Puolustusvoimien kanssa yhteistyössä järjestettävä Pohjanmaanlinja on maanpuolustusharjoitus ja skenariopelitapahtuma, joka tulee tänä vuonna kalenterissa vastaan heinäkuun lopulla. Paintball.fi kyseli järjestäjiltä menneistä ja tulevasta pelistä ja pyysi valottamaan millä lailla tapahtuma poikkeaa "normaaleista" värikuulapeleistä. Mielenkiintoista tarinaa tulikin reilusti, Pohjanmaalla Mällinevan maastossa järjestettävä, neljä päivää ja kolme yötä kestävä peli on aivan omassa kastissaan muihin paintball-tapahtumiin verrattuna.

Kimmo Kainulainen: Pohjanmaanlinja järjestetään tänä vuonna kahdeksatta kertaa. Valota vähän asiaa täysin tuntemattomille mistä on kyse? Linja lienee hieman eri juttu kuin tavalliset paintball-skenaariot jo useamman vuorokauden pituutensakin vuoksi.

Antti Mäki: Pohjanmaanlinja on kehittynyt kahdeksan vuoden aikana melkoisesti - eikä suoraviivaisesta kehityksestä todellakaan ole kyse. Kaksi asiaa on silti pysynyt vakiona: toinen on paintball ja toinen on sissi- ja tiedustelutoiminta. Näitä kahden asian yhdistämisestä tässä on kyse.

Miksi paintball? Harrastustausta, mutta entistä selkeämmin tosiasia on, että mitään vastaavaa pelivälinettä ei ole. Elävöittämisvälineestä puhuvat maanpuolustuspiireissä. Pelimiehet puhuvat immersiosta eli siitä, että eläytyy tarinaan, pelimaailmaan, skenaarioon. Paintball-mutka Pohjanmaanlinjalla on taianomainen väline tunnelman luomiseen.

Paintball-kuula puolestaan on tunnelman pahin vihollinen, nimittäin osuma ja "kuolema" katkaisee sen immersion. Tätä korjataan sissi- ja tiedustelutoiminnalla, jossa asetta kannetaan, mutta lopullista taistelukosketusta vältetään ja sitten kun ammutaan, niin ammutaan paljon ja ollaan irti ennen kuin vastaanottavaosapuoli ehtii sanoa "elintarvikeväri."

Jo ensimmäisessä maailmansodassa huomattiin, että suora hyökkäys tai puolustaminen syö miehiä enemmän kuin ehditään varustaa. Pohjanmaanlinjalla kuitenkin iso osa homman jujua on suoja-asemassa safkan laitto, tähystysvuoro ziljoonan hyttysen kanssa ja ne yöt metsässä hyvässä seurassa purnaten. Tämän tarinan kertominen vaatii muuta kuin "spawnista" uuteen aaltoon syöksymistä ja sissi- ja tiedustelutoiminnalla maalataan nämä toiset säännöt. Vihollisen lähestyminen tai tuliylläkössä väijyminen vie helposti tunteja ja yhteenlaskettuna adrenaliinina annos on niissä paljon suurempi kuin hetken tulitaistelussa.

Eli paintball + sissi- ja tiedustelutoiminta = pitkä viikonloppu hujauksessa.

Miten linja alun perin keksittiin ja miten se on muuttunut vuosien varrella?

Hahaaa. Olimme pelanneet päivän mittaisia 20 - 30 jampan hyvin toimintapainotteisia metsäskenaarioita muutaman vuoden. Tämä yhdistettynä lapsesta asti jatkettuun strategiapeliharrastukseen johti ideaan. Innoittajana taisi olla Steel Panthers -strategiapeli. Kaksi järjestäjää, Markus Latvala ja Juha Kopakkala keksivät konseptin, että isompi joukko ukkoja metsään ja sitten kumpaankin päähän kenraalit pelaamaan erillistä strategiapeliä ja käskemään siihen liittyen ukkoja.

Ihan alkuperäisen idean mukaisessa muodossa linjaa ei koskaan järjestetty. Kenraalit olivat muuttuneet Rotta-rykmentin komppanianpäälliköksi ja sinisen sissijoukkueen johtajaksi. Lisäksi kokonaistilanteen hallinta ja pelinjohtajat olivat erikseen. Meitä oli viisi. Ensimmäisellä kerralla oli haalittu kaikki tunnetut mutkat ja onnekkaimmille oli kk-miehen semit, olikohan yksi tai kaksi per puoli. Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus vakiinnutti juuri toimintaansa ja partiossa tapaamani ennakkoluuloton piiripäällikkö päätti kokeeksi varustaa Pohjanmaanlinjan. Saatiin siis teltat, maastopuvut ja ne kullanarvoiset radiot, Vietnam-leffoista tutut venttiseiskat.

Linjan ensimmäinen kehityslinja oli pelinjohtajien kontrollin vähentäminen ja johtamispäätösten vähittäinen siirtäminen kokonaan osallistujille. Ja osallistujamäärä kasvoi hirmuisesti. Panostettiin erityisesti taisteluiden rytmittämiseen ja loppua kohden kohoavaan toimintaan tiedusteluvaiheista kohti Suurta Taistelua.

Toinen kehityslinja oli realismin lisääminen. Realismilla tarkoitetaan sissi- ja tiedustelupuolen painottamista. Tätä alettiin hakea, jotta päätön syöksyminen kohti taistelunääniä saatiin vähenemään, kun päälliköille alkoi muodostua kuva vihollisen liikkeistä. Tässä onnistuttiin erinomaisesti, nimittäin vuonna 2006 realismi huipentui siihen, että Mällinevan teillä ei liikkunut mitään. Sissi ja tiedustelija eivät tietenkään avoimelle mene, mutta ei sitä sitten juuri ammuttukaan.
Viime vuonna tuotiin mukaan ammattimiesten rakentama skenaario, jossa noita sisseiltä ja tiedustelijoilta hiljentyneitä teitä käytti jalkaväki. Tämä jalkaväki toimi mönkijöillä ja Paranoia ry:n tankilla mobilisoituna maaliosastona pitäen maskia kokoajan päässä. Sissit ja tiedustelijat olivat tyytyväisiä kuten järjestäjätkin. Viime kesän osallistujamäärä oli pienin sitten ensimmäisen vuoden, mutta tilannekeskuksessa näytti siltä, että tapahtuu paljon enemmän kuin parhaana vuonna 140 hengen voimin.

Minkälainen linja on tänä vuonna työn alla, onko isompia muutoksia aiempaan? Kuinka paljon odotatte osallistujia?

Tänä vuonna linja jatkaa viime vuodesta, kun palautteessa nimenomaan sitä on toivottu. Keskeinen tavoite on nostaa osallistujamäärä tuplaksi, eli järjestäjien lisäksi tavoitteena on saada mukaan 120 sissiä tai tiedustelijaa tai heidän upseeriaan. Yhteydenottojen puolesta näyttää tosi hyvältä, vaikka poliittisista syistä jouduttiin olemaan ihan hiljaa huhtikuulle asti.

Maastossa liikkuvan jalkaväen ja ajoneuvokaluston joukko-osastotunnuksia kehitetään tiedustelijoiden iloksi. Samoin taustalla, lähinnä radioliikenteessä kulkevaa suuren sodan tarinaa tuodaan vielä vähän lisää esille. Sissien kohteiksi on myös rekrytoitu lisää jalkaväkeä ja Paranoia miettii toisen tankin rakentamista.

Henki on selvä, sama homma kuin viimeksi, mutta isommin. Viime heinäkuussa, kun neljättä vuorokautta oli taisteltu sunnuntaiaamuna kello kahdeksan jälkeen jokainen osallistuja ja järjestäjä olivat vielä Mällinevalla loppukahinoissa. Semmoista taipumatonta sankaruutta.

Kuinka suuri ryhmä Pohjanmaanlinjaa on järjestämässä?

Järjestäjiä on nyt listalla 64 ja heidän lisäkseen on kolme pohjalaista, jotka eivät interneettiin koske. Vuosittain itse linjalle on osallistunut 30 - 40 järjestäjää, mutta toimimme jatkuvan Pohjanmaanlinjan mallilla. Kerran järjestäjä, aina järjestäjä.

Aika isona erona normaaleihin paintball-tapahtumiin verrattuna Pohjanmaanlinja on yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa ja sen käymisestä saa kertausharjoituspäiviä. Millainen operaatio sotilaspuolen tuen saamisessa alun perin oli ja pitääkö sen eteen tehdä joka vuosi töitä?

Tuen saaminen hoitui tosiaan alun perin Keski-Pohjanmaan maanpuolustuspiirin päällikön Terho Tattarin tuella. Tuki saatiin aika helposti, kun ainoana siviilinä piiripäälliköksi tuolloin nimetty Tattari haki vapaaehtoiselle maanpuolustukselle uusia avauksia ja satuttiin tuntemaan toisemme vastaavista järjestelyistä partiossa.

Parina edellisenä vuotena on ollut syytä olla vähän suu soukemmalla, kun noissa toisissa piireissä on käyty aika kiivasta keskustelua uuden lainsäädännön valmistelusta. Tänä vuonna asian eteen on pitänyt tehdä töitä, kun Pohjanmaanlinjasta tuli melkein poliittinen kysymys. Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta astui tämän vuoden alussa voimaan ensimmäinen laki ja siinä pistetään aika selvästi raamit sille hommalle. Pohjois-Suomessa oli esikunnan toimesta tutustuttu erään seurakunnan järjestämään 15-vuotiaiden airsoft -leiriin, jota maanpuolustuskoulutus oli tukenut puolustusvoimien kalustolla. Kenraalilta kävi käsky, että tämmöisiä leikkejä ei enää puolustusvoimien kalustolla järjestetä. Siinä meni sitten kaikki muutkin leikkikalut eli paintball-kalustoa hyödyntävä Pohjanmaanlinja myös.

Kun maaliskuun alussa asiasta vihdoin kysyttiin meiltäkin, lähdimme huolella esittelemään viime vuoden Pohjanmaanlinjaa. Lopputulos oli odottamamme eli Pohjanmaanlinjan asemaksi vahvistettiin sotilaallinen harjoitus vapaaehtoisena maanpuolustuskoulutuksena. Pelottavasti räkäpältä kuulostava termi tarkoittaa, että puolustusvoimat varustaa meidät jatkossakin, tosin vielä paremmin kuin ennen. Huonona puolena on täysi-ikäisyyden vaatimus. Tänä kesänä odottelemme sotavaltion ammattimiehiä Mällinevalle arvioimaan ja ottamaan oppia. Pohjanmaanlinjan järjestäminen ja johtaminen on kuitenkin edelleen meidän käsissä. Toistaiseksi...

Forum-kirjoittelussa ja menneiden vuosien palautteessa viitataan usein tunteikkaastikin Mällinevaan eli alueeseen jossa peli järjestetään. Onko kyseessä minkälainen maasto?

No lähinnä pohjanmaanlaista kangasmetsää, jota päärata ja suuri suoalue muokkaavat mukavasti keskelle suppenevaksi "areenamaiseksi" alueeksi. Lääniä kyllä riittää melkein kymmenen kilometriä suuntaansa. Maasto on onneksi aika peitteistä eli yleensä pystyy paintball-kalustolla ampumaan sinne, mihin näkeekin. Paitsi Mällinevalla...

Ei sitä voi sanoin kuvailla! Pohjanmaanlinjan alueen ytimenä toimiva Mällinevan suonsuojelualue ei niinkään ole paikka vaan mielentila. Tai reikä todellisuudessa, nimittäin joka kesä melkein viikon hyppään siihen reikään ja kaikki muut asiat unohtuvat.

Pohjanmaanlinjalla "osapuolina" ovat armeija-ajalta useimmille tutut siniset ja keltaiset joukot. Kuinka joukkueet muodostetaan, pääseekö kaveriporukka samalla puolelle? Entä kuinka ilmoittautuminen tapahtuu?

Ilmoittautuminen Pohjanmaanlinjalle tapahtuu kahdessa osassa: maanpuolustuskoulutuksen järjestelmän kautta vakuutuksia ja maksuliikennettä varten sekä suoraan järjestäjille varsinaisella ilmoittautumislomakkeella. Ilmoittautumisessa kysytään aika paljon tietoa, jotta kaikille saataisiin oikea tehtävä.

Kaverit sijoitetaan aina samalle puolelle. Muuten osapuolten eli komppanioiden koostamisessa yritetään huomioida niin tasapuolisuus kuin erikoistaitojen tai kokemuksen tarkoituksenmukainen jakautuminen. Komppanioiden sisällä kokoonpanot ja tehtävät muuttuvat kuitenkin Pohjanmaanlinjan aikana, kun väri korjaa satoaan. Ilmoittautuessa kokonaiset ryhmät saavat alennuksen osallistumismaksusta ja saman sijoituksen. Tiedustelijana taitava, hiljainen ja nopea partio pääsee helposti viettämään koko linjan keskenään.

Onko pelaajille tarjolla minkälaisia tehtäviä, jaetaanko joukot kuinka erilaisiin osastoihin?

Perustehtäviä ovat tiedustelu ja sissit. Tiedusteleminen on tarkoitettu HC-porukalle, joita kiinnostaa enemmän tiedustelutaitojen ylläpito, havaitseminen ja havainnon välittäminen kuin taistelu. Sissit tekevät kaikkea muuta. Lisäksi komppaniat tarvitsevat joukkueiden johtajia ja komppanian päälliköt. Erityisesti sissit voivat odottaa tasapuolisesti vaihtelevia tehtäviä, joko kaaduttuaan tai juurikin siksi, että säilyvät vihollisen selustassa hengissä. Ja johtopaikat tuppaavat vapautumaan täytettäviksi värjäytymistapausten vuoksi.

Ryhmissä ja partioissa on radistit, jotka ovat kuitanneet radiot. Tosin radioiden kantovuoro ja varsinainen viestitysvuoro kiertää. Järjestäjät hoitavat kaikki tukitehtävät komppanioissa: huoltoryhmä, vääpeli, kuljettajat komppanian päälliköiden tiedustelu- ja tilannepäivystäjät.

Kuinka värikuulien ja kaasujen huoltopuoli hoidetaan maastossa?

Värikuulaa ja ilmaa on saatavilla komppanioiden tukikohdissa ja Manalassa, jossa kaatuneet ilmoittautuvat. Useimmiten kuulaa on kulutettu ja ilmaa tarvitaan juuri kaatuneeksi ilmoittauduttaessa. Kuulahuolto on hieman haasteellista, koska metsässä on kosteaa ja reissu on pitkä, mutta järjestäjien logistiikka on oppinut hoitamaan haasteen. Hyötynä on tietysti, että olosuhteet suosivat "turnauskuulan" käyttöä.

Ilmaa saadaan sukelluspulloissa myös maastoon suoja-asemiin. Samoin kuulaa, tosin velaksi. Nämä ilman ja kuulan kuljetusoperaatiot ovat kuitenkin tilanteeseen kuuluvaa toimintaa eli vastustaja tietenkin pyrkii estämään huollon. Viime vuosina päälliköt ovat yrittäneet työntää komppanian autolla ilma- ja kuulahuoltoa mahdollisimman eteen.

Peli kestää huomattavasti pidempään ja alue on reilusti suurempi kuin "normaalissa" värikuulaharrastajan pelissä. Esimerkiksi miten yksi vuorokausi voisi tavalliselta pelaajalta kulua?

Herätys puolijoukkueteltassa. Yön hyytävä usva on kadonnut ja kuuma aurinko alkaa herätellä kuusi tuntia sitten täydennykseksi saapuneiden sissien lisäksi helikopterin kokoisia paarmoja. Trangiaan vettä kiehumaan ja nuudelit sekä lihapullat sinne perään. Tasapainoiseen aamupalaan kuuluu myös pikakahvi, jota ryhmänjohtaja maustaa koko porukalle: "puolen tunnin sisällä liikkeelle, partiovarustus."

Trangian tiskaus on vielä kesken, kun tulee kiire komentopaikalle. Trangian palautus tyytymättömälle vääpelille ja äkkiä reppu mukaan (kuulia, vettä ja ruokaa vuorokaudeksi sekä toivottavasti tarpeeton sadeviitta). Reppu on täynnä kuulan jämiä aamuyön kaatumiseen johtaneesta koitoksesta. Komppanianpäällikkö antaa käskyn koko ryhmälle: ryhmän tehtävä on viedä vihollisen selustassa toimivan 2. joukkueen suoja-asemaan nimeltä Frutti seuraavat varusteet: vesi, sinko ja akkutäydennys. Tehtävän jälkeen ryhmä liittyy 2. joukkueeseen.

Tällä kertaa liikkeelle lähdetään pakettiauton lavalla: komppanialla on siis tiestöä valvonnassaan. Jalkautumispaikalla selviää, että hallussa oleva tie vei melko lailla sivustaan eli edessä on metsämarssi 2. joukkueen alueelle. Tunnustelija asetetaan eteen ja liikkeelle. Tavaran raahaaminen ei ole herkkua, mutta onneksi reitti kulkee kuivalla eikä Mällinevan ylitse.

Puolen tunnin etenemisen jälkeen tunnustelijat ilmoittavat todennäköisesti tuoreista jäljistä, jotka seuraavat kulkusuunnassamme risteävää ojaa. Suojaamme joka suuntaan, kun ryhmänjohtaja ja radisti keskustelevat jäljistä komentopaikan kanssa. Viereisen miehen kantamasta ryhmän vararadiosta kuulen, että suoja-asema Quatrolla ryhmä Pepperoni äänihavainnon saatuaan valmistelee ylläkköä luultavasti meidän suunnastamme lähestyvälle viholliselle. Oman kartan mukaan Quatro on alle puolen kilometrin päässä eli vihollinen on lähellä.

Jatkamme matkaa, kunnes Quatron suunnalta alkaa kuulua kiivaan taistelun ääniä. Taistelu jatkuu eli Pepperonin yllätys ei ilmeisesti onnistunut. Ryhmänjohtaja on radiossa. Tarkastan mutkan, kohta ammutaan... Ei, jatkamme eteenpäin vaikka aivan lähellä omat taistelevat edelleen ja olisimme varmaan vastustajan selustassa. Mitä järkeä!

Tien ylityksen jälkeen pidetään tauko. Vettä ja leipää. Ryhmänjohtaja selittää, että Pepperonin taistelun hämätessä pääsimme toivottavasti ylittämään tien vihollisen selustaan ilman, että meitä havaittiin. 2. joukkue tarvitsee kipeästi huoltoa ja meitä täydennykseksi. Muu komppania ja uudet täydennykset hoitavat kyllä oman reviirin.

Kaukopartio-huoltokolonna jatkaa matkaansa. Tieltä kuuluu moottoriajoneuvojen ääniä. Radion mukaan vihollisen jalkaväkeä, Porin prikaatia. Yhteensä neljän tunnin retken jälkeen vaihdamme onnistuneesti lähestymistunnuksia Fruttin vartiomiehen kanssa ja olemme perillä. Hiki valuu. Suoja-aseman muodostavan sissiteltan edessä sekoitan asemalta saamassani trangiassa vettä ja mustikkakeittoa. Mitään lämmintä ei tee mieli.

Selviää, että kolme suoja-asemaa vartioivaa miestä ovat kaikki, mitä 2. joukkueesta on jäljellä ellei joukkueenjohtaja partioineen palaa yhteyspisteeltä, jossa he odottavat kadonnutta ryhmää mahdollisen radiovian varalta. Tukikohdasta on kyselty lisävahvistuksia... Menee makoiluksi.

Päikkärit katkeavat, kun radiosta kuuluu joukkueenjohtajan ilmoitus löytyneestä, tyhjän akun hiljentämästä ryhmästä. Ryhmän ja suoja-asemaa vartioineen partion käsketään valmistautua lähtemään hyökkäykseen.

Radion mukaan vihollisen komppanian tukikohtaa valvovat tiedustelijamme ovat kuulleet vahvennetun ryhmän valmistautuvan tärkeälle tehtävälle viedäkseen radioiden akkuja etumaastoon. Ovat siis venttiseiskat väsymässä naapurissakin. Joka tapauksessa joukkueenjohtaja aikoo houkutella kyseisen ryhmän ansaan. Kadonneeksi luullun ryhmän puolikas tulee suoja-asemalle ja vapauttaa nyt partiolla vahvennetun ryhmämme liikkeelle. Yksi lähtee oppaaksi.

Kierrämme Porin prikaatin halussaan pitämän risteyksen taakse. Neljä miestä saa tehtäväkseen avata tulen risteykseen joukkueenjohtajan partion tiedustelemista asemista. Asema on sopivasti sellainen, että sen selkäpuolelta vihollisen täydennyksiä kantava ryhmä todennäköisestä kulkee. Komppanian päällikkö on käskenyt vihollisen tukikohtaa valvoneet tiedustelijat seuraamaan täydennysporukkaa ja ilmoittamaan, kun ne ovat ansan kannalta parhaassa paikassa.

Asetumme väijyksiin, neulaset pois maskista ja maski päähän. Ja kohta syöttimme aloittaa tulituksen. Ansa toimii, vihollisen ryhmä, 8 miestä etenee pian varovaisesti edestämme kohti yhä ampuvien tovereidemme selustaa. Vihollisilla on valmiiksi maskit päässä, joten heidän kohtalonsa on sinetöity. Tulta!

Kolmelta suunnalta yllätetty vihollinen syö pölyä. Tosin menetämme kolme miestä kahdeksasta vihollisesta. Ja joukkueenjohtajamme on yksi kaatuneista. Vihollisen akkutäydennys on kuitenkin estetty ja ilman yhteyksiä joutuu turvallisuussääntöjen mukaan poistumaan maastosta.

Väijytyksen nerokkuutta vielä selostetaan kaatuneille vihollisille, kun komppanian komentopaikka vaatii meitä liikkeelle. Porin prikaatin miehet risteyksessä ovat kokoajan voineet ilmoittaa tapahtumista. Ryhmänjohtajamme saa joukkueen johtoonsa. Minulle jää neljän miehen ja kahden radion ryhmä, mutta johdettavakseni. Ryhmäni lähtee koukkaamaan risteyksen selustaan ja muu joukkue hajautuu sen etumaastoon. Tiedustelijat katosivat sinne, mistä tulivatkin.

Olemme juuri ylittäneet tien turvallisen kaukana risteyksestä, kun sieltä kuuluu maskit päähän -huutoja ja kohta tulitusta. Joukkueenjohtajan radisti ilmoittaa uudesta vihollisen ryhmästä. Ryhmäni haluaa lähteä avuksi, mutta päätän käyttää tilaisuutta hyväksi ja etenemme ojanvarren pusikossa kohti risteyksen tuliasemaa ja Porin prikaatin miehiä, järjestäjiä sinisissä.

Komppanian komentopaikka kutsuu joukkueenjohtajaa, mutta vastausta ei tule. Ilmoitan hiljaa radiollamme, että tulitaistelu kuuluu jatkuvan vielä. Jätän toisen taistelijaparin ja toisen radion sekä ryhmän singon taakse ja ryömimme kaverini kanssa katsastamaan risteyksen linnoitteita. Pressuista tehty suojarakenne keskellä risteystä ja yksi maskin peittämä pää tähystämässä taistelun suuntaan.

Auton ääni. Taakse jäänyt pari ilmoittaa radiossa sijaintinsa ja näkevänsä sinisen auton tulossa kohden risteystä. Komppanian päällikkö kysyy onko parilla sinkoa ja käskee tuhoamaan auton. 50 metrin päässä mies hyppää ojasta keskelle tietä ja tekee singolla urhean ja näkyvän laukaisuliikkeen kohtiautoa, joka jarruttaa kiivaasti "tuhoutuessaan." Kuulaa, lähelle ja lujaa. Risteyksen vartiomies varmaan havaitsi minut. Kierin ojan pohjalle ja kastelen maastopukuni, mutta osumaa ei tullut.

Siirrymme viisi metriä ja kaverin tähystää sillä aikaa, kun ilmoitan tuhoamisesta ja paljastumisesta taajuudella. Komppanian komentopaikka kuittaa viestin.

Lähes syömättä jo kahdeksan tuntia, märkänä, ja ryhmä hajalla, mutta ainoana ajatuksena ojan reunan antama tuki tähtäykselle, kun vihollisia lähtee ylittämään tietä kohti meidän puoltamme...

Tämä tarina valotti hienosti mitä kaikkea maastossa voikaan sattua . Käytössä olevan alueen suuri koko ja peliaika tuovat selkeästi Pohjanmaanlinjalle omat monipuoliset ulottuvuutensa verrattuna tavallisiin peleihin. Kiitoksia haastattelusta ja onnea tämän vuoden järjestelyihin.

Kiitoksia kysymästä, pääsi oikein itsekin taas linjatunnelmiin. Tervetuloa Pohjanmaanlinjalle!

www.pohjanmaanlinja.net
Tilannekeskuksen päiväkirja vuoden 2007 Pohjanmaanlinjalta