Kimmo Kainulainen

Tilastot

Uutiset: 1545
Tapahtumat: 1
Kuvat: 10511
Youtube-videot: 830
Tiedostot: 19
Ryhmät: 1

Pelaajahaastattelussa Camilla Backman

user image 31.01.2024
Kirjoittaja: Kimmo Kainulainen
Kategoria: Haastattelut
paintball.fi

Pelejä niin kotimaassa kuin eurokentilläkin

Pelaajahaastattelussa Camilla Backman

Naisten kisapelaaminen sai viime vuonna reilusti lisäpotkua Suomessa ja pelaamaan päästiin eurokentilläkin niin maajoukkueessa kuin myös Women’s NXL-sarjassa, joihon Urhosta lähtöisin oleva Camilla Backman osallistui. Kiireiseen vuoteen mahtui koko joukko turnauksia ja reilusti treenaamista, Paintball.fi pääsi haastattelemaan Camillaa kauden jälkeen:



Kimmo Kainulainen: Kuka on Camilla Backman, esitteletkö vähän itseäsi?

Camilla Backman: Olen 19-vuotias paintballin harrastaja pääkaupunkiseudulta. Kiinnostuin lajista jo alakouluikäisenä, kun isäpuoleni esitteli minulle ja perheelleni Sissoksen sisäpelikenttää Jätkäsaaressa. Olisin halunnut jo aloittaa harrastuksen aiemmin, mutta siihen tarjoutui mahdollisuus vasta kun olin n. 14-vuotias ja Urhon junnupelit käynnistyivät Juvanmalmilla. Kisaaminen alkoi kun olin 17-vuotias ja siirryin Urhoon.

Sinulla on nyt takana kausi jota voi sanoa Tapahtumarikkaaksi isolla kirjaimella, minkälainen on fiilis?

Viime kausi oli kyllä todella uskomattoman hieno kokemus. Se oli minun toinen kisakauteni ja olen kiitollinen, että olen saanut kokea tämän kaiken. On ollut mahtava päästä tapaamaan uusia ihmisiä ja näkemään millaista tämä peinttiskene on muuallakin kuin Suomessa. Sillä on varmasti ollut vaikutusta omaan pelaamiseeni, vaikka sitä on vaikea itse nähdä ja arvioida. Turnauksia tuli pelattua lähemmäs kymmenen ja treenaamaan olen pyrkinyt säännöllisesti noin kerran viikossa, vaikka siihen en aina ole täysin pystynyt.

Kauden 2023 joukkueet siinä järjestyksessä jossa olen niihin liittynyt:

  • Urho (1. divisioona)
  • Aurora Unity (3. divisioona)
  • Halcyon (Women’s NXL eurokentillä)
  • Suomen naismaajoukkue (MM-kisat Ranskassa)

Kaudella 2023 liityit siis Women’s NXL:ssä eurokentillä pelaamisen aloittaneeseen Halcyoniin. Miten tämä tapahtui?

Käsitykseni mukaan naisjoukkue Karman kapteeni Amber Wong teki aloitteen neljännen joukkueen kasaamisesta WNXL:ään. Pikkuhiljaa sana kiiri ja myös Suomeen tuli kutsu josko täältä joku haluaa/voi lähteä mukaan tähän joukkueeseen. Mietin asiaa ja keskustelin vanhempieni kanssa asiasta, päätyen siihen tulokseen että voin tähän lähteä mukaan. Siitä alkoi Halcyonin matka, nimestä ihan kentälle pääsyyn saakka. 

Minkälainen joukkue Halcyon on?

Halcyon on kansainvälinen naisjoukkue. Varsinaisesta kotipaikkakunnasta en tiedä, mutta maa on Iso-Britannia sillä siellä suurinosa pelaajista asuu/on kotoisin. Joukkueeseen kuuluu tällä hetkellä yhdeksän pelaajaa, joista minä olen ainut muualla asustelija. Myös joukkueemme valmentaja on kotoisin Isosta-Britanniasta
 
Minkä verran olette päässeet harjoittelemaan yhdessä? 

Olemme harjoitelleet aika vähän yhdessä. Koko joukkueella harjoiteltin yhdessä vain yhden viikonlopun ajan ennen Ison-Britannian kierrosta. Muuten kaikki ovat harjoitelleet omissa joukkueissa ja välillä yhdessä, mutta minun on ollut hankala matkustaa pääsääntöisesti koulun sekä matkakulujen takia. Mutta tähän yhdessä harjoitteluun mietittiin Ranskassa ratkaisuja ja suunnitelmissa olisi ensi vuonna vierailuja puolin ja toisin: sekä Suomeen että Isoon-Britanniaan. 

halcyonisobritannia2024.jpg

Halcyon Iso-Britannian NXL-turnauksessa heinäkuussa 2023



Kotimaan sarjoissa Urho Purplen kanssa tuli hopeaa ykkösdivisioonassa ja Auroa Unityn kanssa kultaa kolmosdivisioonassa. Purple oli sarjan kärkikahinoissa koko kauden, menikö odotusten mukaan?

Sanoisin, että viime kauden ollessa vasta ensimmäinen kauteni, en oikein ollut osannut asettaa tälle kaudelle muuta tavoitetta itselleni kuin pelata enemmän aggressiivisemmin/rohkeammin. Joukkueen puolesta en osaa täysin puhua, mutta vaikka kultaa ei Purplen kanssa saatukaan, olen tyytyväinen kauden suorituksiin ja sijoituksiin.

Mitä mieltä olet liigan ja ykkösen alkusarjojen pelaamisesta sekaisin? Jatkoa ensi vuodelle vai mieluummin takaisin kokonaan erillisiksi sarjoiksi?

Alkusarjojen pelaaminen oli kyllä aika sekavaa, mutta pidin kuitenkin ajatuksena mielenkiintoisena sitä miten joukkueet pystyivät liikkumaan edestakaisin. Mielestäni se kuitenkaan ei ollut ehkä siltikään kaikista paras ja käytännöllisin ratkaisu, mutta varmaan askel sinne suuntaan. Eli mieluummin kyllä takaisin erillisiksi sarjoiksi.

spbl2023pirkkalaCB7.jpg

Urho Purple aloituksessa Pirkkalan SPBL-kierroksella syyskuussa 2023



Kakkos- ja kolmosdivisioonan henkiinherättäminen erilaisin varusterajoituksin osoittautui menestykseksi joukkuemäärän kasvaessa kauden mittaan. Miltä siellä pelaaminen Auroran kanssa meni?

Sanoisin että meillä meni erittäin hyvin. Oli hienoa että päästiin vihdoin pelaamaan kausi naisten porukalla. Pelasin rajoitusten mukaan pelkillä boksin kuulilla, joka vaati hieman totuttelua aluksi. Kauden edetessä löytyi myös pelirytmi, joka oli hyvin erilainen verrattuna nopeatahtiseen 1. divariin. Se oli kuitenkin mukavaa pelailla ilman samanlaista hoppukiirettä kuin mikä ykkösessä meinaa tulla.

Oliko yleisfiilis kuinka erilainen ykkösen peleihin nähden, kun mukana oli niin paljon uusia pelaajia?

Sanoisin että yleisfiilis oli aika huikea. Erityisesti oli siistiä nähdä uusia pelaajia mukana kaudella, mikä saa myös mielenkiinnolla odottamaan mitä seuraava kausi tuo tullessaan.

CB2.png

Aurora Unityssä Vierumäki Classicissa lokakuussa 2023 ja Urhon talvitreenailua Heinolan reball-hallilla tammikuussa 2024



Kuinka pelaaminen useammassa joukkueessa on mennyt, paljon uusia ihmisiä ja nimiä opeteltavaksi? Tuleeko sekaannuksia koodien kanssa?

Ehdottomasti on mennyt aika yllättävän hyvin. Varsinkin brittien kanssa, kun ensimmäisen kerran kentällä heidän kanssaan yritin edes ymmärtää vahvan brittienglannin seasta sanoja. Totuttuani paremmin brittienglannin kuunteluun, oli helpompaa ymmärtää mitä huudettiin, mutta vielä on vaikeaa erottaa mikä ääni kuuluu kellekin. Huomasin samanlaista myös maajoukkueessa lappeenrantalaisten kanssa, etten ihan aina tunnistanut kentällä kuka huutaa.

Nimet olen muuten ihan hyvin oppinut, mutta välillä sekaannuksia tuli samanlaisten nimien kanssa ja vielä en täysin tunnistanut kaikkia kentällä varusteista. Esim. brittitiimissä kahdella pelaajalla oli käytössä samanlaiset maskit ja molemmilla saman sävyiset ja pituiset hiukset niin piti pelaajan pois juostessa yrittää tarkistaa selästä nimi, ettei tulisi vääriä nimiä huudettua. Myös Suomen joukkueessa menin hieman sekaisin, kun oli vaikeaa tunnistaa pelaajia joiden kanssa olin vähemmän pelannut.

Koodien kanssa säätäminen oli oma haasteensa. Lopuksi Ranskassa käytettyyn layouttiin olin opettelemassa neljää eri versiota huudoista. Se tuntui alkuun aivan mahdottomalta, mutta kun sitä pikkuhiljaa opettelin aina yksi kerrallaan, priorisoiden sen mitä tulisin seuraavana käyttämään. Tekisin sen ensi vuonna varmasti uudelleen, mutta tässä välissä sanoisin että onneksi se on ohi.

Aikamoinen vuosi, onko päällimmäiseksi muistoksi jäänyt jotain yksittäistä tapahtumaa tai useampaakin?

Ehdottomasti ulkomaan turnaukset jäivät hyvin mieleen ja erityisesti Ison-Britannian kierros, se oli täynnä paljon uutta ja oppimista. Lensin ensimmäistä kertaa vieraaseen maahan, pääsin tapaamaan aivan ihania ihmisiä ja koko kuva mikä mulla oli peinttiskenestä meni uusiksi.

Löytyykö aikaa muihin harrastuksiin paintballin lisäksi?

Aikaa kyllä löytyy paintin lisäksi, mutta yleensä varsinkin viikonloppuharrastuksissa tulee priorisoitua paintball tapahtumat muitten yli.

Kiitokset haastattelusta ja toivotaan että ensi vuodesta tulee yhtä tapahtumarikas :).

Kiitoksia haastattelusta, nähdään ensi kaudella!



Linkkejä:

Tagit