Duma, tuomari, zeepra; tuo väsymätön yhteisön palvelija, jonka päivä on kaikista pisin, joka ikisellä turnauskierroksella.

Tiesitkö että vasta kaudella 2005 siirryttiin ns. virkatuomareihin? Eli kaudesta 1994 kauteen 2004 jokainen joukkue vastasi jollain kierroksella tuomaroinnista. Taso heitteli melkoisesti ja saattoipa joskus joku epäillä puolueellisuutta.

Tuomarointi vaatii epäitsekkyyttä ja lehmän hermoja.

Ehdottomasti parhaat tuomarit ymmärtävät lajimme hienouksia ja usein takana onkin pelaajaura.

Olemme nyt saaneet nauttia yhtenäisestä ja motivoituneesta tuomariryhmästä useampia kausia. Kaikesta tekemisestä loistaa tahto onnistua ja toimia oikein ryhmänä. Se kyllä näkyy ja tuntuu meille kaikille pelaajille ja toivottavasti kaikki jaksamme sen muistaa, vaikka välillä adrenaliini kiehuu suonissa kun ”pallo ei pompi” itselle.

Suuren panoksen tähän yhtenäisyyteen ja korkeaan toiminnan laatuun on antanut tämän kauden liiton tunnustuspalkinnon saaja päätuomari Paulus Parkatti.

Pitkä pelaajaura mm. Viper ja Urho joukkueissa näkyy kokemuksena pelistä ja pelaajanäkökulman ymmärtämisessä.

Paulus palautti liiton toimintaan vuosittaiset tuomarikoulutukset ja niiden kautta saamme mukaan joka kausi muutamia uusia raitapaitoja.

Monivuotinen toiminta liiton hallituksessa, tiedottajana ja nettisivujen ylläpitäjänä ansaitsee myös maininnan ja kiitoksen.

Tuomaroinnista ei tee hyvää yksilösuoritukset vaan tiimityö, lämmin kiitos kaikille SPBL-tuomareille.

Alla perinteiset kysymykset palkitulle:

Jani Leskinen: Miksi olet yhä mukana paintballissa?

Paulus Parkatti: Erittäin hyvä kysymys, jota on joskus itsekin tullut pohdiskeltua kaikkien näiden vuosien jälkeen lajin parissa. Meillä on varsin hieno ja uniikki (urheilu)laji, jossa on mielestäni sitä jotain omaa taikaa ja viehätystä, mitä en ole vielä mistään muusta lajista onnistunut löytämään. Voisi siis hyvin sanoa että "rakkaudesta lajiin" täällä edelleen pyöritään mukana niin kauan kuin koen, että lajille on jotain annettavaa (tosin kohta pitää ruveta melko luovaksi, sillä montaa asiaa en keksi, mitä en olisi vielä lajin parissa keksinyt tehdä). Lisäksi lajin parissa häärii mukana yhtälailla intohimoisesti lajiin suhtautuvia harrastajia, jotka tekevät tästä lajin parissa toimimisesta viihdyttävää ja yhteisöllistä. Täältä on löytynyt monta uutta elinikäistä kaveria ja varmaan niitä löytyy lisää myös jatkossakin täältä, niin pelaajana, tuomarina kuin taustavaikuttajana. Hauskaa on ollut ja niin kauan tätä tehdään, kuin homma on hauskaa myös jatkossa!

Mitä haluaisit nähdä tapahtuvan seuraavana parina vuotena lajissa?

On ollut hienoa nähdä lajin ottavan isoja askeleita eteenpäin kohti urheilullisempaa suuntaa. Vaikka lajimme onkin omanlainen "outolintu" moneen muuhun lajiin verrattuna, on yleinen ilmapiiri lajia kohtaan muuttunut mielestäni suvaitsevammaksi verrattuna 20v takaiseen aikaan, kun ensimmäisiä kosketuksia olen itse lajin pariin ottanut. Samoin yleinen tekeminen erityisesti kotimaan turnauksissa on mennyt siistimpään ja urheilullisempaan suuntaan viimeisten vuosien aikana ja mielestäni voidaan puhua jo tietynlaisesta kulttuurin muutoksesta lajin parissa, jonka kauemmin lajin parissa mukana puuhanneet voivat varmasti myös allekirjoittaa.  Maailman tasolla lajille on saatu näkyvyyttä netin striimauspalvelujen kautta, mutta Olympialaiset on vielä antaneet odottaa itseään... (Ehkä vielä jonain päivänä...). 

Täällä kotimaassa maajoukkuetoiminnan kehittäminen on vienyt lajia selkeästi urheilullisempaan suuntaan ja tästä kuuluu kiitos niille kaikille taustalla toimiville talkoolaisille ja aktiiveille, jotka tätä lajia kehittävät ja vievät eteenpäin. Ammattivalmentajia meillä ei varmaan ihan heti tulla näkemään suurissa määrin, mutta selkeästi urheilijamainen valmennustoiminta on lisääntynyt joukkueiden keskuudessa. Toivottavasti tätä saadaan lisää jatkossa, sillä tällä tullaan mielestäni nostamaan yleisen tekemisen tasoa, mikä taas tulee vaatimaan entistä enemmän sekä liitolta että liiton tapahtumilta esim. tuomaroinnin osalta turnauksissa.

Tuomaritoimintaa onkin kehitetty aktiivisesti eteenpäin viimeisen parin vuoden aikana ja tehty työ alkaa tuottaa selkeästi hedelmää, niin joukkueilta ja pelaajilta tulleen palautteen perusteella, mutta erityisesti meidän lajin aktiivituomareiden suusta todettuna. Kun joukkueiden ja pelaajien toiminta kehittyy eteenpäin lisäten vauhtia ja intensiivisyyttä, kasvavat vaatimukset myös pelien tuomari työtä kohtaan. Lajissa on sen verran uniikkeja piirteitä, ettei suoraa valmista muottia ole kellään tähän tarjolla. Poimimalla tiettyjä perusasioita muista lajeista kuten itselleni niin tutusta koripallon tuomaroinnista ja soveltamalla näitä lajin luonteeseen sopivalla tavalla on toimintaa pystytty mielestäni viemään eteenpäin huomattavasti. Ideoita ja kehitettävää riittää, eikä kaikkea ole voinut heti ottaa käytäntöön mukaan, sillä puhutaan varsin laajasta muutoksesta, joka ottaa aina oman aikansa. Kehitettävää ja kehitysideoita riittää edelleen, joten toimintaa saadaan aivan varmasti kehitettyä ja vietyä eteenpäin myös tulevaisuudessa. Uskon meidän päätuotteen (tuomaroinnin) olevan oikealla suunnalla suhteessa oheispalveluihin kuten turnaus puitteisiin ja kustannuksiin nähden ja palvelevan aika hyvin sitä kaikkien tärkeintä asiaa, eli itse peliä ja sitä pelaavia pelaajia. Hienoa olisi toiminnan kehittymisen myötä nähdä lisää uusia joukkueita ja sarjoja, kuten takavuosien menestyskausilla aina SM-liigasta 3. divariin saakka. Erityisesti uusia nuoria joukkueita on kaivattu haastamaan vanhoja mahtiseuroja ja toivon mukaan uutta verta meillä on mukana jo seuraavalla kaudella. 

Mieleenpainuvin tapahtuma/käännekohta omalla ja/tai Suomen paintballin aikajanalla?

Jaaha, minkähän tähän valitsisi, kaikenlaista hauskaa kun on matkan varrella tapahtunut. Monia hauskoja kommelluksia on matkalla tapahtunut (Mehukattikannuista bulkkaaminen Suurpelissä joskus 2000 luvun puolivälissä, Rooman lentokentälle jumiutuminen tulostaulun kanssa, Suomen painttihistorian nopein 1vs1 tappio Piikkiössä, Liiton kierroksen järjestämiset ja siivoamiset fudiskentältä Äänekoskella, tekonurmikentän rakentaminen yhdistyspohjalta joukkueen kanssa). Tässä muutamia mainitakseni siis.

Ehkä yksi tähän vuoteen ja tuomarointiin liittynyt asia, joka tuli mieleen päätöskierroksen palkintojen jälkeen, kun tuli puheeksi tuo Waasankadun ikäjakauma ensimmäisen SM-pokaalin jakovuodelta tämän vuoden joukkueeseen nähden (osa ei tainnut olla syntynyt vielä silloin, ja osa pelasi sekä silloin että nyt reilut 20v myöhemmin edelleen samassa jengissä). Joskus vuonna miekka ja kirves, noin suunnilleen samanikäisenä siloposkena kuin meidän nykyisen tuomarijengin nuorimmat vesat, olin muistaakseni Ikaalisten kierrokselle menossa pelaamaan, ja liitto etsi kuumeisesti tuomareita päätöskierrokselle (pelattiin kahdella kentällä, oi niitä aikoja). Luonnollisesti nuorelle työttömällä siloposkelle 40€ kuulalaatikosta turnauspeleihin meinasi tulla iso harrastusta rajoittava ongelma, johon piti keksiä näppärä ratkaisu harrastamisen mahdollistamiseksi. Soitin siis silloiselle liiton niin mystiselle ja korkealle Kalifille ja (jo silloiselle) lajilegendalle, herra  puheenjohtaja Leskiselle, joka oli enemmän kuin ilahtunut uudesta (hullusta) tuomarista. Mistään ei sellaisia tuntunut turnaukseen enää oikein löytävän paikalle kuulemma. Taisi puhelussa kysyä kokemuksesta lajin parissa ja kun kuuli, että joskus kerran tai kaksi olin fudismatsia ollut tuomaroimassa, nauroi että "sustahan voitaisiin tehdä päätuomari divari kentälle ja jos ei nyt, niin ehkä ainakin sitten joskus vähän myöhemmin liiga kentälle." Eli voisi sanoa, että nykyinen homma alustettiin jo melkein 20v sitten liiton toimesta, joten voisi sanoa toiminnan olevan pitkäjänteistä tältä osin! Pidetään meidän nuoret mukana lajin parissa, sieltä voi hyvin kasvaa monenlaista tekijää tulevien vuosien aikana.

Haluatko kiittää tai antaa jonkun vinkin/ohjeen lajin harrastajille?

Oli suuri yllätys ja kunnia tulla huomioiduksi lajiväeltä tällaisella huomionosoituksella, joita on aiemmin jaettu todellisille lajin pioneereille.

Tässä voisi mainita monia eri nimiä vuosien varrelta joukkueista, joiden kanssa lajia on tullut puuhattua eteenpäin. Erityisesti mainittakoon lajin pariin houkutellut (ohjannut) Sami Laulajainen ja harrastushommien alkupuolella mukana pyörinyt Markus Leino sekä tietysti oma taistelijaparini, pikkuveljeni Markus Parkatti sekä vanhempani, jotka ovat harrastukseen suhtautuneet aina positiivisesti alusta alkaen.

Tuskin tässä olisin, jos ei kerran nuortenillassa olisi tullut Leinolle todettua, että kerran Suurpelissä käytyäni tietäisin "kaiken oleellisen" paintista... Sattuipa vanha Viperilainen Sami kuulemaan keskustelun minun ja Leinon kanssa ja tätä myötä esittelevän aivan kokonaan toisenlaisen puolen silloisesta lajista. Ennen pitkää lajin parissa tuli tutustuttua myös PLF:ssä ja Viperissa Samin kanssa vaikuttaneeseen Jari Tuukkaseen, jonka kanssa on tullut myös puuhattua paljon ja monenlaista juttua lajin parissa ja lajin hyväksi jo parinkymmenen vuoden ajan (ja varmasti myös jatkossakin). Ja kun puhutaan Keski-Suomalaisesta paintista, ei voi jättää mainitsematta Anssi Mennalaa ja Jämsän Paintballia, jonka kanssa on paljon puuhasteltu sekä paintballin että erikoistehosteiden kanssa. Äänekoskella täytyy kiitosta lajin ja toiminnan edistämisen osalta erikseen mainita ja välittää Huiman silloiselle puheenjohtajalle Mäkisen Heikille ja kaupungin vapaa-aikatoimen johtaja Markku Auviselle kiitokset, sillä ilman Markun, Heikin ja Huiman tukea ei olisi järjestetty yhtään turnausta eikä rakennettu tekonurmikenttää Äänekoskelle.

Yleisesti iso kiitos kuuluu kaikille niille tutuille ja tuntemattomille harrastajille, jotka on puuhanneet Viperin, Huiman, PLF:n, "Päivi ja pojat" sekä muilla mahdollisilla nimillä tunnettujen joukkueiden riveissä mennä vuosina lajin parissa. 

Kuluneesta kaudesta haluan kiittää kaikkia meidän tämän vuoden tuomareita, joiden kanssa työskentely on ollut suuri ilo. On hienoa nähdä, kuinka meidän porukassa jokainen yksilö on kehittynyt ja kehittänyt omaa toimintaansa ja osaamista eteenpäin! Haluan kiittää SPBL:ää myös tuomari toimintaan panostamisesta, sillä ilman liiton halua panostaa toimintaan ei toimintaa saada kehitettyä ja vietyä eteenpäin, vaikka halua olisi. Tästä on hyvä yhteisnäkemys ja visio liiton kanssa toiminnan eteenpäinviemiseksi nyt ja jatkossa. Kiitosta voi antaa myös kaikille joukkueille ja pelaajille, jotka lajia harrastaa, toivottavasti saadaan lisää uusia harrastajia jatkossa. Tervetuloa myös kaikki paluumuuttajat mukaan, jos ei pelaamaan niin sitten joukkueiden valmennus/vetohommiin tai vaikka Zebra Squadin toimintaan mukaan (meillä on tutkitusti suupielet ylöspäin kauden päätteeksi)!