Tilastot
Dream Teamin 20-vuotis juhlahaastattelu
Paintball on lajina varsin nuori, kesällä tuli täyteen 30 vuotta. Vuosikymmenet ovat urheilulajien historiassa lyhyt aika, mutta joukkueille usein varsinainen ikuisuus, kun muutamankin kauden pystyssä pysyminen on useimmille mahdotonta. Sikäli tuntuukin aika uskomattomalta, että Suomesta löytyy joukkue, joka tänä vuonna täyttää jo 20 vuotta.
Turun Dream Teamillä on täynnä kaksi vuosikymmentä ja joukkue on ollut koko tuon ajan kilpapaintballin kärjessä niin metsä- kuin konseptikentilläkin. Paintball.fi haastatteli DT:n perustajaa ja Suomen kisapeintin voimahahmoa Kai Siltalaa.
Kimmo Kainulainen: Dream Teamille tulee tänä vuonna täyteen peräti 20 vuotta perustamisesta, onnittelut Suomen vanhimmalle paintball-joukkueelle. Kuinka seuran toiminta sai aikoinaan alkunsa?
Kai Siltala: Kiitos onnittelusta! Kaikki alkoi lopullisesti siitä, kun minä olin järkkäillyt pelejä kolmisen vuotta ja "vakioporukkaa” alkoi olla kasassa jo 20 pelaajaa. joten ei muuta kuin ekoihin kisoihin pelaamaan, jonka jälkeen päätettiin pistää pystyyn OIKEA seura. Alkoi meinaa tuntua siltä, että tästä touhusta voisi vielä jopa tulla jotakin...
Miten teillä toiminta meni alkuvaiheissa, pelasitteko lähinnä omalla porukalla vai syntyikö heti yhteisiä pelipäiviä muiden joukkueiden kanssa? Nykytermeillä treenaamisesta ei kai siinä vaiheessa voi puhua, pelipäivät taisivat olla nimenomaan pelaamista?
Pelaaminen alkoi jo neljä vuotta ennen seuran perustamista, eli 1987 ja vain ja ainoastaan omalla porukalla. Syynä tähän oli se, että ei tiedetty muista harrastajista muualla päin Suomea yhtään mitään, ei meinaa ollut kaikkitietävää ”nettiä” apuna. Aluksi meitä oli vain neljä, mutta pikkuhiljaa pelaajamäärä kasvoi ja kasvoi. Oikeastaan vasta 1991 järjestetyn SM-turnauksen jälkeen alettiin pelailla myös muitten tiimien/kaveriporukoitten kanssa.
Olet ollut mukana alusta saakka, onko muitakin perustajia vielä mukana? Kuinka paljon arvioisit että seurassa on vuosien varrella ollut kaikkiaan eri jäseniä?
Alkuperäisistä perustajista minun lisäksi vielä on mukana Honkasen Sepi, joka tosin on matkan varrella pitänyt taukoa pelaamisesta muutaman kerran aina välillä. Vaikea arvioida ihan tarkasti kuinka paljon vuosien varrella kaikkiaan on ollut jäseniä seurassa, koska 90-luvulla ei ollut tietokonetta "pitämässä" kirjaa seuran jäsenistä sekä tekemisistä, mutta varovaisesti arvioisin, että vähintään 250 henkilöä on edustanut seuraamme sen historian aikana. Todennäköisesti jäsenmäärä on ollut selvästi suurempi?
(Kuva: Dream Team)
Ennen Suomen Paintball-liiton perustamista (v. 1998) toimi Suomen Paintball Liiga, joka aloitti ns. virallisen SM-liigan vuonna 1994. Ehdittekö ennen sitä osallistua kuinka paljon yritysten järjestämiin SM- ja muihin turnauksiin?
Olemme siis aloittaneet kilpapelaamisen juuri perustamisvuotenamme eli 1991, jonka jälkeen osallistuimme kaikkiin Suomessa järjestettyihin turnauksiin vuoteen 1994 asti. Kaikki turnaukset ennen vuotta 1994 olivat todellakin yritysten järjestämiä, eli Paintball Games/American Games, Bushmaster sekä Vihreä Baretti olivat sen aikaisia järjestäjiä. Kiitosta vaan kaikille kyseisille yrityksille, että päästiin pelaamaan kilpamielessä jo "kivikaudella."
Suomen kisapeintin alkuvaiheessa otettiin tietysti mallia ulkomailta, vaikkei välttämättä olisi ollut tarvettakaan. Turnauksia pidettiin kohtuullisen pienilläkin tiimimäärillä kaksipäiväisinä, eli reissuun lähteminen vaati isompaa valmistautumista kuin yksipäiväiset tapahtumat majoituksineen ja muine yksityiskohtineen. Pelitahti taisi nykyaikaan nähden olla aika rentoa? Kuinka paljon pelejä yhtenä päivänä ehdittiin pelata?
Pelejä oli päivässä kolmesta viiteen, mutta enemmän kyllä olisi aikataulun puolesta ehtinyt pelaamaan, jos vaan olisi ollut enemmän joukkueita. Hyvänä puolena siinä oli se, että iltaisin oli PALJON enemmän aikaa jutella toisten harrastajien kanssa kuulumisia saunan ja ”virvokkeitten” parissa. Hauskaa todellakin oli!
Minkälainen fiilis ensimmäisissä turnauksissa oli nykyaikaan nähden? Alusta saakka taisi kehittyä kahden tiimin välisiä kilpailuasetelmia, "arkkivihollisia" syntyi tiukkojen pelien ansiosta?
Ei ainakaan minun henkilökohtaiset fiilikset ole vuosien saatossa muuttunut, koska aina kun peli on alkamassa, niin tiettyä jännitettä on ilmassa ja adrenaliinitaso korkealla, näin oli ennen ja näin on nytkin. Toki vuosien saatossa on ollut useampiakin ”verivihollisia,” joista 90-luvulla pahin oli legendaarinen Kojootit ja sup’air-aikakaudella Cyclone ja Urho.
(Kuva: Dream Team)
Minkälainen fiilis sinulle on lajin kisapuolen kehityksestä jäänyt, onko aina menty hyvään suuntaan eteenpäin vai onko tullut takapakkiakin? Loppujen lopuksi nykyään ollaan aika kaukana siitä pelistä, jota 90-luvun alkuvuosina pelattiin.
Vuosien varrella on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta eteenpäin on menty ja paljon alkuajoista. Virallisen lajiliiton perustaminen oli saatanan hieno asia. Pitää nostaa ISO käsi kaikille niille henkilöille, jotka ovat antaneet panoksensa liiton käyttöön vuosien varrella, sillä ilman heitä emme olisi tässä ja nyt!
Olen kyllä törmännyt vuoden -94 jälkeen tähän päivään mennessä aika monen näköiseen ja oloiseen pelaajaan, ja kaikki ei todellakaan ole ollut lajin parhaaksi. Yksi asia on noussut liian useasti esille, joka ärsyttää minua ehkä eniten eli turnausten vieminen "ihmisten ilmoille." En todellakaan ymmärrä sitä, että 18-vuotias "keltanokka" huutaa kurkku suorana, että turnaukset pitäisi järjestää kaupunkien keskustoissa. Miksi ihmeessä? Olen ollut vuosien varrella useasti ulkomailla pelaamassa ja VALITETTAVASTI ei edes World Cupin katsomossa näy kovin montaa ulkopuolista katsojaa. Eli tarkoitan sitä, että pidetään huoli vaan siitä, että puitteet turnauksen pyörittämiseen ovat hyvät joukkueitten näkökannalta, niin kaikki menee hyvin jatkossakin. Ehkä joskus tulevaisuudessa meidänkin harrastama laji kiinnostaa suurta maksavaa yleisöä?
Nelinkertaisena Suomen mestarina Dream Team on ainoana joukkueena Suomessa voittanut mestaruuden metsäkentillä ja ilmatäytteisillä kisakentillä niin sanotun yksieräisen pelimuodon kuin monieränkin aikana, ottaen lisäksi mitalin liigassa aina osallistuessaan. Sopeutumiskykyä ja -halua on siis löytynyt kun seura on pysynyt pystyssä ja menestynyt näin pitkään, mitä kohokohtia vuosien varrelta on erityisesti jäänyt mieleen?
Tietysti hienoin muisto on ensimmäinen mestaruus vuonna 1996, jolloin pelattiin 10-man formaatilla eli ainoalla oikealla formaatilla (naurua heh, heh). Lisäksi ensimmäinen mestaruus ilmatäytteisellä sup’air-kentällä oli hieno juttu, koska pääkaupungin joukkueet olivat dominoineet kyseistä formaattia aika suvereenisesti ennen meidän voittoamme 2003.
Toinen ISO juttu oli vuotta aikaisemmin, jolloin sijoituimme kolmanneksi Millenium Serieksen Joy Masters-osakilpailun Ama A-sarjassa (tuolloin pro-tason jälkeen toiseksi korkein taso). Sieltä heltisi aika mukava rahasumma pokaalin lisäksi, joka kyllä juhlittiin ja juotiin pois laivalla Suomeen palattaessa. Muita ISOJA hetkiä seuramme historiassa on ollut 2003 Ranskan Millenium osakilpailussa, kun vedimme oikein kunnolla turpaan sen aikaista huippu jenkki pro-joukkue Avalanchea. Pelin jälkeen monta eri pro-tiimiä tuli onnittelemaan meitä hienosta pelistä, koska tämän tappion myötä kestomenestyjä Avalanche tippui jatkosta.
Vielä yksi turnaus ansaitsee maininnan eli World Cup 2006 Orlandossa, jossa perinteisen 5-man formaatin korkeimmalla tasolla tulimme 40 joukkueen turnauksessa seitsemänneksi ja finaalipaikka neljän parhaan joukkoon ei jäänyt kuin muutamasta pisteestä kiinni. Oli siinä Suomi-pojalla hymy herkässä. Toki paljon muitakin hienoja muistoja ja hetkiä tulee mieleen, kun oikein muistelee, mutta eiköhän nämä ole ne hienoimmat!
(Kuva: Dream Team)
Menestyneen SM-liigajoukkueen lisäksi Dream Teamillä taitaa olla myös maan laajin peinttiorganisaatio, päättyneellä kaudella peluutitte divisioonissa peräti neljää eri joukkuetta. Esimerkiksi montaa eri tiimiä kotipaikkanaan pitävään pääkaupunkiseutuun nähden Dream Team pystyy keräämään ilmeisesti suunnilleen kaikki Turun ympäristön kisapelaajat yhteen, miten tämä onnistuu?
Jäseniä tällä hetkellä meillä on 48, joista suurin osa on halukkaita pelaamaan enemmän ja vähemmän tosissaan kilpapaintballia. Miksi Turun suunnalta ei tule hirveästi muita joukkueita johtuu yksinkertaisesti siitä, että meillä on helvetin hieno ja hyvä organisaatio, eli harjoituspuitteet kunnossa, edulliset hinnat palloille ja välineille sekä "ammattitaito" hoitaa KAIKKIA asioita, joita urheiluseuran pyörittäminen vaatii. Eli jokainen paintballia kilpamielessä pelaamaan haluava henkilö pääsee suoraan valmiiseen "pöytään" ilman, että tarvitsisi tietää tai osata lajista yhtään mitään. Me hoidamme ja opetamme tarvittavat asiat ja pidämme omistamme huolen 101 prosenttisesti!
Tiimihenki Dream Teamissä on aina erottunut reilummin, tulee mieleen joltain Ruotsinreissulta koko porukan yhtenäinen siniristilipuksi värjätty ja leikattu hiusmuoti 
. Onko teillä varsinaisen pelaamisen lisäksi minkä verran muuta seuratoimintaa?
Vuosien saatossa on ollut välillä enemmän ja välillä vähemmän muutakin yhteistä toimintaa kuin itse paintin pelaaminen. Tällä hetkellä toimintaa on vähemmän eli toiminta rajoittuu ainoastaan paintin pelaamiseen. Tiimihenki tulee sanonnasta KAIKKI YHDEN JA YKSI KAIKKIEN PUOLESTA tai KAVERIA EI JÄTETÄ. Tarkoitan tällä sitä, että hyvä tiimihenki saavutetaan, kun kaikki tietävät, että mitkä ovat seuran yhteiset tavoitteet. Tiimihenki on nyt ja on aina ollut huippuluokkaa!
Kaitsu Automagin kanssa
Scandinavian Mastersissa Ruotsissa 1997
(Kuva: Dream Team)
Tiimihengen ilmentymää lienee sekin, että Dream Teamillä varustus tuntuu aina olleen yhtenäisempää kuin muilla kisaajilla niin pelivälineiden kuin vaatetuksen puolesta, vaikkeivät säännöt sitä metsäpelien aikaan vaatineetkaan. 90-luvulla ennen sähkömutkien tuloa voisi kai sanoa että DT oli Automag-tiimi? Nyttemmin varusteet ovat pitkään olleet DYEn valmistamia, jolta on nähty joukkueelle kustomoituja tiimimutkia. Kuinka yhteistyö valmistajien kanssa on vuosien varrella mennyt? Suomi on kuitenkin sen verran syrjässä ja markkina pieni, että erityisesti 90-luvulla diilien hankkiminen ei tainnut olla ihan yksinkertaista?
90-luvulla toimme itse värikuulat ja pelivälineet ilman välikäsiä. Hinnat eivät olleet mitenkään poikkeuksellisia muihin maahantuojiin verrattuna, mutta totesimme silloin, että Air Gun Design:in valmistamat aseet ja ilmakamat olivat erittäin hyviä ja siksi käytimme vain niitä. Oli menestyksen kannalta helpompaa, että jos omat kamat ei toiminut, niin voisit lainata tiimikaverin kamoja ja oli kuin olisit pelannut omilla kamoilla.
Nyt olemme pelanneet jo viimeiset kuusi vuotta pelkästään DYE:n valmistamilla pelivälineillä. Helvetin ISO kiitos tästä kuuluu Egille, joka on hoitanut meille markkinoiden parhaat välineet hyvään hintaan ja lisäksi hän on vielä antanut meille mahdollisuuden tehdä aseista "itsemme" näköisiä. Ehkä siihen, että DYE oli/on valmis myymään meille pelivälineet hyvään hintaan, vaikuttaa myös se, että 2006 World Cup:ssa toinen meidän joukkueista menestyi todella hyvin vaikka pelasikin muilla kuin DYE:n välineillä? Markkinoiden parhailla välineillä pelaaminen edellyttää menestymistä ja siitä koitamme pitää kiinni. SUURI kiitos menestyksen "avaimista" kuuluu Egille ja DYE:lle!
Peli on kehittynyt kahdessa vuosikymmenessä hurjasti ja niin on tietysti maailma muutenkin. Miten seuran pyörittäminen on muuttunut aikojen saatossa?
Seuran alkuaikoina yhteyttä pidettiin postin kautta ”tiimipostien” muodossa, jossa oli aikataulua peleistä yms. sekä myös välillä tuli soitettua LANKAPUHELIMELLA, jos oli jotain tosi kiireistä asiaa. Sitä mukaan kun kännykät yleistyivät, niin soittaminen/tekstiviestit tulivat vahvemmin ja vahvemmin mukaan kuvioihin. Internet mullisti (tässäkin asiassa) kaiken, sillä ekaksi otettiin yhteyttä sähköpostitse ja sen jälkeen (kuten myös nykyään) tehtiin seuran omat sivustot, jonka yhteydessä toimii seuran jäsenille tarkoitettu sisäinen keskustelu foorumi, jonka kautta kaikki asiat ja asiattomuudet kulkevat.
Dream Team on varsinaisen kisapelaamisen lisäksi kunnostautunut myös tapahtumien järjestäjänä niin liiton kuin muissakin kisoissa. Milloin järjestitte ensimmäisen turnauksenne ja kuinka paljon tapahtumia on sen jälkeen kertynyt?
Pari seuran sisäistä Splatmaster-turnausta pidettiin vuosina -92 ja -93. Ensimmäinen virallinen turnaus järjestettiin 1994, joka oli sen vuoden SM-liigan päättävä osakilpailu. Kaiken kaikkiaan erilaisia turnauksia on järjestetty tähän päivään mennessä noin 50. Näistä osa on ollut virallisia SM-osakilpailuja + paljon irtoturnauksia alan harrastelijoille sekä paljon myös harrasteturnauksia eli ns. firmaturnauksia kaveriporukoille, firmoille, seuroille yms.
Kuinka paljon turnausten järjestäminen on muuttunut? Ilmatäytteisillä kentillä ns. jokapäiväinen kentän kasaaminen on tietysti työlästä, mutta metsäkentillä taasen rakennushommat ovat oma lukunsa, joka vaatii käytännössä talkoita?
Ei se oikeastaan ole paljoakaan muuttunut. Metsäkentällä pääsee rakentamisen suhteen helpommalla, koska kun kerran tekee, niin toista kertaa ei tarvitse tehdä ennen kuin haluaa vaihtelua, mutta tuomaroinnin järjestäminen on aika haastavaa. Sup'air kentän joutuu taasen joka kerta rakentamaan uusiksi, mutta tuomarointi on helpompaa sekä pelit saadaan pyörimään nopeammin + muut joukkueet pystyvät paremmin seuraamaan muitten pelejä.
Liiton sarjojen ulkopuolisten turnausten järjestäminen on kulkenut aikamoisilla aalloilla, joskus tapahtumat täyttyvät muutamassa päivässä ja joinain vuosina koko joukko tapahtumia joudutaan peruuttamaan. Jotenkin tuntuu että homma ei ole niinkään rahasta kiinni, olisiko niin että pelaajat keskittävät aiempaa tarkemmin koko tarmonsa SM-liigaan/divisiooniin, joten "viralliseen" kauteen kuulumattomiin juttuihin ei sitten riitä mielenkiintoa?
Musta tuntuu, että jengi vaan on laiskistunut, sillä varmaa on se, että rahasta ei pelaaminen pelkästään ole kovin monen kohdalla kiinni. Toinen syy on se, että monet pelaajat ovat perheellisiä, joten ei joka viikonloppua sovi viettää harrastusten parissa vaan perheelle pitää myös järjestää yhteistä aikaa. Toisaalta on sääli, että monta helvetin hyvää turnausta on jouduttu perumaan viimeisten parin kolmen vuoden aikana osallistuja pulan takia. Toivottavasti jengi alkaisi käydä näissä tapahtumissa jälleen, sillä ne ovat 100 % parempaa treeniä kuin itse treenit. Toisaalta meitä harrastajia/joukkueita vaan on toistaiseksi yksinkertaisesti liian vähän.
SM-liigan ja divisioonien järjestelyissä iso muutos oli siirtyminen pois tiimien tuomaroinnista. Osa turnauksista on luonnollisesti edelleen seurojen järjestämiä, mutta tuomarointi hoituu liiton puolesta. Tokihan osa tuomareista on edelleen aktiivipelaajia ulkomaisten ammattilaisten tukena, mutta systeemi on varsin erilainen entiseen nähden. Mitä mieltä olet nykytuomaroinnista, olisiko paluuta enää entiseen?
Nykyinen systeemi on erittäin hyvä. Toisaalta ainoa ISO edistys ja toive olisi, että saisimme omasta maasta 6 - 8 tuomaria joka päivälle siten, että samat tuomarit sitoutuisivat kiertämään koko sarjan ja olisivat näin aina tuomaroimassa samojen sarjojen pelejä. Näin tuomarointi pysyisi yhtenäisenä ja tasapuolisena. Mielestäni tämä olisi helppo saada onnistumaan siten, että nostetaan tuomarointikorvauksia reilusti ylöspäin, sillä omasta kokemuksesta voin kertoa, että hommahan ei ole mitään herkkua.
Vanhaan systeemiin, jossa kaikilla joukkueilla oli kauden aikana tuomavointivastuu, ei enää ole mahdollista palata. Tällä ns. "ammattituomari"-systeemillä taataan se, että tuomarointi pysyy tasaisena ja yhtenäisenä joka turnauksessa. Vanhalla systeemillä tähän ei päästäisi mitenkään.
20 vuotta on pitkä aika ja paljon on ehtinyt tapahtua. Mitä Dream Teamille on luvassa muutaman seuraavan vuoden aikana?
Meillä on seurassa tällä hetkellä nuorennusleikkaus menossa, mutta silti olemme valmiit "taistelemaan" voitosta jokaisella sarjatasolla johon osallistumme. Olemme tulevaisuudessakin erittäin vaikeasti voitettavissa oleva joukkue. Juniorityömme on voimissaan ja sieltä tulee uusia "nälkäisiä" ja saatanan hyviä pelaajia koko ajan. Turku rules now and forever!
Kiitokset haastattelusta ja vastaavaa onnea sekä menestystä seuraavallekin 20 vuodelle .
Suuri kiitos itseni ja seuran puolesta kaikille yhteistyökumppaneille nyt ja tulevaisuudessa. Erityiskiitokset vielä Egille ja Toivolan Tuurelle! Teemme aina parhaamme ja pidämme huolen siitä, että lisää mestaruuksia tulee varmasti Turkuun tulevaisuudessakin!
www.dreamteam.fi seuran kotisivut
Dream Team Facebookissa
Dream Teamin YouTube Channel
