Vuosi alkaa olla päätöksessään ja tulevaan kisakauteen valmistautuminen on ainakin henkisellä tasolla alkamassa. Päättyneestä kaudesta sanottakoon se vielä kerran, että kisojen järjestäminen ylipäätään oli liitolta erinomainen saavutus. Kisaaminen toi hieman normaaliutta tähän vuoteen, jonka voisi muuten mielellään unohtaa. Vastaava ei suinkaan onnistunut maailmalla kovin yleisesti, joten sillä lailla meillä mentiin voisiko jopa sanoa etuoikeutetussa tilanteessa.

Kun koronahommat toivottavasti kevään mittaan alkavat hellittää, niin toiveissa olisi että uusi kausi päästään pelaamaan ainakin kohtuullisen normaaleissa olosuhteissa. Tässä vähän pohdintaa:

Finaalipelit vs finaalisarja

SM-liigassa kahdeksalla joukkueella ja alkulohkoilla pelatessa päättyneellä kaudella käytettiin ns. finaalisarjoja, eli lohkojen voittajat ja kakkoset pelasivat keskenään kaikki kaikkia vastaan kolmen pelin sarjan ja sama systeemi lohkojen kolmosten ja nelosten kanssa.

Täyden kauden jälkeen koettuna tämä jätti toisinaan toivomisen varaa, fiiliksenä olisi parempi jos turnaukset päättyisivät selkään kahden joukkueen finaaliin. Tällöin päivän viimeinen peli olisi aina merkityksellinen ja ratkaisee voittajan. Finaalisarjassakin voi toki käydä näin, mutta on myös mahdollista että peli on täysin merkityksetön tai sitten toinen joukkue pääsee matsiin paremmista asemista, mikä ei ole omiaan luomaan turnausmuotoiselle kisatapahtumalle sopivaa, jännittävää päätöstä.

Eli mielekkäämpi vaihtoehto voisi olla, voisiko sanoa vanhaan malliin, alkusarjan jälkeen neljän parhaan joukkueen kesken ensin semifinaalit ja sitten ylempi ja alempi finaali. Sama systeemi neljälle heikommin sijoittuneelle joukkueelle.

Kahdeksalla joukkueella ja kahdella alkulohkolla pelatessa tämä toki merkitsee että joukkueille päivään tulee yksi peli vähemmän ja päivän pelattavista peleistä vähenee kaksi. Kenttälayoutista riippuen päivät tosin saattoivat venyä tänäkin vuonna, joten ehkäpä tämä ei olisi niin huono juttu, mutta varmasti on myös finaalisarjojen kannattajia, joten siinäpä pohdittavaa uutta kautta suunnitellessa.

Tuomareille työrauha

Päättyneelläkin kaudella muodostuivat ongelmaksi ei nyt jatkuvat, mutta toistuvat torikokoukset. Loppujen lopuksi näissä vähän karrikoiden sanottuna pelaajat aika harvoin sanovat yhtään mitään, mikä olisi hänelle tai joukkueelleen vahingollista. Tilanteet toki vaihtuvat, mutta onko pelaajien kuuntelusta sillä lailla mitään hyötyä?

Todetaan vain että pelaajien mielestä vastustaja on väärässä ja sitten tarvitaan tuomarin päätös, minkä voisi tehdä saman tien pelin ollessa käynnissä. Päivän mittaan vain menee aikaa hukkaan. Jos taas pelejä tuomitaan sen mukaan kuka kovemmin huutaa sen jälkeen kun piste on jo ohi, niin väärään suuntaan mennään.

Toki avautumisista on se hyöty että pelaajat saavat ns. päästää paineita hankalan tilanteen jälkeen, eikä se sitten purkaudu muuta kautta.

Muista lajeista tuttu systeemi sopisi jälleen meillekin, että tuomareille saisi puhua vain joukkueen kapteeni pisteen jälkeen myös vastustajajoukkueen edustajan läsnä ollessa. Nyt käytännöksi tuntuu muodostuneen, että suunnilleen kuka vain voi milloin vain pistää keskustelun käyntiin. Jopa niin että kyseinen piste on vielä käynnissä, jolloin se haittaa myös suoraan tuomarointiakin. Tähän tarvittaisiin ryhtiliikettä, jota voisi helpottaa joukkueiden keskinäinen keskustelua aiheesta kauden ulkopuolella.

Tuomareiden määrän kasvattaminen olisi myös hyvä tavoite, mutta se on sitten myös aikamoinen rasite osallistumismaksujen suuntaan, joka olisi myös ensi kauteen osallistuvien joukkueiden hyvä käydä läpi etukäteen. Mikä koetaan tärkeäksi ja mihin suuntaan sarjaa halutaan kehittää.

Takarajasekoilut

Tänä vuonna parilla kierroksella nähtiin aloituksissa kentän takarajoihin liittyneitä eliminointeja ja mitä tilanteita tuli seurattua, niin ne tuntuivat olevan varsin sekavia, eikä homma ollut oikein hallussa. Kapteenien kokouksien infot eivät aina välity yksittäisille pelaajille tai tuomareille, joten suorien väärinkäsitysten tai ihan vaan tietämättömyyden mahdollisuus nosti pahasti päätään. Jos sääntöä sovelletaan eri lailla turnauksesta toiseen tai vaikka eri lailla kenttäpäädyissä, niin se turhauttaa pahasti.

Pisteiden aloituksissa tuomareilla on reilusti tekemistä siinä että vahditaan ettei kukaan ota varaslähtöä ja tietysti sen jälkeen että saako joku osumaa alkujuoksun aikana. Kun huomiota sitten pitää jakaa myös siihen että käykö jonkun jalka takarajaviivan yli, niin se menee mielestäni väärään suuntaan. Viivan ylityksiä tulee joka tapauksessa, mutta niiden seuraaminen ei onnistu mitenkään tasaisesti, joten pelaajien eliminoiminen niistä silloin tällöin ei mene oikein mitenkään urheilullisesti tasan.

Osaltaan takarajan ylitystä taitaa olla pahentamassa se, että Suomessa on edelleen käytetty suoraan rajalla olevia lähtölevyjä, kun maailmalla isommissa kisoissa taasen on siirrytty puolisen metriä kentän puolelle ulottuviin ilmatäytteisiin aloityssyndeihin. Nämä mahdollistavat sen että niiltä pääsee aloittamaan suoraan sivulle olematta jo valmiiksi viivan päällä. Lisäsyndien ostaminen tuskin ketään kiinnostaa, mutta ongelmassa pääsisi parempaan suuntaan ihan vaan siirtämällä aloituslevyjä vähän kentän puolelle.

Joskus käytössä ollut tapa (tai liekö ollut ihan kirjoitettu sääntökin), ettei takarajaa huomioida aloituksissa olisi jälleen ok, on se sitten esim. ensimmäiset kymmenen tai viisitoista sekuntia. Kokonaan takarajasta luopuminen on sitten vähän eri juttu, se voisi pisteiden lopputilanteissa johtaa siihen että lähtölevyä käytettäisiin suojana.

Mutta joka tapauksessa parasta olisi, ettei aloituksissa takarajan ylityksistä jaettaisi eliminointeja eikä tuomareiden tarvitsisi käyttää huomiotaan niiden seuraamiseen ylipäätään.

Muutoksia maailmalta

Tämän vuoden World Cupissa jätettiin ainakin pro-peleistä pois ns. kymmenen sekunnin piippaukset. Pääasiallisena ideana oli kai vähentää varaslähtöjä, eli aloituksesta ilmoitti vain yksi äänimerkki. Saa nähdä jääkö tämä sitten kokeiluksi vai muuttuuko se vakioksi NXL:ssä, jolloin se käytännössä valuu käyttöön muihinkin sarjoihin maailmalla, joten sitäkin kannattanee harkita tai ainakin henkisesti siihen valmistautua.

Jenkkilän NXL saattaa nähdä muitakin muutoksia, huhuiltu on ainakin päättyneelle kaudelle jo aiottujen alueellisten turnauksien aloittaminen muutaman isomman perinteisen turnauksen lisäksi. Lisäksi jos Super Cup, vain rajoitetutulle määrälle pro-tiimejä suunnattu kisa toteutuu, niin siitä tulee aika perustavanlainen muutos, joka saattaa aiheuttaa ajattelun muutosta pitkin maailmaa.