Pieniä Tarinoita Paintballista, eli keväällä alkanut videoblogisarja on saanut syksyllä jatkoa lyhyemmistä videoista. Niissä on laajennettu aiheita paintballin lisäksi vähän laajemmallekin alueelle.

Paintball.fi haastatteli videoiden puuhamiestä Matti Kopia suunnitelmista ja Jokilaakson Paintballin sekä Vatos Locosin kuulumisista:

Kimmo Kainulainen: Alkuvuodesta tehdyt Pieniä Tarinoita Paintballista -vlogit ovat nyt saaneet jatkoa 40 päivän haasteesta, mistä siinä on kysymys?

Matti Kopi: Tervehdys Kimmo ja heti alkuun pahoittelut kun vastauksissa on kestänyt. Olen vaihteeksi paininut tässä terveysongelmien kanssa ja tästä johtuen hommat on vähän laahannut kaikilla tahoilla. Sain kaverilta haasteen tehdä tuollaisen 40 päivän vlog-haasteen kun jäin sairaslomalle, jotta olisi jotakin tekemistä. Tosin olen senkin nyt joutunut laittamaan tauolle, kun koventuneiden hermosärkyjen vuoksi keskittyminen on melko haasteellista. Teen sen loppuun heti kun tilanne vähän rauhoittuu. Haasteen sisältönä on ollut käytännössä tehdä 40 päivänä videoita paintballista ja/tai omasta arjesta. Olenkin pyrkinyt sitä tekemään niin, että näillä aihepiireillä olisi balanssi. Tuollaista mukavaa puuhasteluahan tuo on ja sitä tehdessä on saanut ideoita ensi vuoden isoihin vlogeihinkin. 

Eli varsinaisille vlogeilla on myös tulossa jatkoa?

Pieniä Tarinoita Paintballista on ollut vähän samoista syistä tauolla. En näistä nyt liikaa ole huudellut mutta eipä nämä suurempia salaisuuksiakaan ole joten avaampa tätä nyt vähän. Mä jouduin Oysiin juhannuksen aikoihin 2018 aivoverenkiertohäiriön vuoksi. Käytännössä mun koko toisen puolen motoriikka meni melko huonoksi. Tästä syystä olin ison osan kaudesta verkon takana. Kuntouttelin itseäni talvikaudella, jolloin otin myös hieman takapakkia kun kesän ongelmien syyksi osoittautuikin kahdeksan solumuutosta aivoissa.

Tämän jälkeen on menty eteenpäin välillä ilman isompia ongelmia ja välillä taas mitä erikoisempien motoristen- tai hermostollisten särkyjen kera. Esimerkiksi Barcelonassa pelattaessa otin osuman päähän ja pelasin turnauksen viimeisen pisteen toinen silmä sokeana. Näkö kyllä palautui illan aikana mutta säikäyttihän tuo hieman. Näiden kanssa nyt mennään ja osittain tämä oli yhtenä isona vaikuttajana kun päätin siirtyä kokonaan Vatos Locosin valmennukseen. Palo lajia kohtaan on kuitenkin iso ja elän pelejä yhtä isolla sykkeellä huolimatta kummalla puolella verkkoa olen. 

Mutta siihen kysymykseen. PTPB on ollut tosiaan tauolla. Materiaalia on kahteen pitkään vlogiin ja vlog4 onkin jo hyvällä mallilla. Näitä ollaan editoitu mentorini Kuparin Mikan luona aina kun siihen on mahdollisuus ollut. Ne siis tulevat julki heti kun ovat valmiita. Tammikuusta aletaan kuvata uutta materiaalia ja paljon myös uusia suunnitelmia videosarjan kehittämiseen on mielessä. PTPB:n tekeminen on ollut tosi mukavaa ja Locosin porukka on osallistunut sen tekemiseen hienosti, siksi haluan sitä jatkaa. Videot ovat saaneet myös mukavasti positiivista palautetta. Vlog5 tulee sisältämään pienen "spinoffin" kun Rutasen Henri oli Kirkkonummella kuvausvastuussa. Luvassa onkin vielä huonompaa huumoria kuin yleensä ja hengästymisen täytteisiä spiikkejä pelien jälkeen.

Toivon, että nyt kun olen tullut tästä sairastelukaapista ulos, jengi ymmärtäisi miksi hommat on vähän pykinyt.

Hyvä että intoa riittää vastoinkäymisistä huolimatta. Onko tavoitteena tehdä isompia vlogeja pitkin matkaa ilman mitään tavoiteltavaa loppua, eli matka ja muistojen tallentaminen itsessään on se tavoite?

Juurikin näin. Suurimmaksi osaksihan PTPB:n tarkoitus on tallentaa noita meidän pelireissuja ja yleistä sähläilyä, omaa myöhempää muistelua varten. Tokihan tärkeää on myös saada talteen materiaalia, jonka pariin uudet pelaajat (ja miksei tietty vanhatkin) voivat joskus 10v päästä löytää ja sitä kautta saada käsitystä minkälaista meininki on joskus ollut. Itse etsiskelen usein Youtubesta vanhoja suomipainttivideoita ja varsinkin vanhat Paranoia-videot on mukavaa katseltavaa. Ei tässä nyt mitään isompaa kulttuuritekoa olla kuitenkaan olla tekemässä vaan enemmänkin vähän samoilla meiningeillä kun ysärin skeittivideoiden sisältö.

Jokilaakson Paintballin toiminta vaikuttaa näin ulkopuolelta katsottuna aidosti urheiluseuramaiselta, mikä ei aina ole itsestäänselvyys peinttitiimien kanssa. Minkälaisia suunnitelmia teillä on seuran tulevaisuuden suhteen?

Meillä on ollut ihan alusta asti selkeänä se, että Jopan toimintaa kehitetään ja viedään harkitusti urheiluseurana eteenpäin. Polku on ollut välillä melko kivinen mutta toisaalta ollaan saatu myös paljon aikaan paikallisella tasolla. Suunnitelmia on paljon mutta niitä kohti edetään pikkuhiljaa. Viime kauden aikana meillä täyttyi viimein isot tavoitteet kun saatiin kotikentälle kiinteät pittirakennukset ja ihan oma kompura. Nyt suunnitelmissa on alkaa kehittämään tosissaan junioritoimintaa heti kun seuran taloudellinen tilanne mahdollistaa sen alkupanostuksen. Meillä on ajatuksena lähteä rakentamaan junioripainttia ihan sieltä nassikkapaintista alkaen ja näin ollen haaveissa onkin saada hankittua .50cal varusteet.

Suunnitelmissa on myös mahdollisuuksien mukaan laajentaa seuran toimintaa lähellä oleviin, isompiin kaupunkeihin. Näin ollen joukkueita saataisiin lisää kierroksille ja se taas hyödyttäisi lajia valtakunnallisesti. Laajennushommat ovat lähinnä kiinni tarvittavien puuhareiden löytämisestä. Tällä hetkellä homma on statuksella onnistuu kun onnistuu.

Enemmänkin haaveena kuin suunnitelmana meillä on, että me saisimme kunnian järjestää yhden kesän kierroksista tänne Ylivieskaan. Ehkä sellainen joskus tapahtuu.

Siirtyminen kokonaan valmennuspuolelle on iso askel niin sinulle kuin pelaajillekin, kun roolit muuttuvat. Onko kauaskantoisempia suunnitelmia tehty kuinka monen vuoden jänteellä, että katsotaan miten tämä kehittyy?

Ollaan sovittu tai oikeastaan mä oon ite toivonut, että mennään kausi kerrallaan. Jos homma toimii ja koetaan, että mun panoksesta oli jotakin hyötyä niin sitten varmasti jatkan ja kehityn. Jos taas kokemus on, ettei taidot riittäny, jatkan sitten itseni kehittämistä. Omana suunnitelmana on viedä homma oman osaamisen ja kehittymisen taholta niin pitkälle kuin mahdollista. Ajatuksena on, että kulkisin Peltosen viitoittamaa polkua ja lähtisin opiskelemaan itseni valmentajaksi. Koulutuksesta olisi hyötyä päivätyössänikin joten keskustelut mahdollisuudesta suorittaa opintoja työnohessa ovat jo käynnistyneet.

Uutta pestiä ollaan seuran toiminnassa jo aloiteltu ja oon todella tyytyväinen ja iloinen siitä miten hyvin meidän pelaajat ovat ottaneet mun uuden roolin vastaan. Jengi kuuntelee ja ottaa nyt eri tavalla puheeksi asioita pelihommiin liittyen. Osan kanssa on viestitelty ja suunniteltu yhdess  yksilötreenejä. Ja on onpa sitä tullut puhuttua joidenkin kanssa ihan lajiin liittymättömiäkin asioita luottamuksella. Koen siis, että luotto on hyvä ja suhde pelaajiin kunnossa. Näitä mä pidän itse tärkeimpinä juttuina.

Syksyllä pidettiin tasotestipäivät ja nyt ollaan käyty pelaajien kanssa niiden tuloksia läpi ja suunniteltu yhdessä ja erikseen erilaisia treenijuttuja talven ajalle.  

Entäs edustusjoukkue Vatos Locosin tulevaisuus, onko tulevaisuudessa suunnitelmissa kahtakin tiimiä?

Vatos Locosin kokoonpano kaudelle 2020 alkaa olla valmiina ja pitää sisällään myös uusia tulokkaita. Onpa siellä myös yksi lajin pariin takaisin löytänyt pelaajakin. Rosteri näyttää hyvältä ja jengi on motivoitunutta. Tulevaisuus näyttää siis näin koutsin näkökulmasta hyvältä. Viime kauden päätöskierroksen jälkeen käytiin joukkueen kanssa keskustelua siitä miten tyytyväisiä saamme olla, että pienen seuramme edustus etenee ja kasvaa joka kauden aikana nimenomaan kokonaisena joukkueena. Uskonkin, että tämä kantaa hedelmää pitkässä juoksussa vuosien mittaan.

Kahta joukkuetta Locosilta ei ole tulossa ensi kaudelle, eikä todennäköisesti lähikausinakaan. Tämä johtuu käytännössä siitä, että vaikka seurassamme onkin kahden joukkeen verran pelaajia, pelaa iso osa näistä jonkun muun joukkueen paidassa. Hyvin ollaan kuitenkin mahduttu samalle treenikentälle ja toisaalta tämä tilanne on antanut meille myös mahdollisuuden pelata toista joukkuetta vastaan, kun aikaisemmin olemme joutuneet hoitamaan pelitreenit oman porukan kesken. Katsotaan sitten tulevaisuudessa, josko saisimme kokonaisen junnujoukkueen kasaan kierroksille. Sehän olisi ihan huippua. Kysyntää pienemmille pelaajille järjestetystä toiminnasta alueella on. 

Junnutoiminnan kautta uusien kisapelaajien saaminen on tietysti pitkän matkan takana, onko siitä vielä minkälaisia toiveita?

Meidän seura on vahvasti sitä mieltä, että urheiluseura on just niin hyvä ja vahva kuin sen junioritoiminta on. Sieltä ne huomisen huiput ponkaisee. Meillä seurana on matkaa tämän suhteen vielä paljon jäljellä mutta seuran kaksi alle 18v pelaaja ovat kehittymässä hyvää vauhtia ja vievät varmasti osaltaan lajin ilosanomaa eteenpäin nuorisolle. Toive tietysti on, että nuoria saataisiin mukaan enemmän. Haasteina on ainakin täällä meillä lajin aloittamisen hintavuus. Olemmekin pyrkineet auttamaan uusia pelaajia alkuun lainaamalla varusteita ensimmäisiin treeneihin. Haasteena on myös kilpailla valtaa pitävien lajien (futis, jääkiekko) kanssa, sillä junnujen harrastuksen aloittaminen näiden lajien parissa on vielä kuitenkin yleisempää. Me tehdään paljon töitä sen eteen, että alueellisesti ihmisillä olisi käsitys mistä kilpapaintballissa on oikeasti kyse.

Teillä oli kentällä myös varkaustapaus, selvisikös se? Oliko vain sisuunnuttava vaikutus vai haittasiko miten toimintaa?

Näin pääsi käymään ja olihan se iso kolaus ja hankaloittava tilanne pienelle seuralle. Vuokratoiminta jäi alkukesän ajaksi pois ja se on syksyn kanssa osoittautunut toiseksi sesonkiajaksi vuokraustoiminnassa. Tuli siis taloudellisesti jonkin verran takkiin, vaikka vakuutukset kunnossa olivatkin. Rikos ei ole vielä selvinnyt ja nähtäväksi jää selviääkökään. Joitakin henkilöitä on ollut kuulemani mukaan vangittuna alueella tapahtuneiden murtojen vuoksi, mutta ainakaan meille ei ole vielä tullut tietoa, että meillä käyneet varkaat olisivat jääneet kiinni.

Tapahtumien jälkeen panostettiin kentän valvontaan enemmän ja korjailtiin paikat entistä vahvempaan kuntoon.  Osa tavaroista on löytynyt, mutta pääsääntöisesti kaikki olivat käyttökelvottomia. 

Kiitokset haastattelusta, paranemisia ja toivottavasti videoita nähdään lisää .

Kiitos itsellesi. Kyllä tästä taas noustaan kun ei turhia stressaile. Oikein hyvää joulunodotusta Paintball.fille ja muulle Suomen painttiskenelle. Nähdään sitten ensi kesänä viimeistään kierroksilla!

Linkkejä:

• Pieniä Tarinoita Paintballista Facebookissa
• Youtube-kanava 

40 päivän haastevideot:

Pieniä Tarinoita Paintballista vlogit: