Tästä artikkelista löytyy monenlaisia käytännön vinkkejä metsäpelien järjestämiseen aivan muutaman pelaajan peleistä useamman kymmenen hengen tapahtumiin, joita pelataan joka puolella Suomea kesäviikonloppuina. Olen päässyt pelaamaan ympäri maata kaikenlaisten peliporukoiden kanssa mitä erilaisimmissa peleissä ja matkaan on tarttunut kaikenlaisia ideoita siitä kuinka eri lailla eri porukat ratkaisevat samoja ongelmia, jotka tuntuvat vaivaavan erityisesti metsässä pelattavia pelejä. Artikkelin tarkoituksena on helpottaa pelinjärjestämistä ja tehdä peliporukan kasvattaminen mahdolliseksi.

Artikkeli ei ole suinkaan täydellinen, joten jos jutusta puuttuu jotain olennaista jonka olette omissa peleissänne hyväksi havainneet tai jokin kohta on mielestäsi täysin väärin, niin pistä kommenttia, jotta asia saadaan korjattua.

Peliporukan kasaaminen

Vähänkään isompia pelejä järjestäneet tietävät kuinka työlääksi operaatio voi mennä. Jos se vain on mahdollista, niin homma kannattaa hoitaa netissä jonkin forumin kautta, Facebookissa tai sähköpostilistalla, jonne viestin lähettämälle postit menevät automaattisesti kaikille siihen liittyneille. Näitä saa pystyyn ilmaiseksi pienellä vaivalla ja tiedot ovat saman tien kaikki nähtävissä. Ihan kaikki eivät tietenkään nettiä käytä, mutta näiden kohdalla pelinjärjestäjä voi sitten käyttää puhelinta ja tehdä merkinnät heidän puolestaan.

Pelaajapula tuntuu olevan ainainen ongelma, joten aina pitää pyrkiä löytämään uusia lajista kiinnostuneita. Sähköinen tiedonjakelu helpottaa pelinjärjestäjän hommia pidemmän päälle huomattavasti, kun ei tarvitse ottaa ylös jokaisen mahdollisesti kiinnostuneen yhteystietoja, vaan asiasta selviää tarjoamalla nettiosoitteen josta saa tietoja.

Peleihin valmistautuessa näkyvillä oleviin pelaajalistoihin kannattaa merkitä vain sellaiset pelaajat, jotka ovat oikeasti ilmoittautuneet. Toki kerran tai pari voi saada pelit aikaan sillä että lataa listaan myös kaikki "ehkä mä tuun"-tyypit. Muilta pelaajilta saattaa kuitenkin into karista, jos listan mukaan peleihin pitäisi tulla kolmekymmentä pelaajaa ja todellisuudessa siellä sitten onkin kymmenen henkeä, niin se syö uskottavuutta äkkiä.

Suomalaisen peinttaajan ongelma tuntuu olevan että sitten kun ilmoittautumissysteemi saadaan luotua, niin porukka aikailee sen käytössä. Vaikka ilmoittautumiseen ei vaadittaisi muuta kuin tiimin forumille laitettu "mä tuun"-tyyppinen viesti, niin tämäkin jätetään sitten helposti tekemättä ja odotellaan että muut ilmoittautuisivat ensin. Tätä vastaan kannattaa kamppailla näyttämällä esimerkkiä. Jos porukasta löytyy joukko vakipelaajia, niin heidän kanssaan kannattaa sopia että ilmoittautumiset saadaan alkuun ripeässä tahdissa saman tien kun uusi tapahtuma julkistetaan.

Ilmoita pelistä ajoissa!

Jos ideana on saada vähänkään enemmän porukkaa mukaan, niin vain muutamaa päivää aiemmin pelistä ilmoittaminen on varma tapa saada joukko kieltäviä vastauksia. Oman tiimin sisäisissä peleissä parin päivän varoitusaika saattaa vielä onnistua, mutta muuten se aiheuttaa vain turhautumista jo pelinjärjestäjällekin.

Oman alueen peleissä pari viikkoa on hyvä ilmoitustusaika, kauemmas mainostettavissa jutuissa kuukausi tai enemmänkin ei ainakaan aiheuta ongelmia.

Hyvä systeemi on myös järjestää pelit esim. joka kuun ensimmäinen keskiviikko tai parittomien viikkojen sunnuntaina jne. sen mukaan kuinka monta peliä koko vuonna aiotaan pelatakaan. Tällöin kiinnostuneet voivat merkitä pelipäivät kalenteriinsa jo vaikka kauden alussa. Tällaisten pelien kohdalla pitää varmistaa että peruutustapauksissa tieto kulkee sitten kaikille.

Muistilistaa

Ennen kuin seuraavaa peliä alkaa järjestää ja siitä ilmoitella, niin kannattaa etukäteen merkitä ainakin seuraavat asiat valmiiksi ja laittaa ne sitten kerralla näkyviin esim. kyseiselle forumilla, sähköpostiin tai vaikka sitten valokopiona paperille, jota voi jakaa kiinnostuneille. Tällöin selviää vähemmällä työllä kun ei tarvitse selvittää samoja asioita erikseen monelle potentiaaliselle pelaajalle.

• tapahtuman nimi
• järjestävä seura ja yhteyshenkilö (nimi + puh. no + sähköposti)
• milloin pelataan (päivä ja klo)
• missä pelataan + ajo-ohje + paikan lähiosoite ja kunta netin reittihakuja varten + kaksi puhelinnumeroa joista voi kysyä ajo-ohjetta eksyttyään
• pientä kentän/pelipaikan esittelyä, ihan perusjuttuja onko kyseessä luonnonmukainen metsäkenttä, rakennettuja suojia tai vaikka tasaiselle tehty kaupunkimainen kenttä. Myös muuta infoa, esim. onko parkkkeeraus järjestetty kuinka kauas kentästä, voiko pelejä seurata ilman maskia suojaverkon takaa, onko sadesuojaa tai grillausmahdollisuutta lepoalueella jne. Kuvat/videot ovat tietysti usein pareampia kuin sanalliset selitykset.
• minkälaisia rajoituksia pelissä on (esim. kronoraja, tulinopeusraja, ikäraja, pallorajoitusta, muita varusterajoja tms.)
• onko paikalla kuulaa/hiilidioksidia/paineilmaa/vuokra-aseita saatavilla, pitääkö ne tilata etukäteen ja mitä maksaa, keneltä tilataan jos tilataan
• kannattaako/pitääkö ottaa jotain mukaan pelimuodoista tai maastosta johtuen (esim. polvisuojia jne.)
• vähän ideaa minkätyyppisiä pelimuotoja tms. on odotettavissa (ettei ensi kertaa tulijalle tule isoja yllätyksiä, yhdessä paikassa pelataan max viiden minuutin pelejä, toisaalla taas saattaa olla enemmän hiippailufiiliksiä ja puolen tunnin pelit ovat normaaleja)
• kentän lähialueen palvelut (lähintä kauppaa, otto-automaattia jne. jotka usein tulee tarpeeseen)
• onko peleissä säävarausta tai talvemmalla pakkasrajaa ja miten mahd. peruutuksesta ilmoitetaan

Pelaajien taito- ja varuste-erojen tasaaminen

Jokseenkin yleinen ongelma harrastepuolella on, että varsinkin pienemmillä porukoilla peleistä voi tulla erittäin epätasaisia, jos joukossa on muutama kokeneempi peluri tai kun osalla on hankittuna kehittyneempiä värikuula-aseita. Ongelma koskettaa koko lajia, koska jos uusi harrastaja käy peleissä muutaman kerran ja on aina vastaanottavana osapuolena, niin hän on pian entinen harrastaja.

Jos peliporukkanne koko ei jostain syystä kasva vaikka peleissä käy uusia pelaajia koittamassa, niin kannattaa miettiä voisiko syy olla vaikka yllämainitun kaltainen. Kun oma porukka on pelannut pitkään, niin asioita ei oikein osaa katsoa uusien pelaajien näkökulmasta.

Ongelmaa on myös hankala ratkoa lopettaneita pelaajia haastattelemalla. Harva nimittäin kehtaa sanoa ettei jatka lajia koska ei pärjää, syyksi keksitään ajan- tai rahanpuute jne. Totuus kuitenkin on että jos innostusta löytyy, niin löytyy keinoja joilla päästää kentälle, oli laji mikä tahansa. Eli jos pelaajat eivät tule uusiksi, niin jossain on vikaa.

Sanoisin että paintball on jokseenkin hauska laji ja valtaosa sitä kokeilleista haluaa pelata uudestaankin, jos vain ensimmäiset pelikerrat järjestetään siten että ne ovat mielekkäitä kaikkien osallistujien kannalta. Jos hommat eivät mene näin omassa peleissänne, niin pitää miettiä missä vika.

Pelaajien mukana pitämiseksi harrastepelien järjestäjän kannattaa pitää muistissa vaikkapa tämmöinen tarkistuslista:

• pelien pitää olla turvalliset
• kaikilla osallistujilla pitää olla hauskaa
• kaikilla pitää olla suunnilleen samanlaiset mahdollisuudet voittaa

Vaikka harrastepelien tarkoituksena on hauskanpito ja harvat loppujen lopuksi muistavat pelin jälkeen kuinka monta peliä tuli voitettua tai hävittyä, niin ihmiset huomioivat kuitenkin kaikenlaisen epäreiluuden hyvin herkästi ja innokkuus tulla mukaan seuraavan kerran kokee heti kolauksen. Pelien reiluuden ei siis pidä ainoastaan olla kunnossa, vaan niiden pitää myös näyttää siltä ulospäin.

Ideoita ongelmien ratkomiseen etukäteen

Jos peleissä on mukana organisoituja peliporukoita ja vähemmän pelanneita sekaisin, niin yksi hyvä tapa on jakaa kaikki kokeneemmat ryhmät kahtia eri puolille. Tällöin tiimit pitävät varsin hyvin huolta siitä että heidän oman porukkansa ryhmät ovat tasaväkiset, koska luonnostaan kukaan ei halua joutua heikommalle puolelle. Jos jokin ryhmä ei tällaiseen suostu, niin voipi sitten kysyä onko heillä ideana koko porukan hauskat pelit vai pelkästään oma peli-ilo.

Jos mukana on erittäin erilaisella kalustolla pelaavia pelaajia (esim. osa porukasta sähkömutkilla ja toisilla vuokra-aseet), niin hyvä keino tasoittaa pelejä on käyttää erilaisia varusterajoituksia.

Nk. boxilimiitillä (eli kentälle kerralla vain se mitä lippaaseen mahtuu, ei lisäkuulia mukaan) pelaaminen on hyvä tapa tasoittaa kalustoeroja. Toki silloinkin sähköaseilla pelaavilla on etua, mutta tilanne ei ole läheskään yhtä paha kuin mitä se olisi jos osalla pelaajista on selässä täydet bulkit joka peliin ja toisilla varattuna max 500 kuulaa koko päiväksi.

Jos kentälle on menossa kokemattomia pelaajia vuokra-aseilla ja kokeneempia sähkövempeleillä, niin hyvä idea voi myös olla, että kokeneemmat saavat vain 50 kuulaa matkaan ja muilla ei ole rajoituksia lainkaan. Tämä tekee peleistä haasteelliset kaikille .

Erilaisista rajoituksista yms. jutuista pitää ehdottomasti ilmoittaa etukäteen jo peliä suunniteltaessa. Harva pitää sellaisesta yllätyksestä että juuri ennen pelejä käsketäänkin pudottaa bulkkivyöt pois.

Ongelmia paikan päällä

Yksi ongelmien selkeä merkki on jos joukkueet ovat muutaman pelatun pelin jälkeen selkeästi epätasaiset, mutta voittavalla puolella ei missään tapauksessa halua muuttaa jakoja. Jos pelinjärjestäjän ideana on että kaikilla on hauskaa niin tämmöisiin tilaiteisiin on varauduttu ja niitä on pyritty ehkäisemään etukäteen, mutta aina kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan.

Yleensä peliin osallistuminen vaatii etukäteen järjestelyjä ja jonkinmoista matkaa autolla ajoa, joten aika harvoin kukaan jättää päivän kesken vaikka pelit olisivatkin kuinka epätasaiset. Eihän siinä mitään, silloin pitää vain ottaa kaikki ilo irti vaikka pelien tulos olisikin käytännössä päätetty etukäteen. Toinen juttu sitten on kannattaako vastaavan järjestäjän tuleviin peleihin osallistua, toivottavasti parempaa peliseuraa löytyy kohtuullisen ajomatkan päästä.

Samat pelisäännöt

Ennen pelipäivän aloitusta kannattaa varmistaa, että kaikille ovat selvät ennen kaikkea turvallisuussäänöt. Eli missä maskin saa ottaa pois ja missä sitä on ehdottomasti pidettävä päässä. Ampuma-alueet (eli kenttä ja kronotuspaikka) kannattaa mainita ja osoittaa, jottei porukka ala ampua parkkipaikalla sinne tänne. Samoin pitää myös käydä läpi se, mitä tehdään ja miten peli keskeytetään, jos joltain lähtee maski päästä tai pelialueella pääsee jotenkin sivullisia.

Varsinaiset pelisäännöt on myös hyvä käydä läpi, jotta kaikki pelaavat samalla lailla, erityisesti silloin jos porukassa on uusia pelaajia tai vierailijoita muista peliporukoista.

Osumajälki?

Kannattaa lähteä liikkeelle aivan perusteista, eli siitä, tarvitseeko osumasta jäädä jälki, jotta pelaaja eliminoituu. Valtaosa pelaajista pitää aivan luonnollisena sitä, että jälki pitää jäädä, mutta löytyy myös porukoita jotka pelaavat pelkän osuman systeemillä.

Osuman jääminen on kaikkein selkeintä ja suositeltava sääntö. Pahimmillaan kun pelataan siten, että "jälkeä ei tarvitse jäädä, mutta hipaisusta ei pidetä," eli käytännössä silloin osa pelaajista lähtee kentältä vain saatuaan jäljen osumasta ja toiset lähtevät kentältä jokaisesta osumasta.

Pelkän osuman sääntöä kannattaa kuitenkin käyttää muutamissa poikkeustilanteissa:

1) Talvipelit: pelaajilla on reilummin vaatetta päällä, joten bounsseja tuppaa tulemaan paljon.
2) Yöpelit: osumien tarkastaminen pimeällä ei oikein onnistu, joten pelkän osuman sääntö on parempi.
3) Kovat kuulat: jos sattuu niin huono onni, että kuulantoimittajalta tulee satsi erittäin kovia kuulia. Tällöin kannattaa mieluummin pelata osumasäännöllä, tulee vähemmän mustelmia .

Pelin tavoite

Toinen helposti sekaannusta aiheuttava seikka on se miten peli päättyy, eli esim. jos pelataan lipuilla, niin mitä sille pitää tehdä jos sen onnistuu sieppaamaan. Normaalista kahden lipun pelistäkin on niin monta variaatiota, että kannattaa varmistaa kaikkien tietävän mitä ovat tekemässä.

Pelialueen rajat

Epäselvästi merkatut rajat tuntuvat olevan yleisin ongelmien aiheuttaja. Jos pelikentän reunat ovat merkkaamatta ja sovitaan että toisena sivurajana olevaan metsään saa mennä "muutaman metrin," niin aika varmaa on että jossain vaiheessa joku koukkaa "pikkuisen syvemmältä" ja pääsee vastustajien selkäpuolelle, mistä seuraa sitten kaikenlaista sanaharkkaa.

Rajojen merkitseminen

Ongelmien välttämiseksi pelialueen rajat kannattaa merkitä narulla tai muovinauhalla. Tämmöinen ei maksa paljoa ja sillä välttää paljon ongelmia. Lisäksi jos kenttä on vakituisessa käytössä, niin sillä säästää myös huomattavasti aikaa, kun jokaisen pelipäivän alkaessa ei tarvitse selittää uusille pelaajille epäselviä rajoja. Samalla rajanauhalla saa myös helposti vedettyä aloituspaikat näkyviin, jolloin niitä ei tarvitse arvailla lippua kotiutettaessa.

Kun nauhaa vedetään esim. puusta toiseen, niin kannattaa välttää sellaista tilannetta jossa kentältä voisi ampua siten että kuulat menisivät rajan yli ulos kentältä ja sitten taas rajan yli takaisin kentälle. Sivuraja on pelaajille turvallinen paikka jota ei tarvitse vahtia ja jos sen yli tulee yllättäen kuulia, niin helposti aletaan syyttää ampujaa huijariksi, joten on parempi välttää tällaisten paikkojen olemassaoloa.

Joskus kentällä on sellaisia kohtia jotka pitää rajata pois pelistä turvallisuuden vuoksi (jyrkkä paikka, piikkilankaa tms.) niin yleensä tapana on että näiden kohtien rajojen yli saa ampua. Jos mahdollista, niin rajojen sisäpuolella peliin kuulumattomien alueiden merkitsemiseen olisi hyvä käyttää eri väristä nauhaa kuin varsinaisiin ulkorajoihin, jotta ne erottuvat.

Loppumattomat pelit ja odotus

Jotkut peliporukat haluavat pelata kaikkia pelejä niin kauan kunnes kaikki vastustajat on eliminoitu. Pienellä porukalla ja kohtuullisen avoimella kentällä se ei ole mikään ongelma, mutta jos porukkaa on kymmeniä ja kenttä peitteinen, niin odottelu on tavattoman tylsää niille jotka sattuvat putoamaan pelin alkuminuuteilla. Jos viisi pelaajaa kyttäilee toisiaan ja 30 odottelee kentän laidalla niin se ei myöskään ole sillä lailla kaikkein fiksuinta ajankäyttöä. Ihan pieniä kenttiä lukuunottamatta kaikkiin peleihin kannattaakin laittaa aikaraja. Se ei tarkoita että pelien pitäisi olla pikamalliin viisiminuuttia, vaan että jokin raja löytyy on se sitten 10, 15, 30 tai 60 minuuttia. Se pistää sitten pelaajat tekemään valintoja ja yrittämään ratkaisuja.

Pelien väliset tauot tuppaavat venymään sitä mukaa, mitä enemmän pelaajia on mukana. Pahimmillaan pelataan yksi peli ja pidetään tunnin tauko. Minkään suoran aikataulun asettaminen ei ole järkevää, mutta järjestelyistä vastaavan kannattaa pelin päättymisen jälkeen kuuluvasti ilmoittaa milloin seuraava peli alkaa. Isossa porukassa jollain on suunnilleen aina ase hajalla tai huoltohommat tekemättä, joten pelit kannattaa laittaa käyntiin suunnitellusti, mattimyöhäset tulevat sitten perässä kun ehtivät. Tällöin muutama myöhästelijä ei myöhästytä pelejä ja "inttityylinen" odottelu jää pois.

Pienemmillä kentillä pelejä voi myös pelata ilman aikarajaakin, mutta silloinkin kannattaa ehdottomasti olla lippu tai muu kohde, jonka avulla peli saadaan päättymään. Tällöin viimeisinä kentälle jääneet pelaajat pyrkivät yleensä lipulle sen sijaan että istuisivat takarajalla odottelemassa.

Lähtönopeuksien mittaaminen eli kronotus

Lähtönopeuksien mittaaminen on ongelma jota ei saisi olla olemassa. Jotkut peliporukat ovat kuitenkin ilman kronoa eli lähtönopeuksia mittaavaa laitetta. Nykyisin paintball-liikkeissä on myynnissä huomattavasti aiempaa edullisia kädessä pidettäviä kronoja, jollainen kuuluu kyllä kaikkien peliporukoiden vakiovarustukseen.

Toivoa saattaa että Suomen eri kolkissa toimivat vuokraajat todella kronottavat vuokra-aseensa ennen vuokrauksia, vaikka sekään ei ole kovin hyvä tae, lähtönopeudet muuttuvat kuulien koon mukaan, joten kaikki värikuula-aseet pitää kronottaa ennen pelejä. Kronon hankinta ei ole iso summa kun hommaan lähdetään porukalla.

Kronottaminen tekee peleistä ennen kaikkea turvallisia, mutta myös reiluja, kun kaikkien aseiden lähtönopeudet saadaan samalle tasolle.

Pelien aloitus- ja lopetusmerkit

Metsäkentillä pelien yhtäaikainen aloittaminen on joskus vaikeaa. Pienelläkin tuulella huuto ei välttämättä kulje, joten pieni investointi muutaman pilliin tai kaasulla toimivaan äänitorveen on kohdallaan. Pilli on myös helppo tapa pelien lopettamiseen, kaikki kuulevat sen eri puolillekin kenttää todennäköisemmin kuin pelkän huudon.

Mikäli pelaajilta löytyy radioita tai jos joku haluaa rahdata kentälle kännykkänsä, niin niillä aloitus sujuu tietysti ilman keuhkojen käyttöäkin näppärästi.

Hyvä systeemi aloitukseen on, että etukäteen määrätty tiimi kysyy toiselta "ollaanko siellä valmiita," toinen vastaa joko "valmiina ollaan" tai "odottakaa." Kun valmius on todettu, niin ensimmäinen kysyjä sitten antaa kisapuolelta tutun "10 sekuntia" varoituksen ja sen jälkeen "peli alkaa."

Kymmenen sekunnin varoitus on hyvä systeemi, aloituksen antajan puoli saa muuten aina jonkinmoisen edun, jos merkki tulee radiosta aivan yllättäen.

Erityisesti pienillä kentillä on jokseenkin turhauttavaa, jos toinen joukkue saa vaikka viidenkin sekunnin etumatkan. Onnistuneella aloituksella normaalisti saavutettavissa olevat suojat ovatkin yht'äkkiä jo vastustajan vartioimia ja samalla näiden on onnistunut päästä sellaisten avopaikkojen yli, jotka yleensä toimivat hidasteena.

Aloituksen yhtäaikaisuus voi tuntua pikku jutulta, mutta tutuilla kentillä se voi ratkaista pelin kerralla.

Lopetusmerkki

Pelin kuuluva lopettaminen on myös tärkeää, ettei jonnekin kentän takakulmaan jää pari pelaajaa ihmettelemään miksi mitään ei tapahdu. Yksi hyvä keino on että kun peli päättyy, niin kaikki pelaajat huutavat "Peli ohi!" jolloin alkuperäisen merkin antopaikasta riippumatta huuto leviää ympäri kenttää.

Jos pillejä tai kaasutorvia ei ole saatavilla, niin hyvä keino äänimerkin antamiseen on myös käyttää auton äänitorvea, jos autoja vain on lepoalueen läheisyyteen voinut ajaa.

Tästä takaisin "Mitä on paintball?"-sivulle