Suomen Paintball-liiton kauden päättäjäisten yhteydessä Pirkkalan kierroksella jaettiin tunnuspalkintoja ansiokkaasta työstä Suomen paintballin hyväksi.

Tässä taustoja kunnianosoituksiin johtaneesta työstä ja palkittujen haastatteluja:

Tero Kettu

Teron huikea työ seuransa PH Paintballin veturina ei ole jäänyt huomaamatta. Jo yli 20 vuotta painttiin hurahtaneena hän on ”painttiveturi” kirjaimellisesti. Ansiolistasta voidaan nostaa ainakin Metsäliigan aktivointi ja pyörittäminen. Vierumäen paintball-pyhättö on Suomen paras paikka harrastaa lajia ja siitä on suuri kiittäminen Teroa. Kiinteä harrastuspaikka on mahdollistanut erittäin monipuolisen turnaustarjonnan ja yhtenä suurimpana meriittinä aidon junioritoiminnan. Kilpakentällä toteutetut säännölliset junioritreenit keräsivät yhteen joukon nuoria joiden tie johti kaudelle 2020 liiton sarjoihin ja Suomen ensimmäiseen junnujoukkueeseen PH Young Gunsiin. Tämä junioritoiminta on inspiroinut muita seuroja aktivoitumaan ja herra Ketun ansiosta junioreita nähdään nyt todella monissa joukkueissa.

Nostetaan myös esiin läpi vuoden jatkuvat pelit Hevossaaressa, joista löytyy aina peliseuraa magfed- ja metsäpelaajille. Oma aktiivinen pelaajaura on tainnut kahlata läpi kaikki sarjatasot ja turnausmuodot. Niin se vaan menee että kun johtaa edestä innokkaasti niin muut seuraavat kyllä ja siitä Tero on hieno esimerkki.

Luonnollisesti Tero on myös ollut mukana Suomen Paintball-liiton toiminnassa ja toivottavasti todennäköisesti jatkossakin.

Miksi olet yhä mukana paintballissa?

Tero Kettu: Paintballissa ollaan mukana ihmisten vuoksi, näin se on ollut alusta asti. Kaikkien niiden jotka ovat tavalla tai toisella hurahtaneet lajin mihin tahansa muotoon, joko pelaten, tuomaroiden tai taltioiden, järjestäjiä unohtamatta. Minun laajennettu perheeni, hyvässä ja pahassa!

Mitä haluaisit nähdä tapahtuvan seuraavana parina vuotena lajissa?

Haluaisin nähdä että kisapuolella olisi enemmän sarjatasoja jälleen tulevaisuudessa, sitä mahdollistavaa kasvua haluan olla yhä mukana tekemässä.

Harrastepuolella haluan olla mukana kehittämässä uudenlaisia tapoja ihmisille tulla tutustumaan lajiin ja sitä kautta saada heihin istutettua samaa liekkiä kuin itsessäni syttyi silloin vuonna 2000. Ainoa katumukseni peintin suhteen on että löysin sen vasta 26 vuotiaana.

Mieleenpainuvin tapahtuma/käännekohta omalla ja/tai Suomen paintballin aikajanalla?

Mieleen on jäänyt Arto Piiraisen kanssa ideoidut ja pyöritetyt Kollektiivitreenit, samaa settiä oleva Basic Paintball Series että 2006 alkaneen Metsäliigan kaikissa vaiheissa (ideointi, kehitys ja rebootit) mukana oleminen.

Omien poikien saaminen mukaan pelikentille on ollut elämäni parhaita hetkiä, samoin jokainen nuori, joka on mukaan tullut peinttiin

Haluatko kiittää tai antaa jonkun vinkin/ohjeen lajin harrastajille?

On ollut kivaa tehdä asioita skenellä, välillä hittejä ja yhtä paljon hutejakin. Kaikki kerrat kun on onnistunut jossain, se on mielestäni kiinni siitä että mukana tekemässä ja tukemassa hullutuksia on ollut itselleni merkityksellisiä ihmisiä todella paljon.

Erityisesti mainittakoon Mika ja Jari Sinisalo. Yhteistä historiaa jo 41 vuotta, yhdessä aloitettiin ja yhä jatketaan. Aina valmiita tekemään, auttamaan ja ideoimaan. Jo sieltä lapsesta asti hullutuksissa mukana, ja nyt peintin saralla jatkamme yhteisen harrastuksen parissa.

Kimmo Kainulainen, Suomen peintin merkkimies. Tutustuin Kimmoon 2005 ja voin sanoa olevani ylpeä siitä että hän on ystäväni. Kimmosta on tullut vankkumaton tekijämies seurassamme ja hän on usein järjen ääni minun hulluille ajatuksilleni. Tosin olen saanut hänetkin heittäytymään niihin mukaan aina välillä, ja hyvähän siitä on yleensä tullut 😉

En voi unohtaa myöskään Harri Koskelaa, josta on tullut 2016 lähtien kun liittyi mukaan todella tärkeä aktiivi seurassamme ja todellinen luottoystävä että apu minulle kaikissa arkisissa peinttiasioissa. Samalla hämäläisellä mielenlaadulla varustettuna usein pakerramme jotain tuhoontuomittua ajatusta periaatteella ”ainakin koitettiin!” 

Kaikki mitä olen saanut aikaan, nämä ihmiset ovat olleet sitä kanssani tekemässä. Kiitos heille!

Kiitos myös kaikille teille jotka ovat olleet esikuviani suomalaisessa peintissä, teitä on monia. Kuitenkin varaan suurimman kunnioitukseni Jani Leskiselle ja aina värikkäälle Kai Siltalalle. Teidän edeltäviä tekoja yritän mallina käyttää, nyt ja tulevaisuudessa.

Ja ennenkaikkea kiitos jokaiselle peintti-ihmiselle, teidän takia ja teidän kanssa tätä tehdäön!

Tuure Toivola

Kun tekee paintista koko elämänsä niin tältä se näyttää positiivisessa mielessä. Tuure on pian kolmekymmentä vuotta pelannut painttia. Aktiivinen toiminta Raumalla 90-luvun puolivälistä omalla joukkueella ja tapahtumia sekä turnauksia järjestäen. Liiketoiminta taisi olla enemmän ja vähemmän mukana jo alusta lähtien ja Sissos on tänään synonyymi paintballille Suomessa ja naapurimaissakin. Kasvaminen pohjoismaiden suurimmaksi paintball-tukuksi on ollut hienoa seurattavaa ja herättää ylpeyttä mihin kaikkeen Suomesta pystyy kun vain on tahto ja oikea tekijä.

Suomen Paintball-liitto on voinut aina luottaa Tuuren ja Sissoksen tukeen ja kokemukseen. Nostetaan mukaan 2. ja 3. divareiden kehitys 2000-luvun puolivälissä Kai Siltalan taisteluparina. Samoin suurin osa toimivien kilpakenttien infrasta suojat, verkot, ilmahuolto jopa tekonurmi on saatu etenemään Sissoksen avustuksella. Esimerkit kuten Bunkkerin sisähalli antavat kaikille lajin ja seurojen vetureille näytön siitä mitä voisi tehdä ja vielä neuvoja että miten.

Tuure ja Sissos tarjoaa tänä päivänä huippuluokan harrastusmahdollisuudet yrityksen omassa paintballkeskuksessa mm. viikoittaiset edulliset junioritreenit yhteistyössä Urhon kanssa. Panostukset keskukseen nyt ja jatkossa tulevat lisäämään joukkueita liiton sarjoihin lähivuosina.

Vaikka paintballia tekee työkseen niin onneksi myös halu pelata on säilynyt ja kentällä aina nähdään.

Miksi olet yhä mukana paintballissa?

Mitä haluaisit nähdä tapahtuvan seuraavana parina vuotena lajissa?

Mieleenpainuvin tapahtuma/käännekohta omalla ja/tai Suomen paintballin aikajanalla?

Haluatko kiittää tai antaa jonkun vinkin/ohjeen lajin harrastajille?

Vastaus:

Tuure Toivola: Oli liikuttava ja täydellinen yllätys tulla palkituksi liiton puolelta tällaisella kunnianosoituksella, joka on aiemmin jaettu kunnioittamilleni henkilöille.

Moni minut paremmin tunteva on nähnyt minun julkaisemia kamppailulajien aiheuttamia vamma- ja podiumkuvia, mutta läheskään kaikki paintballin parissa eivät tiedä että juuri kamppailulajien takia eksyin paintballiin. Valmentajani halusi minun juoksevan intervallia ja olen aina ollut vähän laiska lenkkeilemään ja järkeilin että paintballin syöksy esteeltä toiselta olisi hauska tapa toteuttaa valmentajan toive. Ja siitä se sitten 1995 lähti. Kesät on pelattu paintballia ja talvet ”tapeltu.” Ja samalla tiellä ollaan.

Olen jollain tasolla adrenaliiniriippuvainen ja paintballista sitä saa yhä. Adrenaliinipurskeitakin tärkeämpi on kuitenkin seuratoiminta. 1995 perustettiin kaveriporukalla Raumalle Satakuula Ry ja siellä oli mahtavia tyyppejä. Kun opiskelut oli vienyt Helsinkiin ja Satakuulan kilpaporukassa ei ollut riittävästi porukkaa, niin olin vaikean päätöksen edessä: minulla oli tarjolla monia hyviä vaihtoehtoja pelipaikaksi, mutta päädyin kuitenkin Turkulaisen Dream Teamin riveihin ja siellä olen saanut jatkoa mahtavien tyyppien kanssa pelaamiselle.

Sissoksen työni takia olen myös etuoikeutetusti päässyt olemaan monien muidenkin kuin vain Dream Teamin toiminnassa mukana, joko mentorina tai sponsorina tai jotenkin muuten läheltä seuraamassa. Esim. minun ja Urhon yhteinen matka on ollut todella upea. Uskon ettei suurin osa Urholaisistakaan tästä sanamuodosta pahastu. Minut tuntevat myös tietävät, että kentällä ja Sissoksessa on kaksi eri Tuurea. Usein on haastavaakin saada treenata rauhassa ja pitää välit kunnossa myös niihin asiakkaisiin, jotka ovat kentällä kilpailijoita tai niihin kanssapelaajiin, jotka ovat busineksessa kilpailijoita. Omasta mielestäni olen kuitenkin kohtalaisen hyvin asiassa onnistunut, vaikka helppoa se ei ole ollut. Ja varmasti olen monet myös suututtanut. Pahoitteluni siitä.

Minusta ihmisessä pitää olla vähän hulluutta ja unelmia. Bunkkeri oli yksi sellainen ja matkalle on mahtunut monta muutakin. Tälläkin hetkellä työstän useampaa ”unelmaa” eteenpäin, joista varmasti yksi tunnetuin on Iisakin kirkkoonkin verrattu projekti, jossa on tavoitteena rakentaa kilpapaintall-kenttä Sissoksen viereiselle tontille Espoon Juvanmalmille. Hommaa on viety eteenpäin pikkuhiljaa jo useampia vuosia, mutta nyt ollaan aika lähellä asian toteutumista. Meillä on tavoitteena, että turffi saataisiin paikoilleen ennen tulevaa talvea, jotta osaamme varmuudella sanoa kentän olevan ensi vuonna pelikuntoinen. Tällä hetkellä asiaan uskon vahvasti, vaikka toki asiassa on vielä muttiakin.

Suomen kisapaintballissa oli todella paha ukkoutuminen käynnissä, mutta viime vuosina junnutoiminta on lähtenyt käyntiin usealla suunnalla ennennäkemättömästi ja tänä vuonna junnut alkoi jo setiä pieksemäänkin. Hyvä niin. Itse uskon että jo muutaman vuoden sisällä näemme näitä tämän hetken junioreita SPBL:n korkeimmista sijoista taistelevan ja yksi tavoitteeni on SPBL:n joukkuemäärän kasvattaminen. Näen että esim. jonkinlaiselle 2-divarille olisi taas paikka Suomen paintball-piireissä. Lisäksi tavoitteena olisi lähteä lähivuosina taas ulkomaille pelaamaan ainakin johonkin turnaukseen.