Juicen avoin kirje turnauspelaamisesta
Myönnän että oma lehmä on tässä tekstissä syvällä ojassa kun kerran samaan aikaan turnaustani mainostan.
Mutta haluan kirjoittaa ajatuksia vähän auki suomalaiselle painttia harrastavalle yleisölle. Ehkä tämä myös kirvoittaa jossakussa intoa sanoa vastalause ja sehän saattaisi johtaa keskusteluun, ehkä jopa boardipainttiin?
Tässä viime vuosikymmenen ajan lajimme turnauskenttä on ollut täysin SPBL kierrosten varassa. Muutamat hyvät yritykset kuten Electro-/Mekano- Cupit ja vastaavat ovat saaneet kummallisen vähän kiinnostusta pelaajilta.
Vaikuttaa siltä että SPBL-sarjat otetaan niin ”vakavasti” että vain niitä kohti harjoittelu koetaan tärkeänä. Heti kun kisaleiska julkaistaan, niin sitä sitten hierotaan ne kaikki treenit. Monesti olen kuullut perustelun jonkin toisen turnauksen väliin jättämisestä, että se voisi häiritä.
Kaikella kokemuksellani voin sanoa, että treeneissä pelaaminen ei koskaan pysty vastaamaan turnauspeliä. Vaikka kuinka kiukulla muka pelaisit treenissä niin siitä puuttuu ulkopuolisten seuraajien ja sisäinen paine. Turnauksessa se pienikin määrä katsojia antaa lisää painetta suoritukseen, samoin tuomarit. Tuomarit vaikuttavat pelaamiseen enemmän tai vähemmän. Joskus tuomarointi voi olla osaamattomuuttaan tai jopa tarkoituksellisesti joukkuettasi vastaan. Tämä aiheuttaa sen, että pärjätäksesi joukkueesi on pelattava niin hyvin ettei mahdolliset negatiiviset tuomiot pysty vaikuttamaan lopputulokseen. Eli ei välttämättä riitä että olette vähän parempia kuin vastustaja vaan on pakko olla huomattavasti parempi.
Samoin joukkueesi odottaa sinulta enemmän, sinä odotat itseltäsi enemmän turnauksessa. Jos varusteesi pettävät sinut turnauksessa sinä olet pettyneempi niihin kuin vain treeneissä tapahtuvat harmit aiheuttaisivat.
Eli turnauksessa pelaaminen on jotain ihan muuta kuin treeneissä. Suurin osa tästä erilaisuudesta tapahtuu korviesi välissä. Samaa painetta ja fiilistä ei pysty tuottamaan treenivuorolla. Mitä enemmän sinulla on turnausaloituksia sitä valmiimpi olet menestymään turnauspelissä. Kun lähtöseinällä lasket sekunteja ei peliformaatilla oikeastaan ole merkitystä sinun henkilökohtaiselle kehityksellesi. Vaikka kenttäleiska ei olisi tuttu on syndipelaaminen sitä samaa. Eli ei tule miinusta kokemukselle vaikka kyseessä ei olisi juuri se seuraavan kierroksen versio.
Ne joukkueet ja pelaajat, jotka ovat voittaneet mestaruuksia, voivat varmasti olla samaa mieltä siitä että pitää ”oppia voittamaan”. Pitää olla kokemusta finaalipeleistä, jotta niiden aiheuttama normipeliä voimakkaampi jännitys ei heikennä suoritusta liikaa. Ei ole sattumaa että pro-pelaajat puhuvat ”sunnuntaipeleistä” täysin erilaisella äänenpainolla. Kun paine kasvaa, juuri ne eniten ko. tilanteita kokeneet menestyvät.
No sitten se mihin tällä pyrin: Väitän että Suomessa on paljon pelaajia jotka hyötyisivät omassa lajikehityksessään siitä että osallistuisivat mahdollisimman moneen turnaukseen lyhyen kilpakautemme aikana. Ihmettelen että kun turnauspelejä on tarjolla ei niihin ole tulijoita. Kaikki tarjolla olleet turnaukset viime vuosina ovat olleet järkevän hintaisia huomioiden mitä ne ovat tarjonneet. Ainoa selitys on ollut että ei ehdi/pysty/ole rahaa koska treenataan 5-man SPBL-turnauksiin.
Vinkki: kokeile vaihtaa treeni tai pari turnaukseen, et kadu.
Kerro ihmeessä jos olen ajatuksieni kanssa väärässä, kerro jos sinulla olisi tähän tarjota ratkaisuja. Kerro jos olet samaa mieltä ja sinulla on kokemuksia/ajatuksia turnauspelaamisesta mitä haluat jakaa.
Järjestä turnaus, minä tulen pelaamaan sinne.