sekuntia, joten kun ensimmäinen pumppu keksittiin kiinnittää, niin tulinopeuden lisäys oli huomattava. Toisessakin tärkeässä varusteessa, eli värikuulissa on tapahtunut huomattavasti muutoksia, sillä ne eivät olleet alun perin vesiliukoisia, vaan esim. puiden merkitsemiseen käytettyinä niiden piti nimenomaan kestää kosteutta, joten alkuaikoina väriä sai hangata pois tärpätillä. Pelien jälkeiset pesutalkoot olivat alkuaikoina sitten yksi hyvä syy lisää välttää osumien ottamista.

Hyvin kuuluisaksi muodostunut Splatmaster ei siis ollut ensimmäinen värikuula-ase, mutta se oli ensimmäinen nimenomaan pelikäyttöön valmistettu, värikuulia ampuva ase. Sitä ryhdyttiin valmistamaan, jotta lajista saataisiin edullisempi aloittaa, mikä tavoite saavutettiinkin suhteessa edullisista muovipolymeereistä tehdyn rungon avulla.

Suojavarusteista suojalasit eivät tietenkään olleet pelin aloitusvaiheessa mitenkään erikoisia, vaan käytössä oli todennäköisesti jos jonkinlaista kaupan hyllyltä löytynyttä suojusta. Motocross-varusteistaan tunnettu JT Racing ryhtyi sittemmin valmistamaan nimenomaan paintballiin tarkoitettuja suojalaseja, jonka jälkeen markkinoilla on nähty useampiakin alan yhtiöitä.

Mitä sitten tapahtui?
Ensimmäisen pelin jälkeen lajin liikkeellelähtö ei ollut mitenkään vauhdikas. Jonkin ajan jälkeen pelattu toinen peli oli kuitenkin jo joukkuepeli, jossa nähtiin myös ensimmäinen naispelaaja. Tämän jälkeen uuden lajin markkinoinnissa oli ongelmia lähinnä sen vuoksi, että ihmiset eivät halunneet investoida kohtuullisen suuria summia täysin tuntemattomaan asiaan. Tämä ongelma ratkesi, kun keksittiin vuokraustoiminnan aloittaminen, jonka jälkeen kasvu olikin huimaa. Yhdysvaltoihin perustettiin muutamassa vuodessa noin neljäsataa kenttää, joiden avulla laji saatiin leviämään vauhdilla.

Lajin kasvaessa Bob Gurnseyn perustama National Survival Games alkoi järjestää kansallisia mestaruuskisoja ja vuokraustoimintaa franchasing-pohjalta, muttu tuolloin turnaukset olivat aika erilaisia kuin nykyään. Yleisimmässä formaatissa joukkuekoko oli viisitoista pelaajaa ja peliaika pisimmillään kaksi tuntia, joista on sittemmin tultu voimakkaasti alaspäin. Peliajoista johtuen turnauksissa saattettiin pelata vain pari peliä päivässä per joukkue ja pelit olivat kenttien koonkin takia huomattavasti hidastempoisempia kuin nykyversio.

National Survival Games kaatui sittemmin oikeusjuttuihin ja laji on levinnyt kulovalkean tavoin viimeisen kahden ja puolen vuosikymmenen aikana. Viimeisimpien arvioiden mukaan Yhdysvalloissa paintballia harrastaa vuosittain noin 5 miljoonaa ihmistä ja kilpapuolella on jo nähty ensimmäiset aivan ammattimaisesti pelaavat joukkueet. Eivätpä herrat Gaines, Noel ja Gurnsey aloittaessaan tienneet minkälaisen lajin pistivät liikkeelle .

Tästä takaisin "Mitä on paintball?"-sivulle

Julkaistu Snapshotin numerossa 8/1999, jonka jälkeen kirjoitettu uusiksi.

Lähdeluettelo:
The New Official Survival Game Manual, Lionel Atwill, 1983.

"An Interview Bob Gurnsey I & II"
Action Pursuit Gamesin syys- ja lokakuun numerot 1992.

"Looking Back with Andy Greenwell"
Action Pursuit Gamesin lokakuun numero 1993.