Tilastot
Miten 2. divisioonasta saataisiin mahdollisimman aloittelijaystävällinen?
Uuden sarjatason aloittamisen haasteita
Paintballin kakkosdivisioonaa suunnitellaan ja erittäin positiivisesti useampikin seura on jo ehtinyt ilmoitella olevansa alkavalla kaudella siinä mukana. Iso kysymys on, miten siitä saataisiin sellainen, että kipeästi tarvittavien kokonaan uusien joukkueiden olisi mielekästä lähteä mukaan ja myös pysyä ympyröissä vuosia. Kaikki eivät tietenkään voi voittaa, mutta kaikin puolin reiluun kisaamiseen on aika perustavanlaatuinen tarve.
Uuden sarjatason perustaminen onnistuu toki helposti, mutta siitä toimivan saaminen vaatii työtä ja suunnittelua. Kuka saa pelata ja miten sarjasta saadaan osallistujille mielekäs? Uudesta kakkosdivisioonasta on nyt suunniteltu neljällä kenttäpelaajalla pelattavaa, joten kovin koneiden pelureiden tiimit aloittelijoiden seassa tyhjentelemässä kenttää eivät tunnu kovin mielekkäältä idealta.
Tasojen seurantaa?
Kotimaisista sarjoista on puuttunut laajempi pelaajien seuranta. Kauden sisällä pelaajien liikkumista on toki seurattu ja rajoitettukin, mutta kausien välillä tilanne on ikään kuin nollaantunut, eli keväällä vain katsotaan kuka pelaa tänä vuonna missäkin. Viime vuosina ongelma ei ole ollut kummoinen kun joukkuemäärä on ollut pieni ja sarjatasoja vain kaksi. Pelaajavaihdot liigan ja ykkösen välillä ovat aika luonnollisia ja niiden kieltäminen ei oikein onnistukaan, tavoitteenahan on myös se, että ykkösestä noustaan liigaan ja sieltä alimmat joukkueet putoavat ykköseen.
Lisäksi tällä tavoin on jäänyt pois se vaiva joka pelaajaseurantaa tekevän systeemin luomisessa ja ylläpitämisessä olisi, liitolla kun ei ole liikaa työvoimaa nykyiseenkään toimintaan. Pelaajan vaihtaessa vaikkapa kotipaikkakuntaa siirtyminen toiseen joukkueeseenkin on näin toiminut ilman minkäänmoista byrokratiaa, josta ei olisi ollut kummoista hyötyäkään.
Tilanne kuitenkin hieman muuttuu kun sarjatasoja tulee lisää, nyt suunnitellaan taas kakkosdivisioonaa ja tulevaisuudessa on toivottavasti tarvetta lisätä jälleen kolmonenkin. Jos vaikkapa kokenut liigapelaaja hyppää alimmalle tasolle kesken kauden, niin se saattaa sotkea tiimien voimasuhteet aika perusteellisesti, eikä mitenkään kannusta muita panostamaan pelaamiseen pitkällä tähtäimellä.
Ongelma on sitä suurempi mitä enemmän sarjatasoja ja pelaajia on ja samojen juttujen kanssa painitaan maailmallakin. Esim. jenkkilässä ja jo muuallakin laajalti käytössä oleva APPA:n (nykyisin paintballleagues.com:iin sisällytettynä) systeemi seuraa pelaajaa riippumatta siitä missä joukkueessa tämä pelaa ja antaa pisteitä tulosten mukaan. Kun kokemusta ja pisteitä tulee tarpeeksi, ei voi enää pelata alimmilla tasoilla. Eli kokenut tiimi ei voi vaihtaa nimeään ja keräillä palkintoja alemmissa sarjoissa.
Tämäkään ei ole täysin ongelmatonta, APPA:n systeemiä on syytetty siitä, että se tavallaan työntää pelaajia pois pienemmistä alueellisista turnauksista. Paikallistason voittajan käydessä koittamassa tasoaan isommissa tapahtumissa kauden verran, se saattaa nostaa pistesaldoja aika tavalla vaikkei varsinaista menestystä tulisikaan. Jos pelaajalla/tiimillä ei sitten seuraavana vuonna ole mahdollisuuksia osallistua kansallisiin tapahtumiin vaikka talouden puolesta, niin pelaaminen saattaa jäädä kokonaan jos ei enää saa paikallisturnauksiinkaan osallistua, mikä ei sekään ole kovin mielekästä lajin kannalta. Varsinkaan meillä kaikki turhat säännöt, jotka estäisivät kiinnostunutta kisapelaajaa kokonaan pelaamasta, olisivat aikamoista oman oksan sahaamista.
Joitain rajoituksia?
Suomessa palkinnot eivät ole turnauksissa näytelleet oikein minkäänlaista osaa 90-luvun jälkeen, joten sillä lailla pelataan vain kunniasta ja reilusti omaa tasoaan alemmalla tasolla pelaaminen ei sillä lailla ole mielekästä tiimeille. Toki kaikenmoista on vuosien varrella sattunut, aika yleinen ongelmahan tuntuu olevan se, että alemman tason tiimistä puuttuu yksi pelaaja ja siihen sattumalta löytyy sitten liigapelaaja paikkaamaan ”erikoisluvalla.” Jos vaihtoehtona on se, että tiimi jäisi pois turnauksesta, niin sekin omalta osaltaan hankaloittaa kieltämistä ja asettaa liiton hankalaan rakoon. Loppukaudesta tiukassa paikassa sijoituksista pelattaessa kaikenmoiset erikoisluvat ovat kuitenkin kieltämättä väärinkäytöksille alttiita ja jättävät varsin pahan maun kärsimään joutuneille.
Selkeät säännöt olisivat paikallaan ja ilman kapteenien kokouksessa viime tinkaan ilmoitettavia poikkeuksia, vaikka se sitten joskus johtaisi vaikka tiimin poisjääntiinkin. Isompi poisjäänti tulee sitten siitä, jos pelaajaveivauksista kärsimään joutuva tiimi tuskastuu ja jättää pelaamisen sitten kokonaan.
Mitä ideoita tämä herättää? Mikä olisi paras tapa tehdä tulevasta kakkosdivisioonasta mahdollisimman aloittelijaystävällinen?
Äkkiseltään tuli mieleen sellainen ehdotus, että voisiko jokaisessa 2-divarijoukkueessa olla rosterissa max. 2kpl ylemmän sarjatason pelaajia, mutta pelaajat eivät saisi olla kentällä samaan aikaan? Nimettyjen kahden pelaajan tulisi olla samat koko kauden, jotta joka turnaukseen ei voisi vaihtaa pelaajia.
Saisiko joukkueessa pelata joku ylemmistä sarjoista? Pitäisikö näillä pelaajilla olla jotain rajoituksia? Entäpä alle 16v pelaajat, mitä jos he ovat jo pelanneet tai pelaamassa ylemmässä sarjassa? Olisko naispelaajille mahdollista pelata samalla kaudella ylemmissä sarjoissa? Mitkä säännöt olisivat tasa-arvoisia ja edistäisivät lajin kehitystä?
Mitä omaa kokemusta mietin, asiat mitkä tappaa pelimotivaatiota aloittelijana on se, että kokeneet juoksee jatkuvasti yli, toisena se ettei pääse pelaamaan koska on vielä "heikko tekijä" ja kolmantena tietenkin joukkue, jossa yksi "kokenein stara" tekee kaikki pisteet, onnistuminen ei ole silloin joukkueesta kiinni vaan yhden pelaajan show. Ajatuksena 4 vs 4 aloittelijaa on tasaväkinen, mutta yksi useamman kauden SM/1.div pelaaja pystyy kohtalaisen helposti alottelijatasolla aukaseen tien läpi pisteeseen, jopa ilman mutkaa, riittää että pysyy puhtaana ja kommunikoi, eli kannattelee joukkuetta. Jos kokeneella pelaajalla ei ole muuta varustetta kuin maski ja piippu, silloin ratkaisut ja onnistumiset ovat enemmän aloittelijoiden itsensä harteilla ja joukkuepelissä, eikä ole pelkoa että se kokenein stara juoksee yli. Tämä siis reilu rajoitus jos/kun tarvii ottaa ylemmästä sarjasta pelaaja paikkaamaan joukkueeseen syntynyttä pelaaja vajetta, "laitakoutsiksi" verkon sisälle jota saa ampua. Ajatus on utopistinen curling ratkaisu ehkäistä pettymyksiä jotka johtuisi liian kokeneesta pelaajasta rosterissa. Itse toivosin että 2.divisioona olisi uusien sekä uusvanhojen kasvojen alusta, ja vapaa liikkuminen 1.-2.div välillä olisi mahdollista ja ensisijaista niille pelaajille jotka ovat vasta tulleet kilpapaintin puolelle (esim 2021->), aloittaneet ykkösestä vaikka oma taso olisi ollut aloittaa kakkosesta, ja toisin päin, kakkosesta jos pelaaja haluaa käydä kokeilemassa/paikkaamassa ykköstä, sekin olisi mahdollista.
Naisten puolesta; pyrimme kasaamaan 2. divisioona joukkueen muista kuin tällä hetkellä 1.divisioonassa pelaavista naispelaajista. Ykkösestä paikataan tarvittaessa ja etusijalla he joilla on vähiten SPBL peliaikaa (kerrytetään kokemusta). Jos Senja tai minä paikataan, meille SPBLn määrittämät reilunpelin rajoitukset. Aurora Unityn joukkueeseen on lämpimästi tervetulleita lajista innostuneet aloittelijat, lajista syrjään vetäytyneet takaisin tulijat, höntsäilijät, metsäpelaajat sekä ne naiset, jotka haluavat saada peliaikaa naistenjoukkueesta. Meillä on eniten kokemusta naisten elämästä, sekä tietenkin myös peintistä naisnäkökulmasta
Rajoituksista en oikein syty, koska ne vääristää peliä. Enkä oikein näe hyvänä aloittelevien nöyryyttämistäkään kentillä. Ytimessähän on nyt se kokemusero, joka väkisin tulee kun pelataan pidempään. Pelaamalla kehittyy. Mitenkäs jos rajattaisiin divariin osallistuminen kilpaa pelattujen vuosien mukaan? Esimerkiksi 3 kilpaa pelatun vuoden jälkeen et enää pääse kentälle pelaajana, kuin päätuomarin luvalla ja silloinkin joukkue menettää mahdollisuuden sijoituspisteisiin. Tällöin joukkue ei voi hyötyä "pro" pelaajista, kuin moraalisesti. Jos menetellään näin niin voidaan antaa lupa täydentää rosteria tarvittaessa ja silti pitää kilpailu kausitasolla tasapuolisena. Tavoitteenahan on saada jengi kehittymään ja siirtymään ylemmille sarjatasoille, jolloin tuo pelivuosi rajoitus pakottaa siihen aikanaan. Samalla säilytetään divarin idea ja aloittelevan joukkueen on mahdollista kehittyä ja voittaa. Eli 4-man, maksimissaan 3 vuotta kisakentillä. Yli 3 vuotta (viiden vuoden sisällä?) pelannut estää sarjapisteiden myöntämisen turnauksesta. Ei valmentajarajoituksia, ei välinerajoituksia.
Entä jos on pelannut jo yli 30 vuotta aktiivisesti?